sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Koivupatonki

Aurinko paistaa, vaikka lämpömittari pysyttelee matalalla. Järvenselkä on tyyni. Nuotio loimuaa ja savuttaa ympärillä olijat. Jotkut veneilevät, toiset keskustelevat, muutamat paistavat makkaroitaan. Minä nautin porkkanoista.

Tämä kesä on ollut hyvä, mutta ristiriitainen. Olen tuntenut hyvää oloa ystävistä, kesän alussa olleesta kesätöistä. Olen saanut lukea ja kirjoittaa paljon. Olen saanut oppia itsestäni. Samalla saanut huomata, kuinka pienistä asioista itken ja suorastaan tunnen kärsimystä - kuten muutaman viikon flunssasta. Harjoittelin pitkän kevään ja talven lopun 5-7 kertaa viikossa ja yhtäkkiä kaikki otettiin pois. Tuntuu tosi pahalle, vaikka tiedän tämän olevan lyhyt aika verrattuna mitä monet monet kavereistanikin ja ihmisistä joutuu kokemaan. Tulee turhamainen olo, kun olo on paha pienestä. Olen tottunut olemaan terve. En ole ollut poissa koulusta sitten kasiluokan kipeyden vuoksi. Flunssia on ollut, mutta kestäneet muutamia päiviä. En jaksa olla sairas. Tahtoisin urheilemaan!

Kokoontuessamme viime perjantaina kavereiden kesken järven rannalle, nautimme porkkanoiden ja makkaroiden lisäksi tekemästäni koivupatongista. Unohdin ottaa kuvia, mutta onneksi löysin kotimme leipäkorista pienen viipaleen patonkia. Ohje on muokattu "Luonnon yrttien makuja" - vihkosesta.


4dl kevytmaitoa
50g hiivaa
1tl suolaa
3dl kuivattuja, murskattuja koivunlehtiä
4dl ruisjauhoja
4dl sämpyläjauhoja
2dl vehnäjauhoja
1dl oliiviöljyä
3dl juustoraastetta

1. Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää suola ja koivunlehdet. 2. Alusta joukkoon jauhot, öljy ja juustoraaste. Kohoita kaksinkertaiseksi. 3. Jaa taikina 3 osaan ja pyörittele tangoiksi. Voitele siirappivedellä ja lisää halutessasi pinnalle juustoraastetta. Paista 200- asteessa n. 15 minuuttia.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Leijapoika



"Kun tapat miehen, varastat elämän", Baba sanoi. "Varastat hänen vaimoltaan oikeuden aviomieheen, ryöstät hänen lapsiltaan isän. Kun kerrot valheen, varastat toiselta oikeuden totuuteen. Kun huijaat, varastat oikeuden rehellisyyteen. Käsitätkö?"




Alunperin en tiennyt kuin kaksi asiaa: 1. kirja kertoo kahdesta Afganistalaisesta pojasta. 2. Tämä on jonkin sortin klassikko, jonka tahdon lukea sivistääkseni itseäni ja uteliaisuuttani.

Jos tahdot lukea kirjan samallatavalla kuin minä. Älä lue tätä esittelyä, vaan mene hankkimaan kirja ja lue. Joskus on hauska alkaa katsomaan elokuvaa tai lukemaan kirjaa, ilman että tietää siitä juuri mitään. Tietyllä tavalla se koukuttaa jatkamaan ja selvittämään, mitä tarinassa oikeasti tapahtuu ja sen idea on.

Khaled Hosseinin Leijapoika oli aitoa kuvausta elämästä Afganistanilaisen muslimin Amir-Ghan näkökulmasta. Kirja alkaa jostain 1970- luvulta päättyen 2002 - lukuun. Kirja on kertomus aikuistumisesta, ystävyydestä, eri kansojen välisistä suhteista, Afganistanin sodasta, rehellisyydestä, anteeksi antamisesta, sekä unelmista, joiden toteutuminen ei aina ole niin helppoa.

