keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Riisuttu ja rikas


Joulu ilman perinteitä
ilman tapoja
ilman tottumuksia
ilman tuttuja ihmisiä ja paikkoja
mitä se sellainen on?



Otettiin pois joululeivonta
- saatiin ranskalaislapset ja piparit
otettiin pois viime tipan joululahjat
- saatiin kauniimpia ajatuksia
otettiin pois joulusiivous ja koristus
- saatiin tyytyväisyyttä vähään
Otettiin pois perhe
- saatiin vieraanvaraisuus ja rakkaus
Otettiin pois joululeffat ja musiikki
- saatiin Raamattu ja parhaat oivallukset
Otettiin pois puuhat ja harrastukset
- saatiin kirkko ja rauhoittuminen



Mitä meiltä otetaan pois
se annetaan takaisin toisin
Minä opin jotakin
enemmän kuin aiemmin
Opin kaipuusta Jumalaan
opin kaipuusta seurakuntaan
Opin siitä, kuinka paljon helpompaa on,
kun omistaa vähän ja vain tarvittavat


En palaa samanlaisena tästä joulusta
en yltäkylläisenä tavaroiden määrästä
vaan sydämestä,
joka itki 
surusta, kaipuusta ja tuskasta
itki
ilosta, kiitoksesta ja hämmästyksestä
itki
koska oppi
ja ymmärsi jälleen jotakin elämästä.

Ihanaa joulua kaikille!♥



sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Ihon alaiset

"Tietoa minusta:
PlastikPrincess

Olen helsinkiläinen neitonen, rakastan muokkauksia ja tavoitteeni on kerätä muokkausrahasto valmiiksi täysi-ikäisyyteen mennessä! Kaikki keinot sallittuja ;) Kerron elämästäni blogissa, koska tykkään kirjoittamisesta ja haluan inspiroida muitakin pakkoluomuiluun kyllästyneitä alaikäisiä. Minulta on toivottu myös vlogia, mutta pidän kuvamateriaalin minimissä yksityisyyden turvaamiseksi"




Yksi tavoittelee honmuokkauksia, jotta voisi sopeutua yleiseen joukkoon ja normistoon sekä saaden sitä kautta töitä. Toinen kuuluu "Luonnollinen ihminen" - järjestöön järjestäen mielenosoituksia luomuilun nimissä ja vastustaen uutta lakiehdotusta kehonmuokkausten tulemisesta peruspalveluihin. Kolmas ei tiedä, miten suhtautua muokkauksiin, sillä työ luomuklubilla on hyvä. Neljäs tekee laittomia töitä päästäkseen muokkauksiin.

Koko maailma on muuttunut Anu Holopaisen "Ihon alaiset" - kirjassa. Elämä on pinnallistunut äärimmäisyyksiin ja kehonmuokkauksista, plastiikkakirurgiasta ja ns. thinspiraatiosta on tullut normaalia. Mitä enemmän ihmisellä on muokkauksia, sitä upeampi ja hyväksytympi hän on. Lähes jokainen haaveilee hienoista ja kalliista muokkauksista, tullakseen luonnottomammaksi ja täydellisemmäksi. Täydellisyys on vain sallittua.

Onneksi on muutamia, jotka vastustavat kaikkea tätä hulluutta. Tämä pieni joukko ihailee täyttä luomuutta, jota pidetään muidenkin joukossa rohkeana ja erilaisena tekona. Luomut ovat uusi rohkea joukko, joka ei alistu muokkauksiin.

Holopaisen teos oli vaikuttava fantasia henkinen nuorten romaani, joka pisti ajattelemaan radikaalilla tavalla ihmisten ulkonäkökeskeisyyttä. Mikä oikeasti on täydellistä ja tarpeellista? Onko se, että pyrimme olemaan toistemme kopioita, vai se että hyväksyisimme itsemme täydellisinä virheinemme ja piirteinemme? Miksi tiettyjä malleja pidetään hyvinä ja muodikkaina, vaikka juuri siinä on hienous, että olemme erilaisia? Kuinka kaukana lopulta olemme tuosta hulluudesta, jossa muokataan ihmisiä mielinmäärin? Emmekö jo tietyllä tavalla tee jo sitä nyt, ääri fittnesin ja ortoreksia piirteiden vuoksi?

Teos imi mukaansa. Se oli todella nopeaa, helppoa ja koukuttavaa luettavaa. Teoksessa oli hyödynnetty myös hienosti blogi- kirjoituksia, reality- ohjelma kohtauksia, sekä nettikeskustelu pätkiä kaiken "arkisen" elämän keskellä.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Lakka-juustokakku

Isänpäivä oli ja meni. Ja isänpäivä on syy leipoa - jotain muuta kuin suolaisia leipiä ja piirakoita. Isät pitävät lakoista, ainakin perinteiset metsä ja Lappi - isät, joihin meidän isä lukeutuu. Tämän johdosta päätin tehdä Lakka-juustokakun, vaikkei juustokakut niin miehisiä kakkuja olekaan.

Pohjan ohjeen löysin näkkäripaketin kyljestä, joka tuntui uskomattomalta. Näkkäripohja juustokakussa. Kuulosti ihanan terveelliselle! Täytteen tein muistaakseni Kotilieden ohjeella, hieman muokaten sitä. Hienomman kakusta olisi saanut, jos täytteen lakka päällisen olisi myös hyydyttänyt. Seuraavan kerran aionkin niin tehdä, vaikka kakku toimii näinkin.
Hyvää tuli, ja siitä tykättiin. Ei liian makeaa, mutta maukasta :)


Lakka-juustokakku

Pohja:

100g näkkäriä
3rkl margariinia
1tl gardemummaa
1rkl steviaa
vettä

Täyte: 
7 liivatelehteä
3+1dl maitoa
3rkl perunajauhoja
3-4rkl sitruunamehua
1 kananmuna
180g maustamatonta tuorejuustoa
250g maitorahkaa
4tl vaniljasokeria
2rkl steviaa
n. 5dl lakkoja


1. Murustele tai aja näkkäri pieniksi paloiksi. Sekoita joukkoon pehmeä margariini, sekä mausteet. Jos taikina tuntuu liian irtonaiselle, lisää hieman vettä. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja painele pohja siihen. Siirrä jääkaappiin jähmettymään.
2. Liota liivalehdet kylmässä vedessä. Mittaa 3dl maitoa kattilaan ja lisää hämmentäen perunajauhot. Sekoita koko ajan 3-4min niin että seos sakenee. Ota kiisseli pois liedeltä. Lisää sitruunamehu ja kananmuna. Kuumenna uudestaan lähes kiehuvaksi ja lisää liivatelehdet hyvin sekoittaen. 
3. Anna seoksen jäähtyä. Vatkaa juusto ja rahka kiiltäväksi seokseksi. Lisää jäähtyneeseen kiisseliin se, sekä sokerit. Vaahdota 1dl maitoa ja lisää varovasti seokseen. 
4. Lisää taikinapohjan päälle n. 2,5dl lakkoja. Lisää päälle täyte. Laita jääkaappiin jähmettymään. 
5. Taikinan ollessa jähmettynyt väh. pari tuntia. Lisää loput lakat päälle. Anna jähmettyä kylmässä.

Hienomman päällisen saisi vielä, jos lakkakerroksesta tekisi kiilteen. Tällöin niitä pitäisi ensin keittää hyytelösokerin kanssa tai sekoittaa joukkoon pari liivatelehteä. Kakku toimii täysin myös näinkin. :)

lauantai 21. marraskuuta 2015

Pohjaton

Se on pohjaton kaivo
rikki revennyt sydän
vuotava saviastia
vaikka yrittäisin kuunnella paikkauksista
vaikka kuinka kuulisin hyviä sanoja
se ei täyty
se ei korjaannu




Minä vuodan ja vuodan
itken ja vaikeroin
räkä tukkii sieraimeni
kyyneleet näkökykyni
olen vain niin pohjaton

Pohjattomana olen sokea
pohjattomana olen arvoton
pohjattomana olen luovuttaja
ja luuseri



Kuinka tahtoisin muka normaalin elämän
jos tilalle en voi uskoa saavani mitään
kuinka voisin uskaltaa enemmän
jos se ei korjaa pohjatonta leiliäni
Tahdon paikkoja
tahdon laastareita
tahdon olla eheä
kevyt
ja hyväksytty

lauantai 14. marraskuuta 2015

Sanasinfoaa

Sinfonian 150- juhlavuoden tuotoksista, tempauksista ja näyttelyistä on kuullut usein. Vaikka kulttuuria, taidetta ja suomalaisuutta arvostan hurjasti, on tämän juhlavuoden huomioiminen jäänyt itsellä hyvin vähäiseksi.

Ensimmäistä kertaa elämässäni löysin luettavaa kirjaston musiikkiosastolta. Pöydälle oli koottu erilaisia Sibelius teemaisia nuotteja, levyjä, sekä elämänkertoja. Keskellä niiden seassa silmiini pisti hieman erilainen teos Sanasinfonia, novelleja sibeliuksesta. Novelleja. Sibeliuksesta.

Kahdeksan erilaista kirjailijaa oli tulkinnut kansien väliin oman novellinsa Sibeliukseen liittyen. Osa teksteistä perustui kuvitteelliseen Sibeliuksen elämään, toiset olivat puhtaasti faktoista kirjoitettua, osa tavallisia tarinoita, joissa jollain ripauksella oli liitetty Sibelius.

