maanantai 16. maaliskuuta 2015

Ruman kuoren kauneus


"Tuo vanha kirkko värähteli ja helähteli ainaista kellonsoiton riemua. Siinä tunsi aina asuvan äänen oikullisen hengen, joka kajahdutteli säveleitään kaikista noista vaskikidoista".

Olen aina ajatellut, että lukukokemus on sitä parempi, kuinka nopeasti kirjan lukee. Tämän vuoksi olen aina hieman vältellyt paksuja teoksia, sillä järjen kautta tiedän, etten pystyisi lukemaan kerralla viisisataisia sivuja. Menisikö minulta koko lukukokemus ohitse, jos en voisikaan ahmita teosta reippaalla vauhdilla, vaan joutuisin pitämään taukoja? Tämä ajatuskulkuni tuli murretuksi näinä viikkoina. Joskus pätkitetty lukukokemus voi olla parempi ja intensiivisesti kokemus kuin kerralla hotkaistu.

Jo pari vuotta sitten suositteli minulle tuttavani Victor Hugon Pariisin Notre-Damea. Etsin silloin kyseistä teosta paikalliskirjastosta löytämättä sitä. Päätin unohtaa hetkeksi teoksen, vaikka jossain syvällä se kummitelikin minua aika-ajoin. Tiesin teoksen kiinnostavan minua lapsuudessa näkemäni Disneyn elokuvan "Notre Damen kellonsoittajan"- vuoksi. Ja voisiko alkuperäisteos muka olla Disneytä huonompi? 

Uudelleen tämä kirja tuli ajankohtaiseksi vuosien jälkeen äidinkielentunneillamme. Käsittelimme kirjallisuushistoriaa, jolloin äidinkielenopettajamme suositteli minulle tätä suurta kirjallisuuden klassikkoa. Ja minä päätin etsiä teoksen. Edelleenkään paikalliskirjastosta ei sitä löytynyt, ja selvisikin ettei sitä oikeasti siellä ollut. Avun kirjan saamiseen antoi lopulta siskoni pienen paikkakunnan kirjasto, josta löytyi 1954- luvun käännös. Ah, sivut tuoksuivat vanhoille, ja tuntuivat niille. Täydellisen nostalginen aloitus kirjanluvulle.


 Tarina kertoo kertomuksen kyttyräselkäisestä, kuurosta, yksisilmäisestä, vääräsäärisestä ja epämuodostuneesta kellonsoittaja Quasimodosta, sekä pursuavan kauniista mustalaistanssijasta Esmeraldasta. Kaksi toistensa vastakohtaa, luovat jo edellytykset tarinalle, joka ei voi olla normaali. Heidän välistä eroaan kuvastaa riipaisevalla tavalla kuuron Quasimodon laulu Esmeraldalle:

"Älä, neito, katso pintaa vain,
katso syvälle sydämeen.
Ruma usein on sydän kauniin nuorukaisen.
Monen sydämen rakkaus on perin petollista.

Neito, kuusi ei ole kaunis,
ei niin kaunis kuin poppeli,
mutta se viheriöi kesät, talvet.

Voi, turhaan tästä haastelen kai?
Eihän rumaa saisi ollakaan,
kaunishan rakastaa vain kauneutta,
kevät kääntää selkänsä talvelle,
On kauneus täydellistä.
On kauneus kaikkivoipa.
On kauneus ainoa, joka ei ole puolinaista.
Korppi lentää vain päivisin,
huuhkaja lentää vain öisin,
joutsen lentää päivin ja öin. "
 Sen lisäksi kirjan päähenkilöinä ovat paha pappi arkkidiakoni Claude Frollo, runoilija Gringoire, sekä kapteeni Frollo.


Kirjan tunnelma synkkä, mutta ei masentava. Se sisälsi monen eri ihmisen näkökulmasta tapahtuneita asioita, jotka mitä ihmeellisimmin nivoutuivat lopulta yhteen. Sen sisältämät ihmiskohtalot olivat karuja ja uskomattomia. Ihmisissä oli paljon pahoja, ja vain harva oli vilpittömästi hyvä. Rakkaus teki sokeaksi, rakkaus osoitti karuutensa.

 Kirja oli jaettu yhteentoista "kirjaan", joita voisi nimetä myös 11 isompaan lukuun, joiden alla oli kylläkin omat lukunsa. Tämä teki lukemisesta helpompaa, kun pystyi jaksottamaan sen "kirjoihin."

Lukukokemus oli upea. Se tarjosi oiman annoksen Pariisin historiaa, tarinoita, seikkailua, romantiikkaa ja epäoikeudenmukaisuutta. Kirja herätti myös ajattelemaan ja kyselemään; Kuinka paljon pahaa ihminen voi tehdä itsekkyydessään? Kuinka ihminen voi valehdella rakastaessaan toista rakastaessaan vain itseään? Kuinka sokea ihminen voi olla hylätessään lapsensa?

Notre Damen osoitti, kuinka anteeksiantamuksella on suuri voimansa. Kuinka rakkaudessa ihminen saa voimansa ja vahvuutensa näkyväksi. Se kertoi, miten kauneus ei ole ulkomuodossa vaan kätkettynä sydämessä.

Ps. Moni Notre Damen nähnyt tai lukenut on varmasti miettinyt, voiko Quasimodo olla todellinen henkilö ja voiko hänenlaistaan olla olemassa. Kyllä. Victor Hugosta kertova teksti kirjan lopussa, sekä vastikaan netistä löytämäni teksti historianet - sivuilta, kertovat tästä. Hugolla oli kirjan kirjoittamisen aikoihin esikuvanaan Quasimodolle kivenhakkaaja, joka oli myös epämuodostunut samoin tavoin kuin Quasimodo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos haluat ilahduttaa minua jättämällä kommentin tai viestin, kirjoita se tähän. :) Kiitos kaikille, jotka kommentoitte! :)