torstai 14. elokuuta 2014

Retkeilystä

Vuosi sitten en ollut nukkunut kuin yhden yön elämäni aikana vaelluksella. Tänä päivänä olen nukkunut yhteensä 11 yötä vaelluksilla, joista vielä n.8 talviaikaan. Muutos viime vuoteen on suuri, mutta olen sitäkin kiitollisempi ja iloisempi siitä. Olisin jäänyt ilman tätä vuotta paljosta paitsi.

Olen julkaissut monia kuvia ja juttua vaelluksilta, patikointireissuilta tai vain lenkkeilyiltäni metsässä. Pienen vuoden verran olevan kokemuksen jälkeen on oppia kuitenkin kertynyt, ja muutamia ruokavinkkejä ja ohjeita, mitä ajattelin tähän kerralla koota. Ehkä jo vuoden päästä naureskelen pienille tiedoillani ja olen toista mieltä, mutta tähän asti koettuna nämä asiat olen kokenut hyviksi.


Keväällä ja syksyllä vaeltaminen on kenties ruuan säilymisen kannalta parhainta aikaa. Nestemäiset tuotteen eivät jäädy, mutta mikään ei sula, eikä pilaannu kovin herkästi. Kesällä tehdessämme vaellusta, emme voineet esimerkiksi ottaa rasvaa ollenkaan mukaan, sillä se olisi sulanut muuten. Ruuanlaitossa käytimme siis rypsiöljyä ja leivälle kelpasi sulatejuustot.

Omaksi suosikki tuotteekseni vaelluksilla (paitsi kesällä, jolloin kuumuus pilaannuttaa) on tullut ruokakerma. Tästä on syntynyt jo vitsi meidän luokassamme ja vaellusystävien keskellä, sillä tungen kuulema sitä joka paikkaan. Mutta kun se käy joka paikkaan! :D
Ruokakermalla saa maustettua tavallisia valmispastoja, nuudeleita, lihoja, mitä tahansa ruokia kätevästi. Sillä saa makua pikapuuroihin, ja voi sillä tehdä jopa jälkiruoka.

Toinen, mitä voi käyttää näköjään lähes missä vaan (öh, itse en kyllä ole käyttänyt, enkä täysin tätä ymmärrä, mutta kaverini tekee) on vaahdotettava kermavaahto :D Hän käytti (kenties käyttääkin) sitä lähes mihin tahansa. Mikäs siinä, luksusta karujen olosuhteiden keskellä.

Kuivattamista olen västä vähän aikaa harrastanut, eikä minulla ole siitä suuria kokemuksia. Pieniä määriä perunaa, porkkanaa, sipulia, tomaattia (ne epäonnistuivat, koska homehtuivat muutaman viikon jälkeen, sillä niihin jäi kosteutta) ja raakaa kananmunaa. Kananmuna oli näistä mielenkiintoisin, enkä alunperin uskonut koko touhuun. Kaverini kuivattaessa sitä viime keväänä, ja tuodessa sen Älänteen reissullemme vasta todella uskoin, että se toimii. Voi miten me nautimme, kun teimme munakkaan siitä! Kananmunarouheeseen lisäsimme vain vettä, annoimme sen turvota hetken ja eikun pannulle paistumaan!

Kananmuna kuivatetaan leivinpaperin päällä raakana. Kiertoilmauunissa laitoin lämpötilaksi n. 50 astetta, sillä se oli pienin luku minkä siinä saa. Laitoin pellin illalla ja annoin olla yön yli. Aamulla se oli muuttunut rapsakoiksi levyiksi. Murskasin astiassa palat ja laitoin pussiin. Wolaa! Neljä kananmunaa valmiina käyttöä varten :)

Luonnon antimien kerääminen matkan varrelta, sekä leiripaikalta on kannattavaa ja voi yllättää mukavasti. Jälkiruoka, minkä mainitsin alkutekstissä oli valmistettu paikalta löydetyistä mustikoista. Tämän kesän Volokinpolun vaelluksen ruokaa täydennettiin matkalta löydetyllä tatilla.


