perjantai 30. lokakuuta 2015

Kapinoitsija


Minä pelkään
minua pelottaa
entä jos
entä jos olisin terve
mitä tapahtuisi
millaista se olisi
millaiseksi muuttuisin
 

Minä toivon
minä rukoilen
mutta samalla kapinoin ja pelkään
Kuinka silloin 
Kuinka silloin viestitän
kuinka silloin puran itseäni
kuinka kykenisin tuntemaan ja menemään

Mörkö sisälläni kapinoi
se huutaa ja mesoaa
se flittailee ja houkuttelee
Tule rakkaani
et kai ole unohtamassa minua
et kai vain unohda minua


Minä ikävöin sitä
vaikka vihaan sitä
se houkuttelee
se kuiskuttelee
se tarjoilee treffikutsuja
kutsuja kuolemanleikkiin
Turpiinko pitäisi antaa ja rukkaset kouraan
mutta niin komeasti se pytää


Kuolema
etkö muista sitä
etkö muista sen rajalaaksoja
Eläthän siellä
olet elänyt
- jo vuosia.

Se ei tahdo
että olen 
normaali 


maanantai 12. lokakuuta 2015

Läpi Yön

Yö. Se on musta, se on vaikea. Se on pitkä ja piinaava. Yö. Se on vertaus, kun mitään ei näe ja kaikki on vaikeaa. Yö. On aika, jolloin pahaa tapahtuu.

Tarina alkaa siitä, kun elämä melkein päättyi. Tarina alkaa siitä, kun kaikki toivo oli jo menetetty. Maria 16-vuotias purkaa masennuksensa, elämänsä, tunteensa, nuoruutensa ja haaveensa päiväkirjan sivuille. Se on ainoa pakotie, päästä läpi synkän yön. Läpi synkän elämän. Tästä kaikesta kertoo Terhi Rannelan uusin teos "Läpi yön".

Kirja on kirjoitettu päiväkirjamuotoon. Jokainen luku on jaettu päiväkirjoihin. Jokaisessa luvussa alkaa myös uusi romaani haave, jotka Maria aloittaa. Hänen ainoa kantava unelma on olla kirjailija. Kirjoittaminen ja siinä itävä haave kantaa synkimmät hetket.

"Tekisi mieli keskeyttää muutama kurssi, sillä kirjoittaminen on nyt kaikkein tärkeintä. Kirjoitan, kunnes musta möykky rinnassani särkyy ja liukenee pois. Kirjoitan, kunnes kyyneleet lakkaavat valumasta. Kirjoitan itselleni voimia puhua tästä pystypäin, rohkeasti ja häpeämättä. Minä olen selviytyjä. Olen kerran väistänyt kuoleman. Kirjoitan itseni terveeksi. Kirjoitan itseni vahvaksi. Kirjoitan itseni onnelliseksi."

Kirja oli yllättävän vaikuttava, vaikka se oli päiväkirjamainen. Se ei normaalisti ole suosikki muotojani. Kirja oli helppo ja nopealukuinen. Kirjan teema oli sykähdyttävä. Pystyin samaistumaan uskomattoman paljon päähenkilön ajatuksiin ja unelmiin. Unelma kirjoittamisesta on minun unelmani. Se on minun kantava voimani, kun muut unelmat lakkaavat. Se on minun pakotieni, kun ajatukseni ja kieleni katkeavat.