perjantai 29. huhtikuuta 2016

Päärynäinen pannari

Vaikka välillä kritisoin tiettyjä ilmiöitä ja trendejä, huomaan itsekin sortuvani moniin niistä. Lehdissä, blogeissa ja kirjoituksissa on puhuttu jo jonkin aikaa, mitä erilaisimmista letuista, pannareista, kuin vohveleista. Kuuluisista banaaniletuistakin, on tullut itselle herkku bravuuri, jos tahdon vain itselleni hyvää yhdelle iltapalalle.

Pannukakut ovat siitä nerokkaita, että niihin voi tunkea "mitä vain". Melkein sama periaate, kuin pitsassakin. Puurot, jugurtit ja rahkanjämät menevät kepeästi taikinaan, eikä silti kukaan ihmettele valmista tuotosta syödessä, mitä kaikkea siihen on laitettu. Okei, välillä leipomuksiani kyseenalaistetaan, että syödäänkö taas puuroa tai ruisleipää. Noh, onneksi olen hieman opetellut vähentämään pelkän ruisjauhon ja puuron käyttöä.

Tällä kertaa tein kuitenkin harvinaisesti, kun en keksinyt ohjetta päästäni vaan tein Kotilääkäristä löydetyssä ohjeella pannaria. Ja voin sanoa, että omasta mielestäni on paras pannariohje, minkä mukaan olen tehnyt tai millaista tehnyt. Hedelmät antoivat luonnollista makeutta ja kosteutta oli sen verran paljon, että pannarista tuli kuohkeaa ja mehevää. Iso peukku tälle!

8dl maitoa
4 kananmunaa
2rkl ruokosokeria
ripaus vaniljasokeria
ripaus suolaa
kardemummaa
5dl grahamjauhoja
0,5dl rypsiöljyä
2 kypsää päärynää

1. Sekoita maito, kanamunat, sokeri, vanilja ja suola. Lisää jauhot ja rypsiöljy ja sekoita tasaiseksi.
2. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunipellille. Viipaloi päärynät ja asettele taikinalle. Ripottele pinnalle kardemummaa.
3. Paista pannukakkua 200-asteisessa uunissa n. 30-45min.


sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Melankolia

Melankoliaa
hetken vielä melankoliaa
ja taas sä näät melankoliaa
arjen harmautta
ja tasapaksuista pölypilveä

Sitä elää vain
tietämättä paremmasta
tuntematta pärskähdyksiä
pieniä ilon pyrskähdyksiä
vaikka kerran jo nauroin
- vaiko kahdesti

Ei ole mielihyvää
ei ole mielitekoja
ei palkintomatkoja
eikä palkintoruusukkeita
on vain tätä arjen melankoliaa



Melankolia
olet vallannnut jo minut niin täysin
olet riipinyt sisälläni
ja tehnyt sinne pesän
olet tartuttanut sitä muihin
sitä
melankoliaa

 Melankolia
olet unhoittanut entisen
olet unhoittanut tulevaisuuden
olet saanut unhoittamaan tahdon paremmasta
unohtamaan,
mistä aseet saan vastaan sinun?


Melankolia
et murru hymyilystä
et hetken naurunsyistä
et kaadu vaikka tahtoisin taistella
et lähde pois, vaikka yritänkin paeta

Missä olet minä?
Missä niin kauan piileksit?
Tulisit jo esiin, 
kun sinua jo niin paljon kaipaisin.
Leikittäisiin hippaa
syötäisiin jätskiä
kikatettaisiin nurmikolla
eikä välitettäis läskistä
ja lälläteltäisiin sinulle
oi melankolia
oi melankolian peikkoni