Kaverini otti myös viime vaelluksella mukaan ongen ja matoja. Nauroin alkumatkalta hänelle, sillä olen menettänyt uskoni Suomen kalavesiin - neljä kertaa tänä kesänä kalastanut enkä saanut saalista. Mutta kappas! Kaveri veteli kymmenen sekunnin välein ahvenia suolammista, ja ottaessani ongen omiin käsiini sain minäkin monta. Olisimme tehneet seuraavan ruuan kaloista, mutta reissun keskeytyessä sairastumiseeni, emme kerenneet tehdä.


Viime kesän Volokinpolku vaelluksella teimme pääruuaksi nokkoslettuja, tomaattitonnikalatäytteellä. Koska olimme vaeltamassa heinäkuun puolivälissä, otin nokkosen mukaani pakastimestamme, jonne olin kerännyt sitä alkukesästä. Joskus olisi hauska tehdä näitä (tai kymmeniä muita nokkosohjeita) ihan vaelluspaikalta löydetyistä nokkosista. Jos sitä joskus vaeltaisi kesäkuun puolella...

Ohjeen mitat ovat suurpiirteisiä, sillä meillä ei ollut mittoja mukana. Nämä olivat elämäni ensimmäiset suolaisella täytteellä syödyt letut, ja eivät yhtään hullummat. Helposti sai jälkkärinkin, kun viimeisen letun söi vain sokerin kanssa... Nam. 

Nokkosletut
n. 5kpl isoja ja paksuja lettuja

n. 2dl ryöpättyjä nokkosia
n. 5dl vettä
n. 2,5dl maitojauhetta
n. 2dl vehnäjauhoja
3 kuivattua kananmunaa
ripaus suolaa
loraus rypsiöljyä

Täytteeksi: 

1prk tomaatti tonnikalaa
1kpl tatti

1. Sekoita lettujen ainekset yhteen ja anna niiden turvota jonkin aikaa. Kuumenna pannu. Lisää rypsiöljyä pannulle ja paista lettuja molemmilta puolin kypsiksi. Lämmitä hieman tonnikalaa ja tattia ja kaada sopivina annoksina lettujen sisälle.


Tällainen maratoonipostaus tuli vahingossa, vaikka kaikkea en edes kertonut. Ihanaa koulun alkua kaikille! Itse ainakin olen innoissani koulun alkamisesta ja tuntuu ihanan kodikkaalle palata jälleen metsien miesten ja naisten maailmaan kesän jälkeen. Nauttikaa tekin! :)

4 kommenttia:

  1. Kaikenlainen retkeily on hirvittävä hauskaa. Eikä olekkaan pitkä aika, kun teimme yhden yön mittaisen retken teltalla(http://shoelover-lover.blogspot.fi/2014/08/retki-seitkytluvulle.html), ja saimme kipinän myös syksyisempään, tai ehkä jopa talviseen retkeilyyn. Saas nähdä miten käy. Tarttis ensin ostaa kunnon teltta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Luin retkestäsi blogissasi ja kuulosti ihanalle :) Tunnelma välittyi hyvin teksteistä ja kuvista.
      Suosittelen kyllä retkeilyä oikein paljon! Elämää ja arkea arvostaa aivan uudella tavalla jokaisen retken jälkeen- varsinkin jos olosuhteet sattuvat olevan hieman haastavammat.
      Aina ei tarvitse telttaakaan (itse en ole mikkään telttailuystävä, vaikka retkeilijä olenkin). Ympärivuoden pystyy täysin nukkumaan laavuissa, kodissa ja autiotuvissa. Tietysti niitä ei ole ihan kaikkialla, joten siinä mielessä teltta on kiva :)

      Poista

Jos haluat ilahduttaa minua jättämällä kommentin tai viestin, kirjoita se tähän. :) Kiitos kaikille, jotka kommentoitte! :)