"Olen mainiossa stämningissä. Suomi herää! Sävelsin sen kunniaksi runoelman. Se on niin juhlava, että pelästyin sitä itsekin, karvani nousevat pystyyn kun sitä kuuntelen. Kyllä taiteelliset voitot sentään kompensoivat päälaen suuriakin puutteita". - Petri Tamminen; Hiukset kuin kultaista kauraa auringossa

 Novellit olivat hyvin erilaisia. Toiset koukuttivat ja imivät mukaansa, viihdyttivätkin mielikuvilla Sibeliuksen pohtimassa hiuksiaan. Toiset tuntuivat hyvin kaukaa haetuilta ja menevän ohi ymmärrykseni.

Parhaimpia novelleja oli mielestäni Miina Supisen: Kadonnut sinfonia, jossa perehdyttiin Sibeliuksen kuuluisaan sinfonia 8, jota pidetään kadonneena. Jälkiteksteissä mainittiin, että tarina on tosi.
Pidin myös huumorilla väritetystä Petri Tammisen; Hiukset kuin kultaista kauraa auringossa, jossa aiheena oli nimensä mukaisesti Sibeliuksen hiukset ja hänen kuvitteelliset päiväkirjamerkintänsä hiuksiin pohjautuen.

Novellit Sibeliuksesta antoivat uutta näkökulmaa tästä kansamme suuresta taitelijasta. Hänestä kertovat novellit olivat varmasti yhtä moninaisia, kuin Sibelius itse. Meillä jokaisella on varmasti myös Sibeliukseen oma suhteemme ja ajatuksemme häneen. Minulle itselleni Sibelius on taiteililija, joka imi suomalaisuuden sielun musiikkiin ja taiteeseen. Hänen musiikkinsa avulla voimme ymmärtää koko suomalaisuutta ja juuriamme syvemmin. Soittaessani Sibeliuksen pianokappaleita tunnen ylpeyttä isänmaatamme kohtaan, sekä henkilöä, joka on säveltänyt lukuisia upeita teoksia. Hänen taitoihinsa en voi yltää, mutta Hänen sielunmaisemastaan voi oppia pienen palasen tuottamalla hänen teoksiaan.



maanantai 9. marraskuuta 2015

Maukas peltileipä

Päivän lempiajankohtani on se, kun saan käteeni iltapäivän kahvikupin, sekä päivän lehden. Jos voisin sanoa muutamia asioita, mihin olen koukussa niin yksi niistä on sanomalehtien lukeminen. Rakastan lukemista, ja rakastan lehtiä - niin sanoma, kuin aikakausi. Yksi asia, minkä tarkistan myös joka lehdestä on niiden ruokaohjeet. Yleensä niissä on sellaisia, mitkä ohitan vain, mutta välillä pongailen hyvältä kuulostavia. Yhtenä päivänä Savon Sanomien välissä komeili "Pannuleipä". Leikkasin ohjeen talteen ja sopivan päivän koittaessa päätin leipoa leivän - tietysti hieman sitä itse muunnellen.

En ollut pitkiin tehnyt tällaista. Leivästä tuli pehmeää, maukasta ja suorastaan suussa sulavaa. Pidin leivän koostumuksesta kovasti ja se maistui erinomaiselta etenkin kahvin kanssa. Vaikka alkuperäisessä ohjeessa sanottiin sen säilyvän parhaana vain leipomispäivän, söin sitä innolla vielä melkein viikonkin päästä. Leipä siis säilyy hyvin, kun sen laittaa esimerkiksi pussiin.

3dl grahamjauhoja
1½dl ohrajauhoja
1½dl spelttijauhoja
3dl kaurahiutaleita
1tl suolaa
2rkl leivinjauhetta
1rkl ruokosokeria
2dl auringonkukansiemeniä
2dl jugurttia
2dl piimää
3dl appelsiinimehua

1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jogurtti, piimä ja mehu nopeasti sekoittaen. Laita leivinpaperi pellin päälle ja levitä taikina n. 1,5cm-2cm paksuiseksi levyksi. Paista n. 200- asteessa n. 25min. 


lauantai 7. marraskuuta 2015

Ja vuoret kaikuivat

Afganistanilaiset sisarukset Pari ja Abdullah ovat erottamattomat. Vanhempien keskittyessä omiin elämiinsa ja isän jäädessä etäälle, ottaa Abdullah perheenpään roolin. Pikkusiskoa ei saa jättää yksin, pikkusisko ei saa jäädä vaaraan, pikkusiskolla täytyy olla kaikki hyvin. Abdullah huolehtii ja paapoo rakasta sisartaan, ja ulkopuolinen saattaa vain ihmetellä sisarrakkauden voimaa.

Kunnes... Vaikka kaiken piti olla hyvin, ja yhdessä piti elää elämä, tapahtui asioita, mitkä muuttavat köyhien Afganistanilaisten elämän lopullisesti. Matka pienestä Shadbaghin kylästä läpi aavikoiden Kabuliin irroittaa kahden pienen käden toisistaan lopullisesti heidän tietämättään.

"Löysin surullisen keijun
siimeksestä paperipuun.
Tiedän surullisen keijun
jonka tuuli puhalsi pois".

Khaled Hosseinin kolmas romaani "Ja vuoret kaikuivat" on kaunis kuvaus sisaruudesta, rakkaudesta, juurista, sekä elämän poluista. Se sisältää itseensä 9 erilaista tarinaa eri kertojien kertomana. Jokainen tarina on itsenäinen, mutta liittyvät ja nivoutuvat hienosti yhteen. Aikamatkaa käydään 1952 luvulta aina 2010 luvulle. Jokaisessa luvussa on omat kertojansa, jotka tavalla tai toisella liittyvät toisiinsa.

Olen lukenut aiemmin Hosseinilta Leijapojan ja ihastuin jo silloin hänen tyylinsä kirjoittaa ja tulkita asioita. Hossein on taitava kirjoittaja ja pidän siitä, että hän kirjoittaa Afganistanilaisista. Hänen kirjansa erottuvat kulttuurin ja tyylin takia vahvasti muista tyypillisistä Länsimaisista kirjoista. Elämäntapa on erilainen, uskonto eri, sekä maan kulttuuri. Kirjan lukeminen tuntui vielä nyt ajankohtaiselta, kun pakolaiskriisi on käynnissä. Vaikkei kirjassa puhuttu pakolaisista, on Afganistanilainen kulttuuri lähellä ihmisiä, jotka tulevat muualta tänne pakolaisina. Tämä teos ja muut Hosseinin opettavat paljon.



keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Syksyinen puolukkakakku

Yhtenä päivänä teki pitkästä aikaa leipoa. Ja nimenomaan leipoa jotain uutta. Pieniä leipomisia tulee tehtyä kohtuu useinkin, kun käytän puurojen jämiä kaikenmaailman sämpylöihin, piirakoihin ja muihin terveellisyyksiin. Tämä syksyinen uutuusherkku oli vaihtelua kaikin puolin ja maistui myös ihanalle!

Vaikka puolukkakusta tuli terveellinen, ei kukaan ulkopuolinen sitä huomannut tai moittinut. Silloinhan tuote on onnistunut, ainakin omasta mielestäni.

Muokkasin ohjetta vanhasta "Juoksija"- lehden muffiniohjeesta. Laiskuuttani tein siitä kakun, sillä en jaksanut annostella pieniin muffinivuokiin taikinanökäreitä.

4 kananmunaa
1dl ruokokidesokeria
puolikas banaani
1 avokado
2dl piimää
2dl täysjyväspelttijauhoja
2dl ohrajauhoja
2dl pellavansiemeniä
3tl leivinjauhetta
2tl kanelia
5dl puolukoita

1. Vatkaa munat ja sokeri. Muussaa avokado ja banaani joukkoon. Lisää piimä, keskenään sekoitetut kuivat aineet ja marjat. 
2. Jos teet kakun, voitele ja korppujauhoja vuoka ja kaada taikina siihen, tai annostele muffinivuokiin. Paista 200- asteessa kakkua n. 50min ja muffineita n. 20min.




perjantai 30. lokakuuta 2015

Kapinoitsija


Minä pelkään
minua pelottaa
entä jos
entä jos olisin terve
mitä tapahtuisi
millaista se olisi
millaiseksi muuttuisin
 

Minä toivon
minä rukoilen
mutta samalla kapinoin ja pelkään
Kuinka silloin 
Kuinka silloin viestitän
kuinka silloin puran itseäni
kuinka kykenisin tuntemaan ja menemään

Mörkö sisälläni kapinoi
se huutaa ja mesoaa
se flittailee ja houkuttelee
Tule rakkaani
et kai ole unohtamassa minua
et kai vain unohda minua


Minä ikävöin sitä
vaikka vihaan sitä
se houkuttelee
se kuiskuttelee
se tarjoilee treffikutsuja
kutsuja kuolemanleikkiin
Turpiinko pitäisi antaa ja rukkaset kouraan
mutta niin komeasti se pytää


Kuolema
etkö muista sitä
etkö muista sen rajalaaksoja
Eläthän siellä
olet elänyt
- jo vuosia.

Se ei tahdo
että olen 
normaali 


maanantai 12. lokakuuta 2015

Läpi Yön

Yö. Se on musta, se on vaikea. Se on pitkä ja piinaava. Yö. Se on vertaus, kun mitään ei näe ja kaikki on vaikeaa. Yö. On aika, jolloin pahaa tapahtuu.

