sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Kevään piirakka

 Pääsiäisen lähestyessä luoksemme asetin essuni eteeni ja tartuin kippoihin. Lähtö etelä- Suomeen lomalle kutkutti mielessä hyvältä, vaikka keittiössä oleminen tuottikin ristiriitaisia tuntemuksia. Ja niiden pääsiäiseen kuuluvien reseptien löytäminen osoittautui hankalalle.

Olen perinne ihminen, mutta samalla uuden kokeilija. En jaksa leipoa samaa asiaa kymmentä kertaa, vaikka samalla haluan perinteiden kiertokulun jatkuvan ja kulkevan mukanaan. Enkä jaksa noudattaa enää ohjeita, kun tiedän voivani soveltaa ja jalostaa reseptejä eteenpäin. Uuden keksiminen ja tuominen tuo jännitystä elämään ja leivontaan. Koskaan en voi tietää ennakkoon, tuleeko tuotteesta menestys vai järkytys. Kumminkin on käynyt, ja kumminkin tulee käymään jatkossakin.

Suolaisia pääsiäisreseptejä en löytänyt juuri nimeksikään. Olisihan sitä Kulitsaa ja piimälimppuja, mutta nykyään vehnämössöjen leipominen tuntuisi omaan suuhun lähes mahdottomalle. Miksen siis keksisi itse jotain sellaista, mikä voisi olla oikeasti hyvää, erilaista, mutta sopivan keväistä ja pääsiäiseen sopivaa?

Täytettä tehdessä mietin pääsiäistä. Mietin sen värimaailmaa, jonka perusteella tein täytteen. Halusin sinne keltaista, vihreää ja juhlaan sopivaa kananmunaa. Sekä paljon juustoraastetta päälle.

Tämän piirakan teko jännitti minua. Ensimmäiset haukkasut ja kommentit odotuttivat. Tiesin piirakan aiheuttavan ennakkoluuloja syöjissä, sillä villiyrttien, avokadon ja "keksin tämän täysin itse" - lauseitten käyttäminen aiheuttavat läheisissäni hilpeää ennakkoluuloa. Mutta ennakkoluulot - onneksi - osoittautuivat vääriksi. Joku perheenjäsenistämme kuvaili piiraan maistuvan hieman kalakukolle, ja toinen käski laittaa ohjeen talteen. Saimme siis maittavan pääsiäisen kera uuden perinneherkun.
 
Keväinen piiras

Piiras

2dl kaurahiutaleita
1dl ruisjauhoja
3dl grahamjauhoja
puolikas avokado
1tl leivinjauhetta
1tl suolaa
2½dl vettä

Täyte

3 kananmunaa
1dl Raejuustoa
1prk ananasmurskaa
1dl villiyrttejä (maitohorsmaa, poimulehtiä, voikukan varsia)
mustapippuria
suolaa

Juustoraastetta

1. Muussaa avokado. Sekoita joukkoon kuivat aineet. Lisää loput ainekset.
2. Tee täyte. Sekoita kananmunat kulhossa ja lisää revityt villiyrtit. Lisää loput ainekset ja mausteet. 
3. Ota puolet taikinasta ja kaulitse leivinpaperille. Asettele leivinpaperi kakkuvuokaan. Lisää täyte. Kaulitse loppu taikina ja asettele täytteen päälle kanneksi. Lisää runsaasti juustoraastetta pinnalle. Paista uunissa 175- astetta n. 40-45min.


torstai 9. huhtikuuta 2015

Elämänkerta ilman elämänkertaa

Haluaisin tietää miksi äiti on niin omituinen minua kohtaan?
Haluaisin tietää, mitä lapsuudessani tapahtui?
Haluaisin tietää, miksi isä löi?
Haluaisin tietää, kuinka elämäni kulkee?
Haluaisin tietää, kuka minä olen?

Silja oli vasta lapsi, kun hänen lapsuuttaan varjosti omituiset tapahtumat. Äiti oli lähtenyt pois kotoa muutamaksi vuodeksi, mutta palasi Siljan isän kanssa yhteen jälleen. Lapsuutta varjostavat omituisuudet ja ristiriidat. Isän rakkaus on näkyvää, mutta samalla hän käyttäytyy toisinaan väkivaltaisesti. Äidiltä tulisi hengellistä kasvatusta, mutta rakkaus on tiessään. Isä taas vihaisi uskonnollisia asioita.

Siljan elämä kulkee ja menee eteenpäin; rakastutaan, kapinoidaan, irroittaudutaan vanhemmista. Välissä tapahtuu perhe muutoksia, sekä yhteiskunnan kehittymistä. Samat kysymykset kiertävät kuitenkin kehäänsä palaten vuosien jälkeen jälleen mieliin. Silja haluaisi tietää, ja me lukijana myös.

Merja Saarnin esikoisromaani "Haluaisin tietää" oli viihdyttävä kertomus Siljasta, joka tahtoi, unelmoi, kyseli ja eli. Se seurasi päähenkilöä aina lapsuuden ensipäivistä hänen isoäidiksi pääsemiseen saakka. Yleisimmin lukemani kirjat kulkevat ajassa vain muutamista viikoista pariin vuoteen, joten oli mielenkiintoista seurata fiktiivisen sankarin elämä lähes kokonaan. Tarinaa piti uskottavana ja se voisi olla täysin totta. Se opetti ja kannusti herättäen omat kysymyksensä. Ja kenties ne suurimmat kysymykset jäivät täysin auki. Minä en ainakaan saanut vastauksia kaikkeen. Tulkintaa ja avoimuutta kirja jättää lähes ärsyttävästi auki, mutta se lienee kuuluvan kirjan luonteeseen.

Kirjassa seurataan vahvasti elämää lähestystyöntekijän silmin. Kuitenkin kenties kaikkein perimmäisin teema ja kysymykset pohjautuvat Siljan ja hänen äitinsä suhteeseen. Mikä se on? Mitä siinä on? Tulkitse sinä itse.