Tarina on fiktiivinen, mutta perustuu historiaan ja Hosseinin omaan elämään. Hänen perheellään oli Hazara vähemmistöön kuuluva palvelusperhe, jonka pojan kanssa Hosseini ystävystyi ja opetti hänet lukemaan - aivan niin kuin Leijapojassa. 

Samalla kun kirja tuntui viihdyttävälle, koskettavalle ja koukuttavalle, se opetti minua paljon. Olen pienestä pitäen kuullut uutisissa puhuttavan Afganistanista, Talibaaneista, Tsetseeneistä, mutta en ole koskaan ymmärtänyt, mitä ne oikeasti ovat tarkoittaneet. Tämän kirjan lukemisen jälkeen luulen ymmärtäväni paremmin.

Khaled Hosseini on kuuluisa monista muistakin teoksista, kuten Tuhat loistavaa aurinkoa, jonka haluan myös lukea.

Kirjasta on tehty myös elokuva, jonka aion varmasti katsoa joskus. :)

torstai 19. kesäkuuta 2014

Kaksi vaeltajaa

Toukokuun helteinen viikonloppu toteutti unelmia ja rasitti lihaksia. Lähdimme luokkakaverin kanssa monipuoliselle yhden yön vaellukselle. Meidän "triatlohimme" koostui pyöräilystä, patikoimisesta, sekä soutamisesta.

Pyöräilimme hieman alle kuusikymmentä kilometriä Natura- alueelle Älänteelle. Itse olen pienestä pitäen patikoinut siellä parikin kertaa vuodesta, ja tänäkin vuonna tuo oli jo neljäs kerta siellä. Alue on lähellä meitä, joten sinne on tullu mentyä - mutta koskaan en ole ollut yötä alueella.

Meille sattui huippu hyvät kelit ja kesän ensimmäiset rusketukset tarttuivat (ja ensimmäiset palamiset) käsivarsiin hyvin. Matkalla meidän alkoi tehdä hurjasti jätskiä vaikkei kummallakaan ollut yhtään rahaa mukana. Keksittiin alkumatkasta, että keräisimme pulloja ja tölkkejä, ja niin myö saatiin kerättyä kahteen tuuttiin rahat. Huippu idea! Pyöräily meinasi muuten tuntua puuduttavalle, mutta kun jahtasimme silmillämme kerättävää muuttui se hauskaksi ja mielenkiintoiseksi. Suosittelen, egologista ja halpaa. :)


Reissussa halusimme kokeilla uusia ruokalajeja nuotiossa paistaen. Päivälliseksi teimme täytettyjä paprikoita ja jälkiruuaksi appelsiinimuffineja. Illalla kokeiltiin myös pannarin tekoa nuotiolla, mutta se meni pilalle täysin. Nuotio oli komeimmillaan laittaessamme pannun sen päälle, joten pikimustaa siitä tuli. Noh, ehkä ensi kerralla yritetään uudestaan :)



Vaikka olin käynyt alueella lukuisia kertoja ja miettinyt ennakkoon, tahdonko lähteä juuri tuonne, avautui se aivan uudella lailla minulle nyt. Liikuimme patikoinnin lisäksi veneellä ja näimme alueen järveltä käsin. Pääsimme myös veneen vuoksi liikkumaan järven toiselle puolelle, josta löytyi uskomattoman upea iltalenkiksi sopiva polku ja upea hiekkaranta. Kiertelimme myös mailla, missä ei ollut polkuja, mutta hienoja lampia ja rantoja. Upea seutu. Tämä retki sai minut arvostamaan aluetta uudellalailla.


Jaksoimme seuraavana päivänä patikoida myös muutaman kilometrin päässä olevan Huuhkajan kierroksen, jota en muistanut kiertäneeni. Sieltä löytyi upeammat maisemat kuin Älänteeltä, mutta päiväretkeksi se on omaan makuun hieman liian lyhyt.


