sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Ihon alaiset

"Tietoa minusta:
PlastikPrincess

Olen helsinkiläinen neitonen, rakastan muokkauksia ja tavoitteeni on kerätä muokkausrahasto valmiiksi täysi-ikäisyyteen mennessä! Kaikki keinot sallittuja ;) Kerron elämästäni blogissa, koska tykkään kirjoittamisesta ja haluan inspiroida muitakin pakkoluomuiluun kyllästyneitä alaikäisiä. Minulta on toivottu myös vlogia, mutta pidän kuvamateriaalin minimissä yksityisyyden turvaamiseksi"




Yksi tavoittelee honmuokkauksia, jotta voisi sopeutua yleiseen joukkoon ja normistoon sekä saaden sitä kautta töitä. Toinen kuuluu "Luonnollinen ihminen" - järjestöön järjestäen mielenosoituksia luomuilun nimissä ja vastustaen uutta lakiehdotusta kehonmuokkausten tulemisesta peruspalveluihin. Kolmas ei tiedä, miten suhtautua muokkauksiin, sillä työ luomuklubilla on hyvä. Neljäs tekee laittomia töitä päästäkseen muokkauksiin.

Koko maailma on muuttunut Anu Holopaisen "Ihon alaiset" - kirjassa. Elämä on pinnallistunut äärimmäisyyksiin ja kehonmuokkauksista, plastiikkakirurgiasta ja ns. thinspiraatiosta on tullut normaalia. Mitä enemmän ihmisellä on muokkauksia, sitä upeampi ja hyväksytympi hän on. Lähes jokainen haaveilee hienoista ja kalliista muokkauksista, tullakseen luonnottomammaksi ja täydellisemmäksi. Täydellisyys on vain sallittua.

Onneksi on muutamia, jotka vastustavat kaikkea tätä hulluutta. Tämä pieni joukko ihailee täyttä luomuutta, jota pidetään muidenkin joukossa rohkeana ja erilaisena tekona. Luomut ovat uusi rohkea joukko, joka ei alistu muokkauksiin.

Holopaisen teos oli vaikuttava fantasia henkinen nuorten romaani, joka pisti ajattelemaan radikaalilla tavalla ihmisten ulkonäkökeskeisyyttä. Mikä oikeasti on täydellistä ja tarpeellista? Onko se, että pyrimme olemaan toistemme kopioita, vai se että hyväksyisimme itsemme täydellisinä virheinemme ja piirteinemme? Miksi tiettyjä malleja pidetään hyvinä ja muodikkaina, vaikka juuri siinä on hienous, että olemme erilaisia? Kuinka kaukana lopulta olemme tuosta hulluudesta, jossa muokataan ihmisiä mielinmäärin? Emmekö jo tietyllä tavalla tee jo sitä nyt, ääri fittnesin ja ortoreksia piirteiden vuoksi?

Teos imi mukaansa. Se oli todella nopeaa, helppoa ja koukuttavaa luettavaa. Teoksessa oli hyödynnetty myös hienosti blogi- kirjoituksia, reality- ohjelma kohtauksia, sekä nettikeskustelu pätkiä kaiken "arkisen" elämän keskellä.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Lakka-juustokakku

Isänpäivä oli ja meni. Ja isänpäivä on syy leipoa - jotain muuta kuin suolaisia leipiä ja piirakoita. Isät pitävät lakoista, ainakin perinteiset metsä ja Lappi - isät, joihin meidän isä lukeutuu. Tämän johdosta päätin tehdä Lakka-juustokakun, vaikkei juustokakut niin miehisiä kakkuja olekaan.

