lauantai 6. elokuuta 2016

Antautuminen

"Tuliaikoja jolloin en kaivannut kenenkään läheisyyttä. En tahtonut että minuun kosketaan, en halunnut että kukaan hengittää hiuksiini, supattaa korvaani lemmekkäästi, työntää minua kevyesti tiskipöydänlaitaa vasten. - --Reviiriaikoja saattoi jatkua viikkoja. Sitten kausi päättyi, yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Jonain aamuna heräsin valoisalla mielellä. Tajusin että se oli ohi. Olin taas ahne elämälle, ihmisille, juhlille, uusille maisemille, olin taas intohimoinen ja halukas nainen."

Lapsuudessa pelättiin ihmisiä niin että oksennus nousi kurkkuun ja ylös. Leikit olivat mielikuvituksellisia ja rikkaita. Vain henkilölle itselleen normaaleja ja pakokeinoja maailmasta. Nuoruudessa tulivat rakkaudet, huumat ja kivut. Samalla ihmeteltiin tunteiden voimaa ja suuntaa. Samalla kirjoitettiin, kirjoitettiin ja yritettiin saada kustannussopimuksia, vaikka samaan aikaan se pelotti hirveästi ja haluttiin pyyhkiä pois. Rakastettiin ihmisiä, haluttiin olla heidän kanssaan, mutta toisaalta se pelotti ja ahdisti enemmän kuin muu. Tahdottiin olla yksin, mutta vihattiin yksinäisyyttä. Tehtiin listoja ja mietittiin, mikä on pielessä, kun mieli oli tuntematon. 
Lapsien tullessa kuvioon, ei jaksettu olla äiti. Koska he rikkoivat järjestyksen ja rutiinit, jotka pitivät elämän jossakin hallinnassa. Matkoille paettiin, mutta niiden pakoa palauduttiin viikkoja. Tällaista elämä on ja paljon muutakin, silloin kun on erityisherkkä ihminen.

En muista, milloin viimeksi olisin lukenut kirjaa, joka antoi niin paljon. Tahdoin pysähtyä sen äärelle, ahmia sitä eteenpäin, ja jäädä samalla nautiskelemaan sen runollisiakin oivalluksia. En muista milloin olisin niin monta kertaa huudahtanut päänisisäällä "Uskomatonta, miten tuttua", ja lukenut tekstiä, joka kuulosti täysin, minulle rakkaan läheiseni elämästä. Enkä muista, milloin olisin niin nauttinut, kun saan suositella kirjaani läheiselleni, ja nauraneet yhdessä kirjan totuuksille, jotka kuulostivat arkipäivällemme. Tätä kaikkea sai aikaan Anja Snellmannin "Antautuminen".

Snellmannin tuorein kirja kertoo aina lapsuudesta nykypäivään kuvausta elämästä erityisherkkänä. Päähenkilönä toimii Anja itse, jota ei edes ensimmäisten parinkymmenen sivun aikana lukijana ymmärrä. Snellman kirjoittaa tarinaa kekseliäästi, aidosti, rehellisesti ja hyvin runollisestikin. Vaikka tekijän valinnat eivät aina arvomaailmaltaan vastaa omiani, hänen rehellinen ja aito tyylinsä kertoa näistä, saivat lukijana minut ihmeen ymmärtäväiseksi. Snellman puhuu täynnä aitoutta ja rehellisyyttä, joka ihastuttaa, mutta samalla saa surulliseksi. Kirjoittaja itse tulee tekstin kautta omalle iholle, jolloin toisen valinnat koskettavat.

Snellmannin kirja toimii myös mahtavana inspiraation lähteenä. Kirja on täynnä listoja, joissa päähenkilö luettelee elämän kekseliäitä oivalluksia. Nämä inspiroivat myös itseäni kokoamaan omia listojani päiväkirjojeni sivulle, joita toivottavasti jatkan myöhemminkin. 

Antautuminen oli myös elämäni ensimmäinen kirja, minkä luin Anja Snellmannilta. Eikä taatusti jää viimeiseksi...

Kuva otettu täältä.