maanantai 29. joulukuuta 2014

Pitsikuppi

 Joulunalla löysin kirjastosta ihanan tunnelmallisen "Kotilieden joulu"- kirjan. Suurena fanina tuota kansakuntamme naisia palvelevaa lehteä kohtaan selailin kirjaa intoa puhkuen samalla, kun valmistelin joulua. Sivujen välistä löytyi niin ruokareseptejä, leivonnaisia, käsitöitä, kuin lahjojen pakkaamisvinkkejä. Ja koko homma alkoi pikkujouluista ja päättyi vasta loppiaiseen. Tuollaisesta kirjasta olisi hyötyä siis pitemmäksi aikaa.


Kirjan sivuilta pomppasi esiin myös eräs joululahja, joka ihmetytti mutta laittoi minut toimimaan. Tärkätty pitsiliina. Tärkkäys on ikivanha menetelmä, ja kuulmea oma mummonikin on sitä ennen tehnyt minun tietämättäni. Minulle tämä kuulosti uutukaiselle ja upealle, vaikka äidille hehkuttaessani se olikin täysin vanhaa.

Etsimme kotoamme vanhan pitsiliinan, jonka tärkkäsin kupiksi parhaalle ystävälleni. Koriin tein vielä mausteista mustaa teetä, sekä irtoteetä, joista kerron myöhemmin.

Itsestäni tärkkäys kuulosti mainiolle. Kuppeja ja kippoja voisi näin helposti valmistaa itse! Ja vieläpä oikein sieviksi. Ehkä teen jollekin toiselle samanlaisen suloisuuden.

1:1 sokeria ja vettä. Tällaiseen kuppiin meni 1dl vettä, 1dl sokeria.
1. Etsi pitsiliina, sekä sopiva astia muotiksi sille.
 Vuoraa muottikulho elmukelmulla, jottei sokerilientä tartu siihen.
2. Keitä vesi kiehuvaksi ja liueta sekoittaen sokeri siihen.
Upota liina sokeriliemeen ja anna vaikuttaa muutama minuutti. 
Puristele liinasta ylimääräinen neste pois ja taputtele kauniisti muotin päälle. 
Anna kuivua n. vuorokausi. Jos liina ei ole kuivunut, valele sen pinnalle lisää sokerilientä.
Kuivumisen jälkeen ota kuppi pois. Näin tuli valmista!


perjantai 26. joulukuuta 2014

Puolukkamustikkaglögi

Joka syksyn puolivälissä mieleeni hiipii ajatus: Kuuma glögimuki ja pakkasmaisema.
Pienoiseksi pettymykseksi huomasin asian jääneen enemmän ajatuskuplaksi. En ollutkaan niin glögi ihminen, kuin mielissäni kuvittelin olevani. Sen sijaan olen innostanut jouluteestä, siinä on niin vahvasti joulun makua ilman glögin hieman ällöä makeutta.

Tänä jouluna halusin antaa mummoilleni erilaiset joululahjat. Vanhoilla ihmisillä on jo kaikkea, eivätkä he oikeasti tarvitse enää tavaraa. Itselläni molemmat ovat kuitenkin sen verran iäkkäitä, että itse tehdyt ruoka lahjat ilahduttavat oikeasti. Niinpä leivoin useaan otteeseen heille ruokakorit.

En ollut koskaan aiemmin tehnyt itse glögiä. Koulussa kokeilimme porukalla sen tekoa piispojen kuusen haku - reissua varten, mutta täysin itsenäisesti kokeilin sitä kotona. Hieman mallia otin Kotilieden joulukirjasta, mutta sovelsin ohjetta oman mieleni mukaan paljon. Hyvältä koemaistiaiset maistuivat.


1,5l vettä
3dl puolukoita
2dl mustikoita
2 kanelitankoa
½rkl tähtianista
½rkl kokonaisia neilikoita
1dl sokeria
½dl hunajaa

1. Keitä marjoja n. 20 minuuttia. Siivilöi marjat pois ja lisää mausteet. Keitä kiehuen 10minuuttia ja anna tämän jälkeen glögin maustua n. 1h liedellä. Maistele makuja ja varmista oman makumieltymykseesi sopivat mausteet.

torstai 25. joulukuuta 2014

Virkattu unimaski

Joulu, tuo ihanin juhlamme ja aikamme vuodessa. Sen ylistäminen voisi ulottua minulla jokaiseen postaukseen, mutta en kuitenkaan tee sitä. Lahjojen antamisestakin voisin myös puhua, sekä käsillä tekemisen riemusta. Mutta kenties kerronkin vain siitä, kuinka selättää aikanaan tuleva valkeus, sekä huono unisuus. Rakkaudesta ystävyyteen.

