lauantai 23. elokuuta 2014

Jännittävää Pakkasta

"Mikäs se sellainen pakkanen on?"  - Veljeni kysyi nähdessään kirjan, mitä luen.

Mikäs se sellainen Pakkanen on? Se Pakkanen osasi jäädyttää. Se pakkanen osasi yllättää. Se Pakkanen oli uutta minulle, vaikka tiesin sellaisen Pakkasen olevan Suomessa suosittua. Olin nähnyt ennustuksia sen Pakkasen tulosta ja tuotannoista, mutta en ollut päässyt tapaamaan sitä. Nyt pääsin ja aion toivoa tällaista pakkasta lisää käsiini.


 Samoillessani luonnon metsissä ja heittäessäni virvelin yhä uudestaan ja uudestaan järveen, tartuin taukoja halutessani Outi Pakkasen dekkariin "Yöpuisto". Kirja oli erilainen dekkari mihin olin tottunut aiemmin. Lukiessani yleensä Leena Lehtolaisen ja Agatha Christien dekkareita, olin tottunut selkeään kaavaan: Heti alussa tapahtuu murha, sitten selvitellään vaihtoehtotekijöitä, tapahtuu käänteitä ja lopulta murhaaja selviää niin, etten osannut aavistaakaan sitä.

Odotin yli puolet kirjan ajasta murhaa. Luin takakannen uudestaan varmistaakseni tämän olevan dekkari. Kyllä, dekkariksi se määritellään - en mennyt väärälle hyllylle kirjastossa. Tämä vain ei ollut sellainen, kuin luulin. Mutta ehkä parempi niin. Pakkanen yllätti ja veti mukaansa. Pakkanen teki minun edessäni uutta, mutta silti niin tuttua.



Rasmus on vasta 12- vuotias poika, joka rakastaa ruokaa ylikaiken. Hänen isänsä Mikael Niemistö on juristi, sivistynyt mies, joka häpeää omaa poikaansa. Hän häpeää poikansa tapoja, harrastuksia, ruokavaliota ja epäsoveliasta käytöstä. Hän ei voi myöskään ymmärtää, kuinka hänen uusi vaimonsa on liittoutunut ikään kuin Rasmuksen kanssa, ja ymmärtää häntä.

Rasmus on fiksumpi, kuin mitä moni aikuinen osaa kuvitella. Hän puhuu kuin aikuinen ja tekee tarkempia havaintoja, mitä moni muu jättää huomaamatta. Yksinäinen poika näkee ja kuulee kaiken. Nuoresta iästään huolimatta, joutuu lapsi keskelle tapahtumia, mitkä eivät hänelle vielä kuuluisi...

2 kommenttia:

  1. Minäkin nappasin kirjastosta Yöpuiston. Pakkasella ei ole tapana mässäillä murhilla. Pakkanen on yksi lemppari kirjailijani eikä tämäkään kirja pettänyt. Mielestäni suunnattoman surullinen kirja pienestä pojasta aikuisten julmassa maailmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ainakin tämän kirjan perusteella on vaikuttava kirjailija ja kenties hieman erilainen dekkaristi. Tarina oli surullinen ja avasi kyllä silmät uuteen näkökulmaan, lapsen näkökulma kun helposti unohdetaan näissä asioissa... :/

      Poista

Jos haluat ilahduttaa minua jättämällä kommentin tai viestin, kirjoita se tähän. :) Kiitos kaikille, jotka kommentoitte! :)