keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Nurkan takana

Se on yllättävää
se on jännittävää
hetken se ihmetyttää
kun ensin hymyilet ja reippaasti kertoilet
ja hetken päästä silmät päästä räjähtelet
huudat
raivoat
tuskaasi kaiverrat


Nurkan takana se voi piiletä
yhdestä väärästä sanasta ilmetä
et tiedä ennakkoon
mikä sitä häiritsee
et aavistaa voi
mikä sen esille laukaisee
jossakin se odottaa
vaanii ja pohtii vaan
kuka mut suututtaa vois
ja esille kutsua tois?




Täytyy tarttua hetkiin ja tilaisuuksiin
niihin pieniin elämän retkiin
kun pää on selvä
ja voimia etsiä sitä
koska koskaan ei voi tietää
milloin maailma kääntyy
milloin vaivut niin alas
ettet näe kuin mustan tulevan.


On vain tyydyttävä siihen mikä on
opeteltava elämää siinä mitä tapahtuu
hyväksyttävä se
etten tiedä hetkistä
tulevasta
tai itsestäni. 
On vain aika
odotus
ja luottamus.

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Eeva Kilpi

"Kiedo hellästi riekaleesi minun hajoamistilani ympärille,
pitele minua varovasti ihmisen poika."

Muistan, kun olin viime talvena kirkon naisten illassa yhdessä neljänkymmenen keski-ikäisen ja sen ylittäneen naisen kanssa. Muistan kun aiheena oli runot ja muut puhuivat Eeva Kilvestä. Hänen kauniista runoista, hänen huumoristansa, hänen taidostaan koskettaa naista. Mietin silloin, etten ollut lukenut varmaan yhtäkään Kilven runoa, enkä tiennyt hänestä juuri mitään. Nyt siihen tuli muutos.

"On vain yksi periaate: epätäydellisyys. 
Joka hyväksyy sen, jaksaa elää.

Kammoan täydellisyyttä. 
Luona kiitos se vaara ei minua uhkaa."

Lainasin kirjastosta "Runot"- teoksen, jossa on "Lauluja rakkaudesta" ja "Terveisin" - kokoelmat samassa kirjassa. Runot olivat mainioita! Ymmärrän täysin, miksi naiset illassa hehkuttivat Kilpeä. Hehkuttaisin itsekin enemmän, jos ikää olisi parikymmentä vuotta enemmän. Luinkin jostain Kilven aloittaneen runojen teon vasta keski-iän jälkeen, joten ei ihme että hänen teoksistaan paistoi ymmärrys naiseuden tuomiin muutoksiin vaihdevuosien ja ikä-kriisien myllerryksissä. Näihin nuorena ihmisenä en niin voinut samaistua, vaikka samalla ihailin runoilijan tyyliä pukea ajatuksiksi
 faktoja.



"Heinä kuin usvaa
hämärää päissä
utua latvojen yllä
lampien hengitys matkalla taivaaseen.
Oi pienten perhosten paljous,
yökausia kestävät häät.
Eikä muuta elämää."


Kilven aihepiirit ovat monipuolisia ja rikkaita. Hänen kirjassaan olivat aiheina niin luonto, metsä, naiseus, ikä, vanheneminen, rakkaus, sää, vuodenajat, Raamatun ajatukset, sekä kertomukset. Tyyliltään Kilven runoissa paistoi läpi vahva huumori, ironisuus, sekä huolettomuus ja rentous vakavissakin asioissa. Toisinaan Kilven runot olivat jopa härskejä. Kilveltä taipuu myös paljon hyviä sananlaskuja ja viisauksia. Näitä tekisi mieli kerätä hyviksi motoiksikin.


"Nukkumaan käydessä ajattelen:
huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun tiseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun."