sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Nimeä minut uudelleen

Elle kuvittelee olevansa keijukainen, joka lentelee katossa isän nostaessa hänet ilmaa. Elle kuvittelee olevansa normaali. Pieni tyttö tuntee silti itsensä likaiseksi ja vääränlaiseksi. Miksi isä tahto heillä olevan salaisuus? Miksi salaisuuksia pitää olla? Miksi isä tahtoo koko ajan rakastaa häntä?Vähitellen pienen tytön tunteet muuttuvat iljettävimmiksi, eikä hän tahtoisi enää olla isän apuri.

Sara Saarelan "Nimeä minut uudelleen" on hurjan taidokkaasti ja tarkasti kerrottu herkkä kertomus seksuaalisesta väkivallasta, hyväksikäytöstä ja menneisyyden seuraamisesta elämässämme eteenpäin. Se on kertomus syvästä kriisistä, jonka varjot ja vaikutukset voivat näkyä pitkälle. Siitä, kun jätetään sanomatta asioita, padotaan tapahtumat tuottaen itselle vain pahaa ja haavoja. Se on kipeä kasvukertomus.

Pidän yleisesti lukea rankkojakin kertomuksia ja tarinoita, jotka herättävät tunteita ja ajatuksia. Olin tietoinen siitä, että tämä kirja tulisi olemaan rankka. Mutta en tiennyt, millälailla se olisi. Kirja oli jaettu kolmeen eri osaan, kolmeen eri päähenkilön elämänvaiheeseen. Ensimmäinen osa oli rankin ja sitä lukiessa jouduin järjelläni pysäyttämään lukemiseni välillä. Kirja oli taidokkaasti ja tarkkanäköisesti tehty, se veti helposti mukaansa, joten halusin ottaa siihen tauoilla etäisyyttä.

Ihmiselämän kriisit ja koettelemukset voivat pohjimmiltaan olla samallaisia, vaikka teot ja tapaukset olisivat täysin eri. Siksi tällaistenkin kirjojen lukeminen voi opettaa lähes jokaiselle meistä jotakin, vaikka emme olisi kokeneet mitään tällaisiin viittaaviin. Ihminen voi reagoida silti lähes samallalailla ja kokea samanlaisia tuntemuksia, erikokemuksista huolimatta.


maanantai 6. heinäkuuta 2015

Poimulehti teeleivät

Tämän kevään lähestyessä loppuaan, havahduin pakastelokeroon katsoessani viime vuotisten villiyrttien määrään. Osa oli käytetty lähes heti loppuun, mutta muutamia rasioita löytyi vielä. Ja kuusenkerkkiä löytyy vieläkin. Voikukkien nuput käytin kätevästi smoothiehin, sekä leivänpäälle. Niihin ne toivat kivaa lisämakua ja pienestäkin määrästä saa runsaasti vitamiineja, muita hyviä ainesosia.

Poimulehdet käytin kahteen eri asiaan; poimulehti teeleipiin, sekä kasvispyöryköihin. Etenkin pyöryköistä tuli suurta herkkua meidän perheessä! Teeleivät tein sovellutusti ohjeesta ja olivat melko perinteisen leipästen makuisia. Hyvä tapa silti hyödyntää villiyrttejä näinkin.