Tarina alkaa siitä, kun elämä melkein päättyi. Tarina alkaa siitä, kun kaikki toivo oli jo menetetty. Maria 16-vuotias purkaa masennuksensa, elämänsä, tunteensa, nuoruutensa ja haaveensa päiväkirjan sivuille. Se on ainoa pakotie, päästä läpi synkän yön. Läpi synkän elämän. Tästä kaikesta kertoo Terhi Rannelan uusin teos "Läpi yön".

Kirja on kirjoitettu päiväkirjamuotoon. Jokainen luku on jaettu päiväkirjoihin. Jokaisessa luvussa alkaa myös uusi romaani haave, jotka Maria aloittaa. Hänen ainoa kantava unelma on olla kirjailija. Kirjoittaminen ja siinä itävä haave kantaa synkimmät hetket.

"Tekisi mieli keskeyttää muutama kurssi, sillä kirjoittaminen on nyt kaikkein tärkeintä. Kirjoitan, kunnes musta möykky rinnassani särkyy ja liukenee pois. Kirjoitan, kunnes kyyneleet lakkaavat valumasta. Kirjoitan itselleni voimia puhua tästä pystypäin, rohkeasti ja häpeämättä. Minä olen selviytyjä. Olen kerran väistänyt kuoleman. Kirjoitan itseni terveeksi. Kirjoitan itseni vahvaksi. Kirjoitan itseni onnelliseksi."

Kirja oli yllättävän vaikuttava, vaikka se oli päiväkirjamainen. Se ei normaalisti ole suosikki muotojani. Kirja oli helppo ja nopealukuinen. Kirjan teema oli sykähdyttävä. Pystyin samaistumaan uskomattoman paljon päähenkilön ajatuksiin ja unelmiin. Unelma kirjoittamisesta on minun unelmani. Se on minun kantava voimani, kun muut unelmat lakkaavat. Se on minun pakotieni, kun ajatukseni ja kieleni katkeavat.


tiistai 22. syyskuuta 2015

Näkkäriä, näkkäriä

Olin pitkään haaveillut pitkästä leipä prosesseista. Monesti näkee ohjeita, missä leipä pitää tehdä juureen. Laiskuuden, ja tunnepohjaisesti eläessä, ei monesti jaksa jakaa leipomista useampaan päivään. Mistä sitä tietäisi, olisiko huomenna fiilistä leipoa, jos tänään se pitää valmistella? Kuitenkin, yleensä itselläni ainakin fiilis keittiöön syntyy hyvin pienestä. Siksi juurileipominenkin sopisi minulle.

Olin pitkään haaveillut ruisleivän teosta. Sen pääsinkin vihdoin toteuttamaan juuri ennen koulunloppumisia, jolloin leivoin ystävilleni valmistujaislahjaksi ruisleivät. Tätä ennen kokeilin myös toista juurileipää: näkkäriä.

Tänä vuona olen/olemme ihastuneet näkkäriin. Laitamme päivittäin muutamia näkkäreitä muiden leipien joukkoon "pehmenemään". Näkkäri on aivan mielettömän hyvää, kun se on hieman pehmennyt! Super herkkua. Vielä herkummaksi näkkärin tekee, kun sen teki itse.

Näkkäri on myös huoletonta leipomista. Sen kuuluukin olla hieman rosoinen ja säröinen. Tai ainakin voimme näin ajatella - epätäydellisyys kun on kaunista.

JUURI:
2dl vettä
1dl maustamatonta jogurttia tai piimää
n. 10g hiivaa
1rkl hunajaa
3dl ruijauhoja

Taikina:
3/4tl suolaa
1½dl ruisjauhoja
½dl pellavansiemeniä ja auringonkukansiemeniä
n. 1dl grahamjauhoja

1. Sekoita vesi, jogurtti/piimä, hiiva ja hunaja keskenään. Lisää ruisjauhot ja sekoita hyvin. Peitä liinalla ja anna olla huoneenlämmössä yön yli. 
2. Lisää seuraavana päivänä suola, jauhot ja siemenet. Alusta taikina pehmeäksi.
3. Leivo taikina pötköksi, jaa pötkö osiin. Kauli palat pyöreiksi levyiksi runsaasti jauhoja käyttäen. Käännä levyä paistinlastan avulla. Nosta levy leivinpaperin päälle ja jatka kaulimista, kunnes levy on parin mm paksuinen.
4. Ripottele pintaan halutessasi siemeniä. Pistele pinta näkkileipäkaulimella tai haarukalla. Siirrä leivinpaperille kuumennetulle pellille. Paista 225- asteessa 6-10min, kunnes näkkärit ovat saaneet hieman väriä. Taita näkkärit jäähtyneenä pienemmiksi paloiksi. 



keskiviikko 26. elokuuta 2015

Mene vain

Mene vain
sinua kannatellaan
mene vain
ota ensi askel
saat siitä seuraavan


Mene rohkeammin
vaikka pelottaa
mene Jumala edellä
Hän johdattaa



Älä pelkää askelia
vaikka joutuisit peruuttamaan
äläkä sitäkään
kun paha päivä valtaa

Älä pelkää
kun kuoleman varjot sinua saavuttaa
älä päivää pahaa
se sinua vain kasvattaa


Ei paha ole vain pahaa
ei hyväkään aina kaunista
sillä kasvu on kipeää
ja kipu kasvua
sinä etenet
vaikka et näe
sinä paranet
vaikka välillä pakenet.


sunnuntai 16. elokuuta 2015

Maissipaprika piirakka

Olen aina rakastanut suolaisia piirakoita. Viime talvena teinkin niitä usein hyödyntäen erinomaisesti nahistuneita kasviksia, vanhoja puuronjämiä, sekä pieniä juustopaloja. Nyt viime piirakasta oli kulunut jo liian kauan. Tämän johdosta myös huomasin, etten enää meinannut muistaa kuinka piirakka tehdään. Pohjan ohjeen otin suoraan The Good Morning - blogista, mutta täytteen keksin itse. Muuten piirakka oli erittäin onnistunut, mutta täytteeseen olisi kaivannut jotain lisää. Suosittelen siis lisäämään ainakin 1 kananmunan ja 1dl rahkaa. Plussalla merkityt ovat ne, mitkä minä unohdin mutta lisätkää te :)
Muuten erittäin virkistävä uusi piirakka ohje.

Pohja
 
1 avocado
1 muna
2,5 dl täysjyvävehnä- tai ruisjauhoja 
0,5 tl suolaa 
0,5tl yrttisuolaa
1 tl oreganoa
ripaus cayannepippuria/paprikaa

Täyte

1 punainen paprika
1 vihreä paprika
1 maissipalko
1 sipuli
n. 1dl juustoraastetta 
+ kananmuna
+ 1dl rahkaa 

1.Muussaa avocado sileäksi mössöksi ja lisää muna ja mausteet. Sekoita. Lisää jauhot ja sekoita taikina tasaiseksi. Painele taikina öljyttyyn tai leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Käytä jauhoja levittäessäsi taikinaa vuokaan, sillä se tarttuu sormiin helposti. 
2. Pilko täytteen ainekset. Sekoita ainekset keskenään paitsi sipuli ja juustoraaste. Paista 175- asteessa 10min. Lisää sitten sipuli, sekä juustoraaste. Paista loppuun n. 15min. 


sunnuntai 9. elokuuta 2015

Sateenkaaresta peikon luokse


"Äitini sanoi, että ajattelemalla kaunista tulemme itsekin kauniiksi" - Pessi

Pieni keijukaistyttö optimistien suvusta päätyi karuun maailmaan. Ajatukset virittyivät positiivisuuden kautta, ja hämmästykset ja ihmetykset tietämättömyydestä. Mikä oli maailma? Millainen paikka se olisi? Keitä siellä asuisi? Niitä ajatteli varmaankin Illusia tullessaan sateenkaaresta maanpäälle.

Kun iloinen optimisti kohtaa pessimistien suvun Pessin, ja ystävystyy tämän kanssa, voi syntyä vain mielenkiintoista jälkeä. Kuinka kaksi täysin erilaista, täysin erilaisesta tausta voi ystävystyä ja luoda jotain niin kaunista ympärilleen? Kun Illusia ei tiennyt, Pessi tiesi. Kun Pessin mieli oli nurja, oli Illusian kauneudessa ja hymyssä taika mielipahalle. Onko kauniimpaa, kuin rakkaus, jossa kumpikin tukee ja opettaa toinen toistaan?

"Puut ovat puhjenneet kukkaan, riemuitsi Illusia. 
- Eivät ne ole kukkasia. Puitten lehdet ovat paleltuneet, selitti Pessi.
- Ovatko lehdet kuolleet?
- Ovat, vastasi Pessi.
- Kuolemahan on kaunis, sanoi Illusia hiljaa."

Yrjö Kokon Pessi ja Illusia on ollut jo kauan "Tahdon lukea nämä kirjat"- listallani. Kiinnostuin kirjasta myös uudemman kerran viime talvena, kun luin Johanna Sinisalon "Ennen auringonlaskua ei voi". Siinä Sinisalo käytti pohjamateriaalina ja viittauksina useita Kokon teoksen sitaatteja.

Pessi ja Illusia ihastutti, opetti ja pysähdytti. Sitä ei voinut lukea luku luvulta, vaan pala palalta. Se kuvasi kauniisti luontoa, eläimiä, elämää, sekä rakkautta ja ystävyyttä. Luonnon eläimet oli kuvattu luonteenpiirteillä, ja niiden nimet olivat peräisin latinankielisistä nimityksistä. Kuinka oivallista ja kauniin kuuloista!