Unimaskeja olen tehnyt aiemminkin, mutta nyt tein ensimmäisen kerran sen virkkaamalla. Virkkasin kaksi ympyrää, jotka yhdistin välisilmukoilla yhteen. Ympärykset virkkasin eri langalla ja puolipylväillä. Fleece kankaasta leikkasin maskin kokoisen mallin, jonka ompelin virkkauksen päälle ja lisäsin kuminauhat. Maski on lämmin, vaikka talvipakkasilla, mutta hengittävä kesä öihinkin. 



tiistai 23. joulukuuta 2014

Ovi raollaan on


”Pipareita
lunta
haavetta, vaiko unta?

Koristeita
tuoksuja
saankohan suukkoja?

Tunnelmaa
taikaa
joulu on Vapahtajamme aikaa.”

”Lunta tuiskuttaa
se pihapiirin valkeaksi saa

Pipareita ja torttuja
nyt ei enää syödä korppuja

Joulu,
minä odotin jo sinua!”



"Minä etsin sinua kaikkialta
etsin lahjakääreitten ja kultanauhojen kanssa
etsin mukanani kaulimet ja reseptit
etsin ja etsin

Minä etsin sinua lapsuudesta
etsin joulupukkien taikuudesta
etsin tonttujen tavaratalosta
minä etsin ja etsin

Minä etsin sinua kiireestä
etsin touhun ja siivouksen lomassa
etsin kanssa kauneimpien laulujen
etsin ja etsin

Etsittyttyäni
ihmeteltyäni
joku koputti olkapäilleni kysyäkseen
'miksi yhä etsit,
kun olen ollut sydämessäsi ja lähelläsi aina?'"


"Joku kuiskasi korvaani
sanoi sanat lohduttavimmat
sanoi kuiskeen taivaalta
kuiskeen Rakkaudelta

Minä hiljensin melut ja hälinän
hiljensin maailman ja tärinän
kuullakseni
rauhoittuakseni
muistaessani
kuiskaajani."

"Annan sinulle pikkuisen
annan sinulle rohtusen
annan sinulle rakkauden
-Joulun Tähdeltä

Annan sinulle lämpöä
annan sinulle lohtua
koska kaiken sen vain saamme
- Taivaan Isältä."


"Valot himmenee maailmassa
valo himmenee ihmis sydämissä
miksi pimeys
miksi kaamos
miksi alituinen tummuus
varjostaa tän maan?

Sytytätkö kynttilän
annatko sen loistaa
kasvatatko liekkiä sen
kukoistamaan?

Tule liekikseni
tule sytyttimikseni
tule vierustustoverikseni
yhdessä olemme
kuin kynttiläkruunu. "

perjantai 19. joulukuuta 2014

Rakkaudesta antaa

Joulu. Sinä ihanainen, sinä aina niin kultainen. Sinä sydämeni täyttäjä ja rakkauden moottori. Joulu, sinun ansiosta muistan taas, mitä on käsillä tekeminen.

Käsityöt eivät näyttäydy elämässäni läheskään samassa roolissa kuin muutama vuosi sitten. Yläasteen alkupuolella tilasin suuri käsityö- lehteä ja neuloin ja ompelin viikoittain. Vielä pari vuotta siitä jatkoi ilman lehteä tekojani ja tuunailin usein itsellenikin vaatteita ja tuotoksia. Vähitellen homma unohtui, ja ompelukone jäi pölyyttymään kaappiinsa.

Toisinaan huomaan kaipaavani käsitöitä. Toisinaan totean sen vain olevan tältä ajalta ohi. Nyt olen keskittynyt muihin asioihin, eikä ihminen voi olla taipuvainen kaikkeen.

