maanantai 12. lokakuuta 2015

Läpi Yön

Yö. Se on musta, se on vaikea. Se on pitkä ja piinaava. Yö. Se on vertaus, kun mitään ei näe ja kaikki on vaikeaa. Yö. On aika, jolloin pahaa tapahtuu.

Tarina alkaa siitä, kun elämä melkein päättyi. Tarina alkaa siitä, kun kaikki toivo oli jo menetetty. Maria 16-vuotias purkaa masennuksensa, elämänsä, tunteensa, nuoruutensa ja haaveensa päiväkirjan sivuille. Se on ainoa pakotie, päästä läpi synkän yön. Läpi synkän elämän. Tästä kaikesta kertoo Terhi Rannelan uusin teos "Läpi yön".

Kirja on kirjoitettu päiväkirjamuotoon. Jokainen luku on jaettu päiväkirjoihin. Jokaisessa luvussa alkaa myös uusi romaani haave, jotka Maria aloittaa. Hänen ainoa kantava unelma on olla kirjailija. Kirjoittaminen ja siinä itävä haave kantaa synkimmät hetket.

"Tekisi mieli keskeyttää muutama kurssi, sillä kirjoittaminen on nyt kaikkein tärkeintä. Kirjoitan, kunnes musta möykky rinnassani särkyy ja liukenee pois. Kirjoitan, kunnes kyyneleet lakkaavat valumasta. Kirjoitan itselleni voimia puhua tästä pystypäin, rohkeasti ja häpeämättä. Minä olen selviytyjä. Olen kerran väistänyt kuoleman. Kirjoitan itseni terveeksi. Kirjoitan itseni vahvaksi. Kirjoitan itseni onnelliseksi."

Kirja oli yllättävän vaikuttava, vaikka se oli päiväkirjamainen. Se ei normaalisti ole suosikki muotojani. Kirja oli helppo ja nopealukuinen. Kirjan teema oli sykähdyttävä. Pystyin samaistumaan uskomattoman paljon päähenkilön ajatuksiin ja unelmiin. Unelma kirjoittamisesta on minun unelmani. Se on minun kantava voimani, kun muut unelmat lakkaavat. Se on minun pakotieni, kun ajatukseni ja kieleni katkeavat.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos haluat ilahduttaa minua jättämällä kommentin tai viestin, kirjoita se tähän. :) Kiitos kaikille, jotka kommentoitte! :)