perjantai 28. marraskuuta 2014

Katri Vala








Raili Mikkanen on tehnyt merkittävän työn historiallisten nuorten kirjojen parissa. Jo useaan kertaan hänen hänen kauttansa päässyt tutustumaan merkittäviin suomalaisiin kirjallisuuden sankareihin. Edellisellä kerralla hän romaanin muodossa toi lähelleni Aino Kallaksen, ja tällä kertaa Katri Valan.


Katri Vala oli minulle täysin tuntematon nimi ennen tätä kirjaa. Sinänsä jännä, sillä hän on yksi merkittävimpiä suomalaisia naisrunoilijoita, ja eli samoihin aikoihin kuin Aino Kallas, sekä Eino Leino. Ehkä olin nähnyt hänen nimensä Kallasta tutkiessani, mutta unohtanut tyystin nimen, tai sitten Kallas ei puhunut Valasta.


Raili Mikkasen teos: "Runokirje; kertomus nuoresta Katri Valasta", avasi minulle upean elämän Katri Valasta. Sain kuulla, kuinka tavallisesta nuoresta naisesta tuli oman unelmansa toteuttaja ja merkittävä naisrunoilija hänen aikakautenaan. Kirja kuvaili myös realistisesti 1910-1920-luvun opiskelijaelämää ja tavallisten nuorten ajatuksia. Se myös selitti, miksi Vala oli kirjoittanut tietynlaisia runoja, ja mitä ne todellisuudessa tarkoittivat. Ja kuinka niin kovasti saavuttanut nainen, pystyi elämään samanaikaisesti syvimmissä masennuksen kourissa.


SANAT

"Tukehdun virtaan, joka on minussa.
Siellä on monia sanoja, huutoja, sopertelua,
mutta ne kaikki tekevät minut surulliseksi,
ei ole sanoja, joista uneksin.

Kevät seisoi valkean puun alla,
kevät ampui kultaisen nuolen taivaan lakeen.
Juoksin hennonvihreään metsään.
'Oi värisevä nuoli taivaankannessa,
sinussa on sanani!' huusin.

Hiljaista, tukehdun virtaan.
Silloin näen ruohon ja puut:
niillä ei ole sanoja,
mutta ne ovat loistava sotajoukko,
niiden äänettömyys on väkevämpi kaikkia sanoja."


Raili Mikkasen myötä lainasin myös paksun Katri Valan "Kootut runot"- kirjan. Siihen oli koottu kaikki Valan julkaistut runot, sekä muutamia ennen julkaisemattomia. Oli mahtava päästä lukemaan niitä, kun tiesin Valan elämänkerrasta! Lukukokemus oli täysin erilainen, mitä yleensä vanhoja runoja lukiessa. Minä tiesin, mitä hän tarkoitti kuvaillessaan masennusta - hän itse oli sillä hetkellä ollut masentunut. Minä tiesin, mitä hän tarkoitti verratessaan Kreikkaa rakkauteen - hän itse kuvaili tapahtumia niin kohdatessaan rakkautensa.


Katri Valan aihepiirit olivat laajoja. Hän käsitteli runoissaan niin luontoa, rakkautta, kuolemaa, Raamattua kuin vanhoja mytologeja. Hän oli aikanaan kiistelty runoilija keksiessään uuden vapaamittaisen runorytmin, mutta se tekee hänestä juuri kiintoisan. Hän kirjoitti selkeitä runoja, joita on helppo ymmärtää, ja jotka sisältävät upeita kielikuvia. Hänen runoissaan on voimaa, mikä hengittää.

RUNON SYNTY

"Sydämeni oli tallattu puutarha,
kukaton, autio,
arkipäivän kovat askeleet
kumisivat lakkaamatta yli,
mutta minä odotin.
Syvällä mullan pimeydessä kuohui,
yön hiljaisuudessa silmujen hennot päät
napsahtelivat jäykkään kamaraan.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos haluat ilahduttaa minua jättämällä kommentin tai viestin, kirjoita se tähän. :) Kiitos kaikille, jotka kommentoitte! :)