Joulun perinteistä en silti luovu. Pienenä tyttönä alkanut joululahjojen värkkääminen, ihmisten ilahduttaminen ja muistaminen ovat kantaneet näihin päiviin asti ja tulevat pysymään niin kauan kuin kädet liikkuvat. Rakkaus käsitöihin palaa vanhana muistona, jolloin virkkuukoukut, puikot ja ompelukone löytävät paikkansa käsissäni, kuin ne kuuluisivat joka päivä muulloinkin. Väkerrän edelleen - hutiloin edelleen. Teen edelleen itse keksittyä, järjettömiä ja vinoja töitä. Teen edelleen väärinpäin ommeltuja asusteita ja tiputtelen silmukoita väärissä kohdissa. Mutta suurimpana pysyy rakkaus. Rakkaus antaa. Rakkaus jakaa.



Oikean puoleinen sydän:

Tee kuten isoäidinneliö, mutta vain kolmelle sakaralle. Viimeisissä kierroksissa tiivistä neulosta sydämen syvennyksessä virkkaamalla silmukoita yhteen.

Vasemman puoleinen (Suuri käsityö lehdestä):

Tee langasta aloituslenkki ja virkkaa siihen 12 ks, kiristä lenkki ja sulje renkaaksi 1 ps:lla 1. ks:aan.
Tee 7 kjs ja jätä 1 ks väliin, 1 p seuraavaan ks:aan, 2 kjs ja jätä 1 ks väliin, 1 pp (= pitkä- eli kaksoispylväs), 3 kjs ja jätä 1 ks väliin, 1 pp, 2 kjs ja jätä 1 ks väliin, 1 p, 7 kjs ja jätä 1 ks väliin, 1 ps, siirry 1 ps:lla viimeiseen ks:aan.

Tee vielä yksi normaali kierros tekemällä pylväs silmukoita. Viimeinen kierros tee puolipylväitä, ja virkkaa pieni lenksu sydämelle.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Suolarinkelit - Laugenbrezeln

Kesästä on kulunut jo kuukausia, mutta silti olen unohtanut julkaista yhden kesällä leipomani asian. Kuvat muistuttavat kesästä, mutta näitä herkkua voi täysin tehdä, vaikka näin joulun alla.

"Maailman ihanimmat leivonnaiset" - kirjasta löytyi tämä herkullinen saksalaisten suosikki herkku; suolarinkilät. Minä en ole todellakaan mikään rinkeleiden ystävä, en syö niitä juuri koskaan. Mutta näitä itse tehtyä rinkeleitä söin mielelläni. Ja ne olivat yllättävän yksinkertaisia tehdä.

(10kpl)

1½dl maitoa
1dl vettä
25g hiivaa
1tl suolaa
1tl sokeria
6½dl vehnäjauhoja
50g voita

Keittovesi:

2l vettä
3tl ruokasoodaa

Päälle:
keltuainen
suolahiutaleita tai karkeaa merisuolaa

1. Lämmitä maito ja vesi kädenlämpöiseksi ja murenna joukkoon hiiva. Lisää suola ja sokeri sekä suurin osa jauhoista. Vaivaa taikinaa hetki. Lisää pehmeä voi ja loput jauhot. Alusta taikina tasaiseksi ja kohota se lämpimässä peitettynä kaksinkertaiseksi. 2. Jaa taikina jauhotetulla pöydällä kymmeneen osaan. Pyöritä palat pitkiksi tangoiksi ja kierrä rinkeleiksi. Peitä ne liinalla ja jätä hetkeksi kohoamaan. 3. Kiehauta vesi ja sooda. Keitä yhtä rinkeliä kerrallaan muutama minuutti ja nosta leivinpaperin päälle. 4. Voitele rinkelit keltuaisella, ripota pinnalle suolaa ja paista 200- asteessa n. 15 minuuttia, kunnes rinkelit ovat kullanruskeita.


Pientä faktaa kirjasta saksalaisten perinteisistä suolarinkeleistä:

"Rinkilöiden synnystä kerrotaan monenlaisai tarinoita. Yhden version mukaan joukko väsyneitä munkkejä seisoi työpäivän jälkeen kädet puuskassa pellon laidalla odottamassa päivän olutannostaan, kun luostarin leipuri näki heidät ja päätti pyöräyttää asennon mukaisen olutleivän eli Brezelin. 
Toisen selityksen mukaan rinkeli on saanut muotonsa jo ennen kristinuskoa. Taikinalenkki kuvaa vuoden kiertoa ja auringon matkaa taivaankannella. Kolmannen perustelun mukaan rukousasentoa symboloivia rinkeleitä syötiin aikaisemmin paastonaikaan. Nykyään rinkeleitä mutustellaan niin pehmeinä kuin kuivattuinakin. "


perjantai 12. joulukuuta 2014

Juurespiirakka

Pienenä inhosin lanttua. Oli kauhistuttavaa syödä koulun porkkanaraastetta ja huomata samalla sen sisältävän jotain ylimääräistä: vaaleita lantturaasteita. Koskaan en koskenut lanttulaatikoihin, ja muutenkin pyrin välttelemään sen syöntiä. Tänä vuonna siihenkin on tullut muutos.