"Mutta kauan ei eletty näin, ja kun kaikki alkoi loppua, neiti Cuscuta siirtyi nokkospensaikkoon. Naapurit ihmettelivät, miten neiti Cuscuta saattoi menetelä näin, sillä nokkoset ovat nousukkaita, eikä niistä muutenkaan olisi seurapiireihin, koska ne ovat yksinkertaisen jöröjä ja polttavat poltinkarvoillaan kaikkia, jotka niitä koettavatlähestyä."

Teoksessa on lukuisia elämänviisauksia, joista me jokainen voimme ottaa jotakin. Jo itse ystävyys ja rakkaus on verrattavissa meidän ihmisten väliseen elämään. Tämä kirja antaa antia niin aikuiselle, kuin lapselle. Se on tarina, josta me kaikki saamme jotakin. Se voi myös kaivaa sinusta pienen keijukais tai peikkopuolesi.

"Ehkä keijukainen tuleekin ihmiseksi, kun hän alkaa tehdä työtä, sanoi Illusia mietteliäästi. - Tulevatkohan ihmiset keijukaisiksi, kun he lakkaavat tekemästä työtä? - Pessi"

"Työ muuttaa pessimistit sellaisiksi kuin sinun äitisi on. Työ tekee pessimisteistä optimisteja" - Illusia




torstai 6. elokuuta 2015

Omena kaurarieskoja

Selailin äskettäin blogini luonnos- tekstejä, joittenka joukosta löytyi vanha omenakaurarieska - ohje. Muistan hämyisästi nämä rapsakat, pehmeät rieskat, jotka etäästi muistuttivat tuttuja teeleipiä. Itse tehdyt ohjeet ovat myös yksinkertaisia. Nämäkin sinäkin osaat tehdä, varmasti.



n. 8kpl

2dl kaurahiutaleita
2dl ruisjauhoja
2dl vettä
0,5tl soodaa
0,5tl leivinjauhetta
0,5dl rahkaa
1tl suolaa
1 pieni omena raastettuna

1. Raasta omena kulhoon. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vesi. 
2. Tee leivinpaperin päälle rieskalättysiä.
3. Paista 175- asteessa n. 15min.


sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Nimeä minut uudelleen

Elle kuvittelee olevansa keijukainen, joka lentelee katossa isän nostaessa hänet ilmaa. Elle kuvittelee olevansa normaali. Pieni tyttö tuntee silti itsensä likaiseksi ja vääränlaiseksi. Miksi isä tahto heillä olevan salaisuus? Miksi salaisuuksia pitää olla? Miksi isä tahtoo koko ajan rakastaa häntä?Vähitellen pienen tytön tunteet muuttuvat iljettävimmiksi, eikä hän tahtoisi enää olla isän apuri.

Sara Saarelan "Nimeä minut uudelleen" on hurjan taidokkaasti ja tarkasti kerrottu herkkä kertomus seksuaalisesta väkivallasta, hyväksikäytöstä ja menneisyyden seuraamisesta elämässämme eteenpäin. Se on kertomus syvästä kriisistä, jonka varjot ja vaikutukset voivat näkyä pitkälle. Siitä, kun jätetään sanomatta asioita, padotaan tapahtumat tuottaen itselle vain pahaa ja haavoja. Se on kipeä kasvukertomus.

Pidän yleisesti lukea rankkojakin kertomuksia ja tarinoita, jotka herättävät tunteita ja ajatuksia. Olin tietoinen siitä, että tämä kirja tulisi olemaan rankka. Mutta en tiennyt, millälailla se olisi. Kirja oli jaettu kolmeen eri osaan, kolmeen eri päähenkilön elämänvaiheeseen. Ensimmäinen osa oli rankin ja sitä lukiessa jouduin järjelläni pysäyttämään lukemiseni välillä. Kirja oli taidokkaasti ja tarkkanäköisesti tehty, se veti helposti mukaansa, joten halusin ottaa siihen tauoilla etäisyyttä.

Ihmiselämän kriisit ja koettelemukset voivat pohjimmiltaan olla samallaisia, vaikka teot ja tapaukset olisivat täysin eri. Siksi tällaistenkin kirjojen lukeminen voi opettaa lähes jokaiselle meistä jotakin, vaikka emme olisi kokeneet mitään tällaisiin viittaaviin. Ihminen voi reagoida silti lähes samallalailla ja kokea samanlaisia tuntemuksia, erikokemuksista huolimatta.


maanantai 6. heinäkuuta 2015

Poimulehti teeleivät

Tämän kevään lähestyessä loppuaan, havahduin pakastelokeroon katsoessani viime vuotisten villiyrttien määrään. Osa oli käytetty lähes heti loppuun, mutta muutamia rasioita löytyi vielä. Ja kuusenkerkkiä löytyy vieläkin. Voikukkien nuput käytin kätevästi smoothiehin, sekä leivänpäälle. Niihin ne toivat kivaa lisämakua ja pienestäkin määrästä saa runsaasti vitamiineja, muita hyviä ainesosia.

Poimulehdet käytin kahteen eri asiaan; poimulehti teeleipiin, sekä kasvispyöryköihin. Etenkin pyöryköistä tuli suurta herkkua meidän perheessä! Teeleivät tein sovellutusti ohjeesta ja olivat melko perinteisen leipästen makuisia. Hyvä tapa silti hyödyntää villiyrttejä näinkin.



keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kohtalona Seilin saari

"Sanotaan, että nuori emäntä ei ollutkaan sairas, apupoika jatkoi välittämättä Matiaksen jyrkästä äänensävystä. - Pappi ja Viliina-neiti olivat kai olleet samassa juonessa."

Muistan aina, kuinka pienenä tyttönä etenkin ihmettelin, kuinka julmia ihmiset olivat spitaalisia kohtaan. Luimme lasten Raamatusta 10 spitaalisesta, jotka karkoitettiin kaupungista. Ihmiset eivät saaneet olla spitaalisten lähellä. Heitä pelättiin, inhottiin ja syrjittiin. Ajateltiin ruton tarttuvan jo lähietäisyydeltä toiseen.

Vaikka Raamatun ajoista on pitkä aika, ei spitaalisten syrjintä ole niin vieras asia meille. Vasta 1700- luvulla oli Suomessakin spitaalisia. Heidän kohtalokseen tuli Seilin Saari. Jokainen sairastunut vietiin saareen mukanaan arkkulaudat. Siellä heidän olonsa tehtiin mahdollisimman raskaaksi, kurjaksi ja vaikeaksi. Näin ihmisistä päästäisin äkimmin eroon, kun elämän tarkoitus ja into riistettäisiin lopullisesti pois. Myö terveitä huijattiin saarelle kuolemaan.

Sinikka Lehtisen "Kohtalona seilin saari" - kuvaa vahvasti, selkeästi ja mielenkiintoisesti yhden naisen tarinan Seilin saarella. Tarina perustuu tosi kertomukseen, mutta nimiä ja sisältöä on väritetty. Päähenkilö Maria, oli kunnollinen ja hyvä sydäminen nainen. Hän rakastui tarinan alussa Teppo Laurinpoikaa, jonka johdosta kylällä vietettiin riemukkaita häitä. Elämä kukoisti ja oli hyvää. Tulevaisuus näytti valoisalta. Oli vain rakastunut pariskunta, pian vatsassa kasvava jälkipolvi, ja hyvät rengit ja piiat tilalla. Pian kaikki muuttui, kun kateudesta lähtenyt juoni johdatti terveen Marian kuoleman saarelle - Seilin saareen.

Kirja oli mukaansatempaama. Oli mielenkiintoista lukea kertomus historiasta, jonka maailma on ollut todellisuutta. Elämä oli erilaista, epäreilua ja kovaa. Kirja herätti myös pienen matkakuumeen lähteä tutustumaan Seilin saareen. Näkyisikö siellä vielä pala menneisyyttä ja historiaa? Näkyisikö siellä leprasairaalan jäljet?


lauantai 13. kesäkuuta 2015

Aurinkoista syötävää

Villiyrtit ovat vetäisseet minut mukaansa. Jo viime vuonna koulumme yrttikurssilla sain niihin ensi kipinän, mutta tänä vuonna se on vienyt mukanaan. Kävin viime viikonloppuna Koti- ja maatalousnaisten Villiyrtti - kurssilla, joka toi uusia ideoita yrttien käyttöön. Voi, miten rakastan noita kursseja ja päiviä! Siinä on jotain viehätystä viettää päiviä ihmisten seurassa, josta minusta vanhemmat ihmiset ovat 40-80- vuotiaita. Sielunsisarukset, kun helposti löytyvät heidän seurastaan...

Tämän maukkaan "Voikukka"- leivän keksin itse. Huomasin makujen muuttuvan leivän ollessa leipälaatikossa, ja vaikka yleensä leipä on aina parasta tuoreeltaan, maistui tämä paremmalta seuraavana päivänä. Yleensä minulla ei leivän rakenne tahdo onnistua ja niistä tulee tosi murumaisia, mutta tässä koostumus pysyi yllättävän hyvin! Tein myös leipää pitkästä aikaa leipävuokaan, sillä yleensä olen vaivannut itse pyöreitä leipäsiä. Mausteena käytin fenkolia, joka osoittautui yllättävän voimakkaaksi. Joten, jos et pidä fenkolista, vähennä määrää tai jätä pois.