Alueella on paljon käärmeitä. Tulomatkalla patikoidessamme paljain jaloin säikähdimme kahdesti kyykäärmeiden takia. Ensimmäinen oli agressiivinenkin ja sähisi kaverillilleni, mutta toinen oli vasta poikanen ja rauhallinen. En yleensä säiky mitään eläimiä, mutta nyt säikähdin. Paljaat jalat ja limainen, iso kyy ei houkutellut.


Säät hellivät meitä, mieli oli tyyni ja onnellinen. Luonnon äänet tarjosivat upeat konsertit, eikä yön valoisuus ja äänet häirinneet. Upea retki, upea kesä - tulisi vain nuo säät uudestaan tänne ja uudet retket. :)

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Juustoiset nokkospiiraat

Pakastimeet pursuavat villiyrtteja, horsmia, poimulehtiä ja voikukkia. Tämän kevään kahden päivän yrttikurssi koulussa sai minut innostumaan aiheesta. Voi, miten paljon voikaan leipoa ja kokata luonnon yrteistä ja antimista, ja miten hyvää niistä tullee! Muutama viikko sitten tein kasvispyöryköitä poimulehdistä, en kovin hyviä kuvia niistä saanut, mutta ehkä julkaisen jutun silti myöhemmin.

Vietimme viikko sitten ihanan ystävämme 18-vuotis synttärijuhlia, jonne lupauduin leipomaan jotain suolaista. Keräsin edellisenä päivänä sankollisen nokkosia, ryöppäsen ne kattilassa, irrotin lehdet ja päätin tehdä niistä jotain uutta ja hyvää juhliin. Tein myös ensimmäistä kertaa yläasteen köksän tuntien jälkeen rahkavoitaikinan itse. Yllättävän nopea ja helppo oli tehdä.

Jotain maustetta olisi ehkä kaivannut lisää, mutta muuten olivat oikein hyviä. Kannattaa myös nokkosten lehtiä repiessä katsoa, ettei taikinaan mene tikkuja tms.

Rahkavoitaikina (ohje Kotiruokaa- kirjasta)

250g rasvaa
4dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
250g maitorahkaa

1. Sekoita rasva, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää rahka ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Kauli taikina levyksi, taittele ensin toinen reuna keskelle ja sitten toinen. Harjaa ylimääräiset jauhot. Kauli uudestaan levyksi ja toista 2-4 kertaa. 2. Laita taikina kelmuun ja jääkaappiin tai pakastimeen.


Juustoiset nokkospiiraat (muokattu ohje Suloiset suolaiset kirjasta)

n. 20kpl.

Voitaikinalevyjä 5kpl tai äskeisestä taikinasta puolet

Sipuli
150g nokkosta
200g sulatejuustoa
1dl juustoraastetta
½tl mustapippuria
½tl suolaa
2 kananmunaa

1. Valmista täyte. Kuullota leikattu sipuli kevyesti öljyssä paistinpannulla. Sekoita nokkonen, sulatejuusto, sipulinpalat, mustapippuri, suola ja kananmuna monitoimikoneella.
2. Leikkaa ja kaulitse voitaikinasta neliön muotoisia paloja, ja laita ne muffinivuokiin (suosittelen laittamaan 2 päällekkäin) Lisää täyteja taittele ylimääräiset voitaikina reunat keskelle.
3. Paista piiraset uunin keskitasolla 225- asteessa n. 15-20minuuttia.

torstai 5. kesäkuuta 2014

Rakastaa, ei rakasta

Elskar mig - elskar mig ekki, 
Älskar - älskar inte, Elsker meg -ikke elsker,
 han elsker mig - ikke elsker

Kahdeksan eri maata, kuusitoista eri kirjailijaa; Niistä syntyi novelliteos "Rakastaa, ei rakasta - pohjoimaisia novelleja nuorille". 

Kirja herätti minussa kiinnostusta jo vuosi sitten sen ollessa lainassa kirjastossa, jolloin lainaaminen jälleen jäi. Idea kuullosti upealle; rakkasunovelleja ja pohjoismaita.

Kaikki kirjailijat olivat hyvin erilaisia. Toiset olivat alunperin juontajia, tv- tähtiä ja vain runokokoelman julkaisevia kirjailijoita, joku oli Saamanmaan ensimmäinen kirjailija, jolla ikää ja kokemusta löytyi. Jokainen tarina kertoi rakkaudesta - tavalla tai toisella. Se, mikä erotti tämän muista lukemistani novellikirjoista, ja mikä minua ilahdutti erityisesti, oli kulttuurit. Kirjassa oli osattu hyödyntää pohjoismaiden yhteistyötä ja korostaa kunkin maan piirteitä. Nuoret ovat samanlaisia, mutta nimet, maisemat ja elintavat poikkeavat toisistaan. Joidenkin maiden nuorten nimet olivat niin outoja, etten tiennyt tarinan puoleenväliinkään mennessä, oliko kyseessä mies vai nainen. 

 Ajaessani jopa joikasin ja ajattelin, etten ikinä, ikinä näyttäisi kirjettä kenellekään... 
s. 74 Simon Issat Marainen: Viimeinen kirje

Moni novelli oli hyvin tavallista nuorten elämän kuvailua. Muutama erikoisuus ja huippu mahtui joukkoon. Oletko esimerkiksi lukenut koskaan rakkaustarinaa väärinpäin? Tai siitä, kun joku luulee seurustelevan toisen kanssa, mistä toinen ei tiedäkään? 

Suomalaisiksi kirjailijoiksi oli valittu Sari Peltoniemi, sekä Kari Levola. Muiden maiden kirjailijat olivat itselleni täysin tuntemattomia. Tällaista maiden välistä yhteistyö lisää!

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Appelsiinimuffinit

Tänä keväänä olen innostunut kaiken muun eräilyn lisäksi eräkokkailuista ja leipomisista. Aiemmin ollaan vain perheen kanssa syöty retkillämme makkaraa ja leipää. Nykyään en syö enää juuri kumpaakaan, vaan oppinut hyödyntämään erilaisia ruokavariaatioita sekä päiväpatikkaretkillä, kuin muutaman päivien vaelluksilla. Näistä meinasin tehdä enemmänkin juttua eri kerralla.

Yksi kokeilu on appelsiinimuffinit. Löydettiin koulun kirjastossa olevasta Retki - lehdestä ohje tähän ja kokeiltiin useammankin kerran näitä. Ensimmäisellä kerralla ne epäonnistuivat. Paistettiin kaverin kanssa hiilloksella varmaan 45min, jolloin pohja paloi ja pinnalta oli juuri ja juuri kypsä. Toisella kerralla onnistuivat, kun hiillos oli isompi.


n. 10 muffinsia
2dl vehnäjauhoja
1dl kaakaojauhoja tai kaurahiutaleita
1dl sokeria
1tl leivinjauhetta
1tl vanilliinisokeria
suklaarouhetta halutessaan ja maun mukaan
2 kananmunaa
100g voita
1 soseutettu banaani
Appelsiinin raastettu kuori ja mehu
10kpl appelsiineja

Sekoita ainekset sekaisin ja laita ne esimerkiksi pussiin tai pulloon mukkaan helpottaaksesi metsässä leipomista. Nuotiolla ollessasi halkaise muffinien lakki ja laita se talteen. Syö puukon ja lusikan avulla sisus, jotta saat appelsiinista muffinille vuuan. Kaada taikinaa alle puolilleen (taikina turpoaa paistuessa tosi paljon!). Laita lakki päälle ja kiinnitä se muutamalla terävällä tikulla appelsiiniin. Laita appelsiini hiillokselle paistumaan.

Kokeillessani useamman kerran näitä huomasin, että parhaiten appelsiini paistuu niin, että nuotiossa on vielä kunnon roihut ja liekit, mutta reunalla on jo hiillosta. Silloin