Viime sunnuntain avantouinnin jälkeisissä tunnelmissa tahdoin leipoa jotakin terveellistä iltapalaa. Jääkaapissa löytyi ylijäämä perunoita, kasa lanttuja, sekä porkkanoita. Päätin kokeilla jotain erilaista piirakkaa, tekemällä pohjan perunasoseesta, sekä täyttämällä sen juureksilla. Minkäänlaista ohjetta minulla ei ollut, enkä ollut aiemmin ohjeestakaan tehnyt, mutta tämä onnistui todella hyvin. Muutkin tykkäsivät ja maku oli nautinnollinen ja pehmeä. Teen tätä taatusti uudestaan! Ja se mikä reseptissä on myös hyvää ja huomioitavaa, että siihen voi täysin käyttää tähde perunoita yms. :)


Pohja:

4 pientä perunaa
1½dl ruissihtijauhoja
1dl kaurahiutaleita
3/4tl suolaa
½dl oliiviöljyä
1 kananmuna
3/4dl rahkaa

Täyte:

1 suuri porkkana
½ lanttua
2dl juustoraastetta
1 kananmuna
3/4dl raejuustoa
oreganoa
mustapippuria
yrttisuolaa
valkosipulimaustetta

1. Muussaa perunat. Lisää joukkoon muut ainekset ja sekoita tasaiseksi. Voitele piirakka vuoka ja taputtele taikina kaurahiutaleita hyväksi käyttäen pohjaan. 2. Raasta porkkana, lanttu, sekä tarvittaessa juusto. Sekoita joukkoon muut ainekset. Lisää täyte piirakan päälle ja ripottele pinnalle vielä juustoraastetta. 3. Paista 175- asteessa 25 minuuttia. 


maanantai 1. joulukuuta 2014

Leijonan kesyttäjä

Kivun sattuessa ei auta muu kuin käpertyä sohvan nurkkaan ja toivoa sen menevän pian ohitse. Joskus tekee mieli karjua, vaikka tietääkin ettei villipedon kutsuhuudot lievitä muuta kuin mielipahaa.


Kivun helpottamiseksi ja muita ilahduttaakseni teon lämpötyynyn. Tein tällaisen jo viimevuonna siskolleni, mutta jouluaattona avatessamme lahjoja tajusimme merkittävän virheen siinä: Vetoketjullista pussia ei voi laittaa mikroon. Tänä vuonna päätin korvata virheeni tekemällä uuden lämpötyynyn siskolleni, ilman vetoketjua. Entisen pussin voin lahjoittaa mukaan täyttämättömänä, sillä nyt se saa oikeuden uuteen elämään uusissa tarkoituksissa.


Lämpötyynyyn leikkasin sammaleen vihreästä fleecehuovasta n. 30cm x 40cm palan. Ompelin etupuolelle kaksi lapsen tekemän näköistä sydäntä, sekä kirjailin käsin keskelle "Kaunis" - muistuttamaan ihanaista naiseuden kruunuamme. Kun kipu sattuu, voimme muistaa olevamme silti kauniita. Karjumisista ja ärripurreista huolimatta.


Ompelin fleecen oikeat puolet vastakkain jättäen pienen aukon yhdelle sivulle. Täytin aukosta pussin lähes täyteen linnuille tarkoitettuja auringonkukan siemeniä. Ompelin käsin aukon suun kiinni ja eikun testaamaan! Lämmitin tyynyä mikrossa pariminuuttia saaden sieltä höyryävän kuuman, hieman pahanhajuisen, sekä kostean tyynyn. Periaatteet toimivat, mutta pari juttua kannattaisi tekijän muistaa:
Fleece on pehmeä ja kiva kangas, mutta päästää läpi kosteutta tuoden outoa hajua ja kosteutta. Joku muu kangas olisi siis parempi.


Noh, toinen kerta ja jo parempi. Seuraavalla kerralla yksi uusi oppi jälleen mielessä.