0,5l Vettä
1pkt Hiivaa
1tl suolaa
1tl Fenkolia
3dl Voikukan nuppuja
n.7dl jauhoja
 (N. 3dl ruisjauhoja, 2dl sämpyläjauhoja, 3dl grahamjauhoja - tee kuten tahdot)
0,5dl oliiviöljyä

1. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva ja mausteet siihen. Sekoita jauhojen joukkoon saksitut voikukan nuput. Vaivaa taikina jättäen kuitenkin hieman löysyyttä siihen. Lisää öljy sekoittaen hyvin.
2. Kohota kaksinkertaiseksi (0,5h-2h).
3. Kaada voideltuun leipävuokaan. Paista 175- asteessa n. 50min.


tiistai 9. kesäkuuta 2015

Lasipintainen elämä

Se menee ylöspäin
se tulee alas
hetkeäkään tietämättä
mistään aavistamatta
olet loukussa
tai onnessa



Hatara elämä
niin pieni ja hauras

Pelkäämättä kuljet eteenpäin
tietämättä oletko yksin
tietämättä paranetko koskaan
ja tietämättä, milloin päiväsi valkenevat taas

Hauras lasi
niin uninen ja rikkonainen

Kaipaus
kaipaus elämään
kaipaus ymmärtäjiin
kaipaus omaan minääsi
kaipaus
niin pohjaton
niin kipeä
Minä vain tahtoisin

Elät unessa jälleen
unessa, joka tuntuu todelta
unessa, joka tuntuu kuoleman ja elämän rajalta
heräätkö sinä
heitätkö unihiekkasi jo pois
heräätkö


Se on vain haurasta
haurasta elämää
 



lauantai 6. kesäkuuta 2015

Gluteenitonta

Gluteenittomuudesta puhutaan mediassa ja somessa paljon. Ihmiset ryhtyvät gluteenittomiksi, vaikkei heillä varsinaista keliakiaa olekaan. Itse en tätä trendiä pahemmin ymmärrä, vaikka samaan aikaan olen päässytkin tutuiksi gluteenittomuuden kanssa. Olen aina ollut utelias kokeilemaan uutta. Utelias kokeilemaan myös gluteenitonta, vaikken siihen itse koskisikaan.

Muutamia viikkoa sitten oli seurakunnassamme lähetyskahvit, jonne halusin tehdä allergigoille gluteenittomia tuotteita. Olin myös tänä keväänä kaksi kuukautta Luonto päiväkodissa - työharjoittelussa, missä oli parikin gluteenitonta lasta. Heille tarjoillessa opin myös paljon tästä ruokavalio ryhmästä. Leivoin myös heille gluteenittomia tuotteita harjoittelun aikana.

Oli mielenkiintoista tehdä muille gluteenitonta. Leipomiseen suhtautui täysin erilailla, kun piti huolehtia extra hyvin paikan siisteydestä, työvälineistä, sekä tuotteista. Huolellisuus oli uusi adjektiivi leipomisessani. Ja lähes täysin päinvastaista, kuinka normaalisti toimin (normaalisti: keittiö näyttää tornadolta leipomisen jälkeen).

 Gluteeniton piirakka

0,5dl oliiviöljyä
2 kananmunaa
1dl perunajauhoja
1tl leivinjauhoa
1 porkkana raastettuna
0,5dl piimää
0,5dl rahkaa

Täyte:

1 tomaatti
1dl juustoraastetta
1 kananmuna
1 iso sipuli
mustapippuria
suolaa 

1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa kananmunat rikki. Lisää öljy, piimä, rahka, sekä kuivat aineet. Voitele piirakka vuoka ja taputtele piirakka siihen.
2. Valmista täyte. Raasta juusto, pilko sipuli ja tomaatti. Sekoita täytteen ainekset keskenään ja kaada piirakan päälle. Ripottele pinnalle vielä juustoraastetta. Paista 175- asteessa 20-30minuuttia. 


Gluteenittomat keksit

4 palaa tummaa suklaata
2 kananmunaa
1dl riisijauhoja
0,5dl perunajauhoja
1dl Sokeria

1. Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Raasta tummaa suklaata taikinaan. Lisää muut ainekset.
2. Paista 175- asteessa n. 5-10min, kunnes keksit saavat hieman väriä.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Vieras

"Pullat tuntuivat paisuvan vatsassani kuin taikina. Katsoin vessan ovea, ulko-ovea. Hiki valui noroina selkäni helminauhaa pitkin. Mitä minä olin mennyt tekemään? Kaikki oli menetetty, kaikki oli pilalla. Olin saastuttanut paitsi itseni, myös koko Seurakunnan. Voisin yhtä hyvin nousta ja ajaa bussilla takaisin kotiin, mennä hautausmaalle, käydä makaamaan äidin haudan päälle ja jäätyä kuoliaaksi. Eikä sekäään riittäisi. Tarvitsisin rangaistuksen, minun tulisi kitua kuoliaaksi, ei jäätyä yhdessä yössä. "

Maria oli yksitoista. Mari oli päälle parikymppinen. Maria on yli kolmekymppinen. Kolme elämänvaihetta. Kolme vaihetta, missä elämä muuttui, missä se sai uusia uria. Kolme vaihetta, missä menneisyys kohtasi nykyisyyden, mutta minkä lopputulos näkyi vasta vuosien kuluttua.

Maria on reilu kolme kymppinen pappi, joka ei tiedä enää mihin uskoa. Elämä tuntuu vieraalle. Elämä tuntuu irtonaiselle, jonka päähenkilöksi hän ei koe itseään. Mitä hän opettaa, mihin hän uskoo, mitä hän haluaa? Mikä on hänen menneisyytensä merkitys? Maria ottaa laivan, ja lähtee kenellekään kertomatta pois kotoaan, pois kotimaastaan kauas Yhdysvaltoihin etsimään itseään, juuriaan ja löytämään sen, mitä elämänsä ajan on etsinyt - omaa suhdettaan itseensä.

Riikka Pulkkisen teos Vieras, kertoo Mariasta ja hänen kolmesta eri elämänvaiheestaan. Taidokkaalla tavalla Pulkkinen kokoaa yhteen tarinat saaden uteliaisuuden ja jännittyneisyyden lukijalle, kuinka tarinat todella liittyvät toisiinsa. Marian elämä on täynnä rikkinäisyyttä, joka saa välillä itsellekin inho olon. Ihminen voi olla hukassa, eksynyt ja rikki tietämättään ja tehden valintoja, jotka rikkovat vain lisää.

Kirjassa nähdään myös paljon lähimmäisen rakkautta, ja sitä kuinka halua auttaa voi säilyä eri elämänvaiheiden läpi omista haavoista huolimatta. Ja se, kuka on vieras ja kenelle. Mitä vieraus on, saa uuden merkityksen kirjan sivuilta.


keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Ensimmäinen raakakakku

Olen pitkään haaveillut raakaruokien valmistuksesta, saatikka maistamisesta. Kumpaakaan kun en ole eläissäni tehnyt. Luonnollista olisi varmaankin ensin maistaa tuotteita ja vasta sitten tehdä itse, mutta itse tein juuri toisin päin. Mitäs sitä suotta odottamaan tilaisuutta maistaa, kun voi tehdä itsekin.

Odotin sopivia tilaisuuksia, mihin tehdä kakku. Äitienpäivä tulikin nyt sopivasti, vaikka pienoisen riskin otinkin siinä, sillä ei ollut hajuakaan tykkäisikö sut perinteinen äitini tällaisesta uutuudesta. Mutta kyllä se maistui hällekin.

Kakun valmistaminen oli mielenkiintoista ja kutkuttavaa, sillä se oli niin uutta itselle. En ollut koskaan "jauhanut" pähkinöitä, saatikka käyttänyt niitä leivonnan pääraaka-aineena. Enkä edes nähnyt, millaiseksi jauhetut pähkinät muuttuvat.

Kakku maistui hyvälle ja mielenkiintoiselle. Pähkinän, marjojen ja hedelmän maku sulautui kauniisti yhteen ja omiin makumieltymyksiin sopivat hyvin. Tämä kakku olisi myös loistava kutsuille, sillä se sopii jokaiseen ruokavalioon; gluteeniton, munaton, maidoton jne.



Ohjeen alkuperä löytyy Terveen hyvää - blogista, hieman muokattuna.

Pohja

1dl pähkinöitä
1dl rusinoita
1dl kaurahiutaleita
ripaus suolaa

Kerros

1,5dl cashewpähkinöitä (100g)
2kpl keltaista banaania
2rkl hunajaa
2kpl persikkaa
1,5dl marjoja (itse laitoin mansikoita ja vattua)

Koristeluun:

Sulatettua suklaata

1.Liota cashew-pähkinöitä 1/2-2 tuntia. Liota pohjaan tulevia pähkinöitä puoli tuntia. Valuta pähkinät. Aja pohjaan tulevat pähkinät, rusinat ja suola hienoksi monitoimikoneessa, kunnes ne muuttuvat yhdeksi isoksi palloksi.
2. Lisää kaurahiutaleet ja aja taas tasaiseksi, kunnes massasta muodostuu pallo. Laita pienen  irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja taputtele pallo tasaiseksi pohjaksi. 
3. Aja valutetut cashew-pähkinät monitoimikoneessa aivan kermaiseksi. Lisää kuoritut banaanit. Aja taas tasaiseksi. Lusikoi puolet massasta pois koneesta kulhoon. Lisää koneeseen persikat ja aja sileäksi. Kaavi massa pohjan päälle ja tasoita. Siirrä puolet massasta takaisin koneeseen ja lisää marjat, aja tasaiseksi. Lusikoi päällimmäiseksi kerrokseksi ja tasoita pinta ja reunat. Laita pakkaseen ainakin kolmeksi tunneksi.
4. Ota kakku sulamaan 15-30min ennen tarjoilua. Sulata suklaa ja koristele!

