maanantai 20. kesäkuuta 2016

Enkelien suojatti

"Lukukausimaksujen, koulukirjojen kallistumisen ja lisääntyvän juutalaisvastaisuuden vuoksikoulunkäynti kävi yhä kurjemmaksi ja sen jatkaminen kyseenalaiseksi--- Tiesin, että edessä oli pitkä talvi niukkaakin iukemmin ruoka-annoksin täyteen ahdetussa, ala-arvoisessa asunnossa ja seurana ainainen pelko siitä, milloin Gestapo koputtaa oveen. Yhä useammat juutalaiset pelkäsivät ollenkaan lähteä kadulle."


Vasta ensimmäisellä luokalla oleva Anita Dittman joutuu kokemaan ensimmäiset Natsien ja 2 maailman sodan merkit, 1933. Vuosi vuodelta sota pahenee ja vainot juutalaisia kohtaan. Juutalaisperheenä Dittmanit joutuvat piiloutuvaan milloin tuttujensa luokse, milloin kellareihin, kunnes koko perhe joudutaan erottamaan - toiset pakkotyöhön, toiset turvaan Englantiin.

Anita rakastaa paikallista seurakuntapastoriaan, jonka avulla hän tutustuu kristinuskoon. Tytön elämä muuttuu vähitellen, ja tuntuu kuin enkelit suojelisivat häntä erityisellä tavalla. Vaikeuksien tullessa, Anitan usko ja toivo vain kasvavat ja hän pitää rohkean päänsä. Tapahtumat johdattuvat ihmeellisesti, eikä apu tule koskaan liian myöhään.

Jan Markell on kirjoittanut tositarinan Anita Dittmanin elämästä uskottavasti ja rohkaisevasti. Tarina kertoo lähes päiväkirjamaisesti Anitan elämästä 7- vuotiaasta aina täysi-ikäisyyteen saakka. Anitan asenne ja usko ovat rohkaisevaa luettavaa, ja kirja opetti ja antoi itselleni paljon. Vaikka olosuhteet olivat lähes toivottomia, eikä inhimillisin silmin näe kuin pelkoa ja kuolemaa, jaksoi nuori tyttö elää ja uskoa.

Kirja opettaa meitä tänäkin päivänä uskoon ja toivoon. Kirjan luettua tulee jopa naurettava olo siitä, miten monesti laittaa olosuhteiden syyksi oman huonon olon ja kiittämättömyyden. Kirja opetti jälleen historiastamme, tapahtumista ja elämästä, minkä keskellä niin moni joutui elämään. Kirjasta tuli etäisesti mieleen "Anne Frankin - päiväkirjat", sen päiväkirjamaisuuden ja aiheen myötä. Jossakin mielessä tämä kuitenkin tuntui paremmalle ja opettavaisemmalle, kuin tuo ikiklassikko tarina. Suosittelen lämpimästi etsimään tämän vanhemman kirjan käsiinne!

Minulle selvisi itseasiassa, vasta kirjan viimeisillä sivuilla, että tarina oli tosikertomus. Luulin tarinaa fiktiiviseksi. Googlailin vielä varmistukseksi, ja todentotta Anita Dittman oli elänyt 2 maailmansodan aikana, ja selvinnyt siitä ihmeen kaupalla. Uskomaton tarina.


perjantai 17. kesäkuuta 2016

Tunnoton

Silmät näkevät värit
korvat kuulevat äänet
nenä haistaa tuoksut
- mutta mikään ei tule sisälle



Tunteet tietävät tunteet
muistot muistavat menneen
suu tietää maut
- mutta mikään ei tunnu sisällä



Huulet hymyilevät kauniisti
kieli tuottaa ystävällisyyttä
kädet ojentavat avuliaasti
- mutta mikään ei silti tunnu kivalta. 

Tieto tietää tulevasta
haaveet ajattelevat kaunista
sydän kaipaa vapautta
- mutta mikään ei tunnu oikealta.



Näen elämän
tiedän tulevan
tunnen toivon
- mutten ole minkään sisällä.



Milloin astun elämään sisään
milloin saan takaisin aistini
milloin olen jälleen ihminen
milloin sydän lopettaa tuskan värinänsä
milloin saan takaisin elämän täyteyden
milloin en enää itke, vaan elän
kysyn vain
milloin