Pohjan ohjeen löysin näkkäripaketin kyljestä, joka tuntui uskomattomalta. Näkkäripohja juustokakussa. Kuulosti ihanan terveelliselle! Täytteen tein muistaakseni Kotilieden ohjeella, hieman muokaten sitä. Hienomman kakusta olisi saanut, jos täytteen lakka päällisen olisi myös hyydyttänyt. Seuraavan kerran aionkin niin tehdä, vaikka kakku toimii näinkin.
Hyvää tuli, ja siitä tykättiin. Ei liian makeaa, mutta maukasta :)


Lakka-juustokakku

Pohja:

100g näkkäriä
3rkl margariinia
1tl gardemummaa
1rkl steviaa
vettä

Täyte: 
7 liivatelehteä
3+1dl maitoa
3rkl perunajauhoja
3-4rkl sitruunamehua
1 kananmuna
180g maustamatonta tuorejuustoa
250g maitorahkaa
4tl vaniljasokeria
2rkl steviaa
n. 5dl lakkoja


1. Murustele tai aja näkkäri pieniksi paloiksi. Sekoita joukkoon pehmeä margariini, sekä mausteet. Jos taikina tuntuu liian irtonaiselle, lisää hieman vettä. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja painele pohja siihen. Siirrä jääkaappiin jähmettymään.
2. Liota liivalehdet kylmässä vedessä. Mittaa 3dl maitoa kattilaan ja lisää hämmentäen perunajauhot. Sekoita koko ajan 3-4min niin että seos sakenee. Ota kiisseli pois liedeltä. Lisää sitruunamehu ja kananmuna. Kuumenna uudestaan lähes kiehuvaksi ja lisää liivatelehdet hyvin sekoittaen. 
3. Anna seoksen jäähtyä. Vatkaa juusto ja rahka kiiltäväksi seokseksi. Lisää jäähtyneeseen kiisseliin se, sekä sokerit. Vaahdota 1dl maitoa ja lisää varovasti seokseen. 
4. Lisää taikinapohjan päälle n. 2,5dl lakkoja. Lisää päälle täyte. Laita jääkaappiin jähmettymään. 
5. Taikinan ollessa jähmettynyt väh. pari tuntia. Lisää loput lakat päälle. Anna jähmettyä kylmässä.

Hienomman päällisen saisi vielä, jos lakkakerroksesta tekisi kiilteen. Tällöin niitä pitäisi ensin keittää hyytelösokerin kanssa tai sekoittaa joukkoon pari liivatelehteä. Kakku toimii täysin myös näinkin. :)

lauantai 21. marraskuuta 2015

Pohjaton

Se on pohjaton kaivo
rikki revennyt sydän
vuotava saviastia
vaikka yrittäisin kuunnella paikkauksista
vaikka kuinka kuulisin hyviä sanoja
se ei täyty
se ei korjaannu




Minä vuodan ja vuodan
itken ja vaikeroin
räkä tukkii sieraimeni
kyyneleet näkökykyni
olen vain niin pohjaton

Pohjattomana olen sokea
pohjattomana olen arvoton
pohjattomana olen luovuttaja
ja luuseri



Kuinka tahtoisin muka normaalin elämän
jos tilalle en voi uskoa saavani mitään
kuinka voisin uskaltaa enemmän
jos se ei korjaa pohjatonta leiliäni
Tahdon paikkoja
tahdon laastareita
tahdon olla eheä
kevyt
ja hyväksytty

lauantai 14. marraskuuta 2015

Sanasinfoaa

Sinfonian 150- juhlavuoden tuotoksista, tempauksista ja näyttelyistä on kuullut usein. Vaikka kulttuuria, taidetta ja suomalaisuutta arvostan hurjasti, on tämän juhlavuoden huomioiminen jäänyt itsellä hyvin vähäiseksi.

Ensimmäistä kertaa elämässäni löysin luettavaa kirjaston musiikkiosastolta. Pöydälle oli koottu erilaisia Sibelius teemaisia nuotteja, levyjä, sekä elämänkertoja. Keskellä niiden seassa silmiini pisti hieman erilainen teos Sanasinfonia, novelleja sibeliuksesta. Novelleja. Sibeliuksesta.

Kahdeksan erilaista kirjailijaa oli tulkinnut kansien väliin oman novellinsa Sibeliukseen liittyen. Osa teksteistä perustui kuvitteelliseen Sibeliuksen elämään, toiset olivat puhtaasti faktoista kirjoitettua, osa tavallisia tarinoita, joissa jollain ripauksella oli liitetty Sibelius.