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Liian pienet sandaalit

Ne oli liian pienet sandaalit. Liian suuret hikirauhaset. Liian lihava muottiin. Liian laiha ollakseen rehevä. Liian paljon lapsia elämään. Liian paljon vaatimuksia. Liian pienet tissit. Liian suuret jalat. Liikaa. Liikaa. Olet vain liikaa sopiaksesi naisen muottiin.

Näin äitienpäivänä juhlimme myös naisia ja kasvattajia. Naisia, jotka ovat kantaneet pienokaisia sylissään ja mielissään. Heitä, jotka ovat kenties kokeneet kuuluvansa elämään, johon eivät sovi. Muottiin, johon he eivät mahdu.

Hanna Haurun novellikokoelma "Liian pienet sandaalit" pureutuu tarinoihin, joissa kaikilla naisilla on jokin naiseuden tuoma taakka. Jokin kärjistettykin asia, mitä he eivät hyväksy tai mitä heidän ympärillä oleva yhteisö ei arvosta. He ovat naisia, jotka tahtoisivat olla naisia, kokonaisina ja hyväksyttyinä. He ovat naisia, joista joku voit olla sinä.

Novellit olivat napakoita, aitoja ja hersyviä. Toisissa paistoi pieni radikaalius ja kärjistäminen, jolloin ne tuntuivat jopa hauskoille. Uskon kuitenkin suoran tyylin takaa löytyvän oikeita ja tavallisia naisia. Meitä, jotka kipuilemme kukin tavallamme ja asiassamme. Toisilla se on liian suurta, toisilla liian pientä. Vaikka jokainen olemme juuri sopivasti - kaikkea tätä.


sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Kevään piirakka

 Pääsiäisen lähestyessä luoksemme asetin essuni eteeni ja tartuin kippoihin. Lähtö etelä- Suomeen lomalle kutkutti mielessä hyvältä, vaikka keittiössä oleminen tuottikin ristiriitaisia tuntemuksia. Ja niiden pääsiäiseen kuuluvien reseptien löytäminen osoittautui hankalalle.

Olen perinne ihminen, mutta samalla uuden kokeilija. En jaksa leipoa samaa asiaa kymmentä kertaa, vaikka samalla haluan perinteiden kiertokulun jatkuvan ja kulkevan mukanaan. Enkä jaksa noudattaa enää ohjeita, kun tiedän voivani soveltaa ja jalostaa reseptejä eteenpäin. Uuden keksiminen ja tuominen tuo jännitystä elämään ja leivontaan. Koskaan en voi tietää ennakkoon, tuleeko tuotteesta menestys vai järkytys. Kumminkin on käynyt, ja kumminkin tulee käymään jatkossakin.

Suolaisia pääsiäisreseptejä en löytänyt juuri nimeksikään. Olisihan sitä Kulitsaa ja piimälimppuja, mutta nykyään vehnämössöjen leipominen tuntuisi omaan suuhun lähes mahdottomalle. Miksen siis keksisi itse jotain sellaista, mikä voisi olla oikeasti hyvää, erilaista, mutta sopivan keväistä ja pääsiäiseen sopivaa?

Täytettä tehdessä mietin pääsiäistä. Mietin sen värimaailmaa, jonka perusteella tein täytteen. Halusin sinne keltaista, vihreää ja juhlaan sopivaa kananmunaa. Sekä paljon juustoraastetta päälle.

Tämän piirakan teko jännitti minua. Ensimmäiset haukkasut ja kommentit odotuttivat. Tiesin piirakan aiheuttavan ennakkoluuloja syöjissä, sillä villiyrttien, avokadon ja "keksin tämän täysin itse" - lauseitten käyttäminen aiheuttavat läheisissäni hilpeää ennakkoluuloa. Mutta ennakkoluulot - onneksi - osoittautuivat vääriksi. Joku perheenjäsenistämme kuvaili piiraan maistuvan hieman kalakukolle, ja toinen käski laittaa ohjeen talteen. Saimme siis maittavan pääsiäisen kera uuden perinneherkun.
 
Keväinen piiras

Piiras

2dl kaurahiutaleita
1dl ruisjauhoja
3dl grahamjauhoja
puolikas avokado
1tl leivinjauhetta
1tl suolaa
2½dl vettä

Täyte

3 kananmunaa
1dl Raejuustoa
1prk ananasmurskaa
1dl villiyrttejä (maitohorsmaa, poimulehtiä, voikukan varsia)
mustapippuria
suolaa

Juustoraastetta

1. Muussaa avokado. Sekoita joukkoon kuivat aineet. Lisää loput ainekset.
2. Tee täyte. Sekoita kananmunat kulhossa ja lisää revityt villiyrtit. Lisää loput ainekset ja mausteet. 
3. Ota puolet taikinasta ja kaulitse leivinpaperille. Asettele leivinpaperi kakkuvuokaan. Lisää täyte. Kaulitse loppu taikina ja asettele täytteen päälle kanneksi. Lisää runsaasti juustoraastetta pinnalle. Paista uunissa 175- astetta n. 40-45min.


torstai 9. huhtikuuta 2015

Elämänkerta ilman elämänkertaa

Haluaisin tietää miksi äiti on niin omituinen minua kohtaan?
Haluaisin tietää, mitä lapsuudessani tapahtui?
Haluaisin tietää, miksi isä löi?
Haluaisin tietää, kuinka elämäni kulkee?
Haluaisin tietää, kuka minä olen?

Silja oli vasta lapsi, kun hänen lapsuuttaan varjosti omituiset tapahtumat. Äiti oli lähtenyt pois kotoa muutamaksi vuodeksi, mutta palasi Siljan isän kanssa yhteen jälleen. Lapsuutta varjostavat omituisuudet ja ristiriidat. Isän rakkaus on näkyvää, mutta samalla hän käyttäytyy toisinaan väkivaltaisesti. Äidiltä tulisi hengellistä kasvatusta, mutta rakkaus on tiessään. Isä taas vihaisi uskonnollisia asioita.

Siljan elämä kulkee ja menee eteenpäin; rakastutaan, kapinoidaan, irroittaudutaan vanhemmista. Välissä tapahtuu perhe muutoksia, sekä yhteiskunnan kehittymistä. Samat kysymykset kiertävät kuitenkin kehäänsä palaten vuosien jälkeen jälleen mieliin. Silja haluaisi tietää, ja me lukijana myös.

Merja Saarnin esikoisromaani "Haluaisin tietää" oli viihdyttävä kertomus Siljasta, joka tahtoi, unelmoi, kyseli ja eli. Se seurasi päähenkilöä aina lapsuuden ensipäivistä hänen isoäidiksi pääsemiseen saakka. Yleisimmin lukemani kirjat kulkevat ajassa vain muutamista viikoista pariin vuoteen, joten oli mielenkiintoista seurata fiktiivisen sankarin elämä lähes kokonaan. Tarinaa piti uskottavana ja se voisi olla täysin totta. Se opetti ja kannusti herättäen omat kysymyksensä. Ja kenties ne suurimmat kysymykset jäivät täysin auki. Minä en ainakaan saanut vastauksia kaikkeen. Tulkintaa ja avoimuutta kirja jättää lähes ärsyttävästi auki, mutta se lienee kuuluvan kirjan luonteeseen.

Kirjassa seurataan vahvasti elämää lähestystyöntekijän silmin. Kuitenkin kenties kaikkein perimmäisin teema ja kysymykset pohjautuvat Siljan ja hänen äitinsä suhteeseen. Mikä se on? Mitä siinä on? Tulkitse sinä itse.




perjantai 27. maaliskuuta 2015

Rakkauselämän Baklava

"Olipa kerran kansainväliset synttärit, joissa tarjottiin kansainvälisiä herkkuja. Herkkuja oli tehty Turkkilaisista, Brasilialaisista, Itävaltalaisista, Somalialaisista, sekä monien muiden maiden ohjeilla. Toiset näyttivät ja maistuivat tutuille, toiset olivat aivan jotain uutta. Niin emäntä parine hyvine apureineen valmisti maittavat eväät testaamatta niitä ensin ollenkaan. Jännittyneinä juhlaa ennen he vain odottivat, oliko mikään onnistunut, ja riittäisikö niistä kaikille? Vieraita tuli ja paljon. Jokainen santsasi ensin kaksi, sitten kolme kertaa. Mutta ruokaa jäi silti jäljelle. Eikä kukaan valittanut ruuan erikoisuuksista. Niin juhlat päättyivät onnellisesti. Nauraen ja tutustuen ja nauttien eksoottisista tunnelmista. "

Olin aina haaveillut kansainvälisistä juhlista ja siitä, että saisin kokeilla eri maiden ruokia. Noh, aivan ruokia en päässyt vielä kokeilemaan, pitäähän juhlissa olla sen seitsemää sorttia, eikä silloin pääruuat kävisi. Mutta leipomaan eksoottisia asioita, kyllä pääsin.