"Olen mainiossa stämningissä. Suomi herää! Sävelsin sen kunniaksi runoelman. Se on niin juhlava, että pelästyin sitä itsekin, karvani nousevat pystyyn kun sitä kuuntelen. Kyllä taiteelliset voitot sentään kompensoivat päälaen suuriakin puutteita". - Petri Tamminen; Hiukset kuin kultaista kauraa auringossa

 Novellit olivat hyvin erilaisia. Toiset koukuttivat ja imivät mukaansa, viihdyttivätkin mielikuvilla Sibeliuksen pohtimassa hiuksiaan. Toiset tuntuivat hyvin kaukaa haetuilta ja menevän ohi ymmärrykseni.

Parhaimpia novelleja oli mielestäni Miina Supisen: Kadonnut sinfonia, jossa perehdyttiin Sibeliuksen kuuluisaan sinfonia 8, jota pidetään kadonneena. Jälkiteksteissä mainittiin, että tarina on tosi.
Pidin myös huumorilla väritetystä Petri Tammisen; Hiukset kuin kultaista kauraa auringossa, jossa aiheena oli nimensä mukaisesti Sibeliuksen hiukset ja hänen kuvitteelliset päiväkirjamerkintänsä hiuksiin pohjautuen.

Novellit Sibeliuksesta antoivat uutta näkökulmaa tästä kansamme suuresta taitelijasta. Hänestä kertovat novellit olivat varmasti yhtä moninaisia, kuin Sibelius itse. Meillä jokaisella on varmasti myös Sibeliukseen oma suhteemme ja ajatuksemme häneen. Minulle itselleni Sibelius on taiteililija, joka imi suomalaisuuden sielun musiikkiin ja taiteeseen. Hänen musiikkinsa avulla voimme ymmärtää koko suomalaisuutta ja juuriamme syvemmin. Soittaessani Sibeliuksen pianokappaleita tunnen ylpeyttä isänmaatamme kohtaan, sekä henkilöä, joka on säveltänyt lukuisia upeita teoksia. Hänen taitoihinsa en voi yltää, mutta Hänen sielunmaisemastaan voi oppia pienen palasen tuottamalla hänen teoksiaan.



maanantai 9. marraskuuta 2015

Maukas peltileipä

Päivän lempiajankohtani on se, kun saan käteeni iltapäivän kahvikupin, sekä päivän lehden. Jos voisin sanoa muutamia asioita, mihin olen koukussa niin yksi niistä on sanomalehtien lukeminen. Rakastan lukemista, ja rakastan lehtiä - niin sanoma, kuin aikakausi. Yksi asia, minkä tarkistan myös joka lehdestä on niiden ruokaohjeet. Yleensä niissä on sellaisia, mitkä ohitan vain, mutta välillä pongailen hyvältä kuulostavia. Yhtenä päivänä Savon Sanomien välissä komeili "Pannuleipä". Leikkasin ohjeen talteen ja sopivan päivän koittaessa päätin leipoa leivän - tietysti hieman sitä itse muunnellen.

En ollut pitkiin tehnyt tällaista. Leivästä tuli pehmeää, maukasta ja suorastaan suussa sulavaa. Pidin leivän koostumuksesta kovasti ja se maistui erinomaiselta etenkin kahvin kanssa. Vaikka alkuperäisessä ohjeessa sanottiin sen säilyvän parhaana vain leipomispäivän, söin sitä innolla vielä melkein viikonkin päästä. Leipä siis säilyy hyvin, kun sen laittaa esimerkiksi pussiin.

3dl grahamjauhoja
1½dl ohrajauhoja
1½dl spelttijauhoja
3dl kaurahiutaleita
1tl suolaa
2rkl leivinjauhetta
1rkl ruokosokeria
2dl auringonkukansiemeniä
2dl jugurttia
2dl piimää
3dl appelsiinimehua

1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jogurtti, piimä ja mehu nopeasti sekoittaen. Laita leivinpaperi pellin päälle ja levitä taikina n. 1,5cm-2cm paksuiseksi levyksi. Paista n. 200- asteessa n. 25min. 


lauantai 7. marraskuuta 2015

Ja vuoret kaikuivat

Afganistanilaiset sisarukset Pari ja Abdullah ovat erottamattomat. Vanhempien keskittyessä omiin elämiinsa ja isän jäädessä etäälle, ottaa Abdullah perheenpään roolin. Pikkusiskoa ei saa jättää yksin, pikkusisko ei saa jäädä vaaraan, pikkusiskolla täytyy olla kaikki hyvin. Abdullah huolehtii ja paapoo rakasta sisartaan, ja ulkopuolinen saattaa vain ihmetellä sisarrakkauden voimaa.

Kunnes... Vaikka kaiken piti olla hyvin, ja yhdessä piti elää elämä, tapahtui asioita, mitkä muuttavat köyhien Afganistanilaisten elämän lopullisesti. Matka pienestä Shadbaghin kylästä läpi aavikoiden Kabuliin irroittaa kahden pienen käden toisistaan lopullisesti heidän tietämättään.

"Löysin surullisen keijun
siimeksestä paperipuun.
Tiedän surullisen keijun
jonka tuuli puhalsi pois".

Khaled Hosseinin kolmas romaani "Ja vuoret kaikuivat" on kaunis kuvaus sisaruudesta, rakkaudesta, juurista, sekä elämän poluista. Se sisältää itseensä 9 erilaista tarinaa eri kertojien kertomana. Jokainen tarina on itsenäinen, mutta liittyvät ja nivoutuvat hienosti yhteen. Aikamatkaa käydään 1952 luvulta aina 2010 luvulle. Jokaisessa luvussa on omat kertojansa, jotka tavalla tai toisella liittyvät toisiinsa.

Olen lukenut aiemmin Hosseinilta Leijapojan ja ihastuin jo silloin hänen tyylinsä kirjoittaa ja tulkita asioita. Hossein on taitava kirjoittaja ja pidän siitä, että hän kirjoittaa Afganistanilaisista. Hänen kirjansa erottuvat kulttuurin ja tyylin takia vahvasti muista tyypillisistä Länsimaisista kirjoista. Elämäntapa on erilainen, uskonto eri, sekä maan kulttuuri. Kirjan lukeminen tuntui vielä nyt ajankohtaiselta, kun pakolaiskriisi on käynnissä. Vaikkei kirjassa puhuttu pakolaisista, on Afganistanilainen kulttuuri lähellä ihmisiä, jotka tulevat muualta tänne pakolaisina. Tämä teos ja muut Hosseinin opettavat paljon.



keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Syksyinen puolukkakakku

Yhtenä päivänä teki pitkästä aikaa leipoa. Ja nimenomaan leipoa jotain uutta. Pieniä leipomisia tulee tehtyä kohtuu useinkin, kun käytän puurojen jämiä kaikenmaailman sämpylöihin, piirakoihin ja muihin terveellisyyksiin. Tämä syksyinen uutuusherkku oli vaihtelua kaikin puolin ja maistui myös ihanalle!

Vaikka puolukkakusta tuli terveellinen, ei kukaan ulkopuolinen sitä huomannut tai moittinut. Silloinhan tuote on onnistunut, ainakin omasta mielestäni.

Muokkasin ohjetta vanhasta "Juoksija"- lehden muffiniohjeesta. Laiskuuttani tein siitä kakun, sillä en jaksanut annostella pieniin muffinivuokiin taikinanökäreitä.

4 kananmunaa
1dl ruokokidesokeria
puolikas banaani
1 avokado
2dl piimää
2dl täysjyväspelttijauhoja
2dl ohrajauhoja
2dl pellavansiemeniä
3tl leivinjauhetta
2tl kanelia
5dl puolukoita

1. Vatkaa munat ja sokeri. Muussaa avokado ja banaani joukkoon. Lisää piimä, keskenään sekoitetut kuivat aineet ja marjat. 
2. Jos teet kakun, voitele ja korppujauhoja vuoka ja kaada taikina siihen, tai annostele muffinivuokiin. Paista 200- asteessa kakkua n. 50min ja muffineita n. 20min.