Turkista tein Baklavaa. Siihen ohjeen antoi iki-ihana "Maailman ihanimmat leivokset" - kirja, josta olin ihaillut tätä reseptiä usein. Kirjassa kerrotaan myös baklavasta:

" Baklava oli Turkin suosituin leivonnainen jo ottomaanien valtakunnan aikaan, ja sen uskottiin tekevän rakkauselämälle terää. Naisten baklava maustettiin kanelilla, miesten kardemummalla. Molempien baklaviin lisättiin vielä neilikkaa. "

Ja koska juhlissani oli sekä naisia ja miehiä, maustoin sen kanelilla ja kardemummalla. Jää nähtäväksi, muuttuiko kenenkään rakkauselämä tuon päivän jälkeen ;)



1pkt (450g) filotaikinaa
150g voita

Siirappi

1½dl ruokosokeria
1½dl sokeria
2dl vettä
2rkl sitruunamehua
1/4tl jauhettua neilikkaa
½dl hunajaa

Täyte

4dl mantelirouhetta
1dl auringonkukansiemeniä
1tl kanelia
1tl kardemummaa

1. Ota filotaikina sulaamaan huoneenlämpöön pari tuntia ennen leipomista.
2. Tee siirappi. Sekoita kattilassa sokerit, vesi, sitruunamehu ja neilikka. Kuumenna seos ja anna sen poreilla n. 10 min. Lisää lopuksi hunaja ja nosta jäähtymään.
3. Paahda täytteen mantelit, sekä siemenet, kunnes rouhe saa hiukan väriä ja tuoksuu. Voitele uunivuoka. Sulata voi. Avaa filotaikinapaketti varovasti. Taita yksi levy kaksin kerroin vuokaan laittaen. Tee toiselle levylle samoin ja aseta viereen.
4. Voitele taikinalevy voisulalla. Nosta levyjen päälle uudet kaksin kerroin taitetut levyt, voitele jälleen voilla ja ripottele päälle 1dl manteli-siemenrouhetta sekä kanelia ja/tai kardemummaa. Nosta jälleen levyt, voitele ja lisää täytettä. Jatka näin, kunnes kaikki levyt on käytetty.
5. Voitele baklavan pinta ja leikkaa päällimmäinen levy terävällä veitsellä neliöiksi. Paista baklavaa 175- asteessa n. 30min. Laske lämpö 150- asteeseen ja paista vielä n. 30min. Peitä baklava leivinpaperilla tai foliolla, jos pinta tummuu liikaa.
6. Leikkaa baklava vuoassa neliöiksi pohjaan saakka ja kaada siirappi baklavan päälle. Anna vetäytyä jääkaapissa.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Röllien reseptikansio

On maaliskuu ja minä julkaisen tekemiäni joululahjoja. Hups.

Isäni aloitti viime syksynä kokkikerhon. Nauroin kuullesani asian, koska olin pitänyt sitä vitsinä. Mutta totta se oli, ja niin hän kävi koko syksyn ja tämän kevään miesten kokkikerhossa.

Minulle lahjojen tekoon aiheuttamat inspiraatiot tulevat monesti ihmisten harrastuksista ja heidän mielenkiinnonkohteistaan. Toisinaan niihin sekoittuvat tarpeet. Tässä lahjassa yhdistin nämä kaikki kolme.
Kokkikerhossa kerholaiset käyttävät tulostettuja ohjeita, jotka he kantavat pinoina kotiinsa. Kyllästyin näkemään tuon epämääräisen paperinivaskan keittiössämme, ja uskoin sen häiritsevän myös itse kokkia etsiessään suosikki reseptejään. Päätin siis tehdä reseptikansion kaikille hänen resepteilleen.


Koska kysymys oli mieskokkaajasta, sekä sotkuisesta keittiöhommasta, päätin ottaa materiaaliksi tuon iki-ihanan farkun.

1. Aseta kansio avattuna farkkukankaan päälle. Mittaa farkusta kansionkoko+20cm molemmille puolille, sekä yläosaan 2-3cm ylimääräistä kangasta.
2. Leikkaa toisesta kankaasta haluamasi kokoiset lätkät, ja ompele niihin mahdollisimman tiheällä ompeleella haluamasi kuvio. Ompele lätkät mittaamallesi kohdalle kankaaseen.
3. Ompele jokaiseen sivuun 1-2cm päärmeet.
4. Taita sivuista 20cm kangas palat sisäänpäin ja ompele ne ylä- ja alasaumoista kiinni.
5. Viimeistele työ.
6. Kirjoita A4- kokoisille papereiden reunaan haluamasi kategoriat (Suolaiset leivonnaiset, makeat leivonnaiset, pääruuat...) ja leikkaa ylimääräinen reuna niiden alapuolelta. Nido paperit kansioon ja eikun täyttämään paperit oikeisiin kategorioihin!


Vasta nyt reilusti joulun jälkeen otin jatkoprojektiksi lajitella kaikki kerääntyneet paperit tuohon kansioon. Ihanaa näpertylyä se oli, ja omistajakin oli tyytyväinen siistiytyneeseen kansioon. Röllikansioltahan tuo näyttää, mutta niinhän me ihmisetkin olemme R - niin kuin rölli, reseptit tai me.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Yrttinen peltipiirakka

Teet jotain. Teet toista. Pitäisi tehdä sitäkin, kun ei malttaisi toistaa. Avata kone ja jälleen vaipua, tuon virtuaalimaailman pyörteisiin. Tehtävä tuo. Tehtävä tää. Enempää et ehdi tekemäänkään. 

Jos tehtäviä, ja koulua ajattelee vain, ei saa mitään aikaiseksi. Jos miettii vain päivän aikana suoritettavia juttuja, ei pysty keskittymään. Tarvitsen päivälle kivoja päämääriä, jotta voin suorittaa pakollisetkin tehtävät. Tietää tulevan palkinnon, jotta jaksaa uurastaa. 

Näinä sunnuntaihin kuuluvilla ajatuksilla lähetin viestin ihanalle ystävälleni kutsuen hänet lenkkeily ja tee- seuraksi. Minusta sunnuntaivieraissa on jotain erityisen ihanaa ja erikoista. Sellaista tunnelmaa, mitä muina päivinä ei ole. Silloin ei ylen ilakoida ja ihmetellä - ollaan vain ja rentoudutaan. 

Minusta on ihana kutsua ystäviä toisinaan vain siksi, että saan syyn leipoa jotain. Lenkkiseuran, aivojen tuuletuksen ja ystävän kanssa pulputtamisen lisäksi, on ihanaa tarjota toiselle hyvää. Tai yrittää ainakin tehdä jotain hyvää. Ja niin minä nytkin tein.


2dl neljänviljanhiutaleita
2dl ruisjauhoja
1dl  grahamjauhoha
½dl oliiviöljyä
1tl leivinjauhetta
1dl piimää
4dl vettä
1 kananmuna
1tl oreganoa
½dl voikukanvarsia
½dl maitohorsmaa
1dl juustoraastetta

1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Pilko voikukat ja maitohorsma pieniksi paloiksi. Lisää loput ainekset. Sekoita hyvin. Kaada taikina leivinpaperille. Paista 175- asteessa n. 20-25min. 

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Ruman kuoren kauneus


"Tuo vanha kirkko värähteli ja helähteli ainaista kellonsoiton riemua. Siinä tunsi aina asuvan äänen oikullisen hengen, joka kajahdutteli säveleitään kaikista noista vaskikidoista".

Olen aina ajatellut, että lukukokemus on sitä parempi, kuinka nopeasti kirjan lukee. Tämän vuoksi olen aina hieman vältellyt paksuja teoksia, sillä järjen kautta tiedän, etten pystyisi lukemaan kerralla viisisataisia sivuja. Menisikö minulta koko lukukokemus ohitse, jos en voisikaan ahmita teosta reippaalla vauhdilla, vaan joutuisin pitämään taukoja? Tämä ajatuskulkuni tuli murretuksi näinä viikkoina. Joskus pätkitetty lukukokemus voi olla parempi ja intensiivisesti kokemus kuin kerralla hotkaistu.

Jo pari vuotta sitten suositteli minulle tuttavani Victor Hugon Pariisin Notre-Damea. Etsin silloin kyseistä teosta paikalliskirjastosta löytämättä sitä. Päätin unohtaa hetkeksi teoksen, vaikka jossain syvällä se kummitelikin minua aika-ajoin. Tiesin teoksen kiinnostavan minua lapsuudessa näkemäni Disneyn elokuvan "Notre Damen kellonsoittajan"- vuoksi. Ja voisiko alkuperäisteos muka olla Disneytä huonompi? 

Uudelleen tämä kirja tuli ajankohtaiseksi vuosien jälkeen äidinkielentunneillamme. Käsittelimme kirjallisuushistoriaa, jolloin äidinkielenopettajamme suositteli minulle tätä suurta kirjallisuuden klassikkoa. Ja minä päätin etsiä teoksen. Edelleenkään paikalliskirjastosta ei sitä löytynyt, ja selvisikin ettei sitä oikeasti siellä ollut. Avun kirjan saamiseen antoi lopulta siskoni pienen paikkakunnan kirjasto, josta löytyi 1954- luvun käännös. Ah, sivut tuoksuivat vanhoille, ja tuntuivat niille. Täydellisen nostalginen aloitus kirjanluvulle.


 Tarina kertoo kertomuksen kyttyräselkäisestä, kuurosta, yksisilmäisestä, vääräsäärisestä ja epämuodostuneesta kellonsoittaja Quasimodosta, sekä pursuavan kauniista mustalaistanssijasta Esmeraldasta. Kaksi toistensa vastakohtaa, luovat jo edellytykset tarinalle, joka ei voi olla normaali. Heidän välistä eroaan kuvastaa riipaisevalla tavalla kuuron Quasimodon laulu Esmeraldalle:

"Älä, neito, katso pintaa vain,
katso syvälle sydämeen.
Ruma usein on sydän kauniin nuorukaisen.
Monen sydämen rakkaus on perin petollista.

Neito, kuusi ei ole kaunis,
ei niin kaunis kuin poppeli,
mutta se viheriöi kesät, talvet.

Voi, turhaan tästä haastelen kai?
Eihän rumaa saisi ollakaan,
kaunishan rakastaa vain kauneutta,
kevät kääntää selkänsä talvelle,
On kauneus täydellistä.
On kauneus kaikkivoipa.
On kauneus ainoa, joka ei ole puolinaista.
Korppi lentää vain päivisin,
huuhkaja lentää vain öisin,
joutsen lentää päivin ja öin. "
 Sen lisäksi kirjan päähenkilöinä ovat paha pappi arkkidiakoni Claude Frollo, runoilija Gringoire, sekä kapteeni Frollo.


Kirjan tunnelma synkkä, mutta ei masentava. Se sisälsi monen eri ihmisen näkökulmasta tapahtuneita asioita, jotka mitä ihmeellisimmin nivoutuivat lopulta yhteen. Sen sisältämät ihmiskohtalot olivat karuja ja uskomattomia. Ihmisissä oli paljon pahoja, ja vain harva oli vilpittömästi hyvä. Rakkaus teki sokeaksi, rakkaus osoitti karuutensa.

 Kirja oli jaettu yhteentoista "kirjaan", joita voisi nimetä myös 11 isompaan lukuun, joiden alla oli kylläkin omat lukunsa. Tämä teki lukemisesta helpompaa, kun pystyi jaksottamaan sen "kirjoihin."

Lukukokemus oli upea. Se tarjosi oiman annoksen Pariisin historiaa, tarinoita, seikkailua, romantiikkaa ja epäoikeudenmukaisuutta. Kirja herätti myös ajattelemaan ja kyselemään; Kuinka paljon pahaa ihminen voi tehdä itsekkyydessään? Kuinka ihminen voi valehdella rakastaessaan toista rakastaessaan vain itseään? Kuinka sokea ihminen voi olla hylätessään lapsensa?

Notre Damen osoitti, kuinka anteeksiantamuksella on suuri voimansa. Kuinka rakkaudessa ihminen saa voimansa ja vahvuutensa näkyväksi. Se kertoi, miten kauneus ei ole ulkomuodossa vaan kätkettynä sydämessä.

Ps. Moni Notre Damen nähnyt tai lukenut on varmasti miettinyt, voiko Quasimodo olla todellinen henkilö ja voiko hänenlaistaan olla olemassa. Kyllä. Victor Hugosta kertova teksti kirjan lopussa, sekä vastikaan netistä löytämäni teksti historianet - sivuilta, kertovat tästä. Hugolla oli kirjan kirjoittamisen aikoihin esikuvanaan Quasimodolle kivenhakkaaja, joka oli myös epämuodostunut samoin tavoin kuin Quasimodo.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Kaksinverroin hampurilaisia

Voiko hampurilaisia syödä monella tavalla? Voiko hamppareita nautiskella viikonlopun brunssilla? Voiko täysin rukiisista sämpylöistä tulla pehmeitä, kuohkeita ja suussasulavan hyviä? Voi, voi ja voi. Ainakin meillä voi.

Minulle kamalia ruokapaikkoja ovat pikaruokalat, sekä epäterveellisyyksiä huutavat majoneesilla kuorrutetut hampurilaiset. En ole vuosiin enää nauttinut niistä, eivätkä ne ole minulle sitä harvinaista luksusta. Mutta kuka sanoi, että näitä paikkoja välttävä ei pitäisi hampurilaisista? Kuka sanoi, että niiden pitäisi aina olla epäterveellisiä? Ei kukaan, jos teemme ne erilailla.

Näihin hampurilaisiin tehtävät sämpylät onnistuivat uudella itse keksityllä reseptillä mainiosti, ja voisin tehdä näitä aivan tavalliseen leipäkäyttöön. Samoin pihvejä voi käyttää pihvien teon mukaan. Päivällisestä ylijääneet sämpylät hyödynsimme aamun brunssilla, jolloin "pihveiksi" teimme paprikamunakkaita. Mainioita yhdistelmiä!

Sämpylät

6dl ruisjauhoja
2dl kaurahiutaleita
2dl kaurapuuroa (n. 1dl kaurahiutaleita ja 2dl vettä)
2dl vettä
1ps kuivahiivaa
3/4tl suolaa
1tl leivinjauhetta
rypsiöljyä

1. Lämmitä vesi n. 42 asteiseksi. Sekoita joukkoon jauhot, kaurahiuteleet ja niiden jouhhoon sekoitettu kuivahiiva ja leivinjauhe. Lisää mausteet ja vaivaa taikina. Lisää alustuksen loppuvaiheessa rypsiöljy.
2. Kohota taikinaa 20min. Leivo sämpylöiksi ja kohota vielä 20min. Paista uunissa 175- asteessa n. 15min.


Porkkanajauhelihapihvit

400g jauhelihaa
2 porkkanaa
3/4dl ruiskorppujauhoja
1dl vettä
1 kananmuna
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
½tl chilipippuria
½tl suolaa
1tl basilikaa

1. Sekoita korppuhauho ja vesi keskenään ja anna turvota hetki. Pilko sipulit, raasta porkkanaraasteeksi.  Sekoita kaikki ainekset keskenään ja muotoile pihvejä. 
2. Paista pannulla 2-3min per. puoli. Laita pihvit leivinpaperille ja uuniin. Paista vielä 175- asteessa n. 10min.

"Paprikapihvit"

2 kananmunaa
½ tomaatti
1 sipuli
½tl basilikaa
ripaus mustapippuria
2 juustoviipaletta
1 paprika

1. Pilko sipuli. Sekoita kananmuna, pilkottu tomaati, mausteet ja sipuli keskenään. 
2. Viipaloi paprika renkaaksi. Kuumanna pannu kuumaksi ja lisää paprika renkaat siihen. Kaada kananmunataikina renkaiden keskelle. Paista molemmilta puolin kypsiksi ja lisää loppuvaiheessa juustoviipaleet sulamaan paprikoiden päälle. 
2.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Mehevä mutakakku

Vieraiden kutsuminen on minusta ihanaa. Rakastan sitä, että saan syyn leipoa ja kestittää muita. Rakastan sitä tunnetta, kun saan miettiä leipoessani tuotoksien menevän tärkeiden ihmisten suihin ja mahantäytteeksi. Rakastan sitä tunnetta, kun saan pienoisesti jännittää onnistumista ensi tuotoksista. Nykyään lähes jokainen leipomukseni on uusi riski muokkaillessani ja kehitellessäni niihin itse uutta. Aina ei onnistuta, joskus koetaan jymymenestyksiä, toisinaan mennään aivan metsään. Tuli aivan liian vähän sitä ainetta, tai sitä tuli ihan liikaa. Mutta jokainen leipomus on uusi kokemus ja uusi oppitunti.

En ole mikään makeiden tuotosten mestari, sillä se ei kovin maistu itselleni. Tällöin on hankalampi soveltaa ja miettiä, kun mielen tekisi mieli tehdä terveellistä. Mutta voisiko makeastakin tehdä terveellistä ja samalla jokaiselle maistuvaa?

Sukulaisten tullessa kahvittelemaan synttäreideni vuoksi tartuin mutakakku haasteeseen. Pitäähän jokaisella synttäreillä kakku olla, ja mieluiten herkullinen sellainen. Vinkkejä keräsin "Terveen hyvää" - blogista, mutta loppujen lopuksi muokkasin ohjeesta aivan omanlaisen. Mutakakku maistuu ihanan mutaiselle, mutta siinä ei ole lainkaan valkoisia jauhoja, valkoista sokeria tai normaalia voita. Eikä kukaan vieraistani huomannut tätä - päinvastoin pitivät kovasti. Tällaista en ollut koskaan aiemmin tehnyt, mutta omiin makunystyröihin tuotos onnistui täysin. Nam, sopivan makuinen kaikin puolin.

1 ½ avokado
4rkl kasvisrasvaa
3/4 banaania
2dl grahamjauhoja
1tl leivinjauhetta
2rkl ruokosokeria
4 palaa tummaa suklaata
1 ½dl tummaa kaakaojauhetta
2dl kahvia
1dl hunajaa
kourallinen raastettua pähkinää
pinnalle: kookoshiutaleita

1. Muussaa avokado ja banaani sauvasekoittimella. Sekoita leivinjauhe jauhoihin. Raasta suklaata taikinaan. Lisää loput ainekset ja sekoita hyvin. Levitä taikina leivinpaperin päälle kakkuvuokaan. 
2. Paista uunissa 200- asteessa 10min, niin että kakku on pinnalta kypsä, mutta sisältä pehmeä. 
3. Koristele halutessasi kookoshiutaleilla.


tiistai 24. helmikuuta 2015

Rajamailla

Ensimmäinen hymy
ensimmäinen keveys
ensi kosketus elämään


Uni rakoilee
jostain paljastuu valoa
onko kenties toivoa?

Kuoleman laaksosta
paljastui kapea tie valoon,
tie elämään,
tie keveyteen
tie vapauteen


Minä nauroin
minä ajattelin
ensi kertaa - ilman kipua

Onko toivoa kuoleman jälkeen
onko elämää unen jälkeen
satavuotiaan uni voi päättyä suudelmitta
ja alkaa elämän suukkosin


Minä sain tahdon
minä sain kyvyn
minä sain voiman
alkaa ajatella elämää
alkaa opetella elämää
ilman kipua
ilman mörköä
ehkä jonain päivänä
minä en tunne sinua enää
- sinua oi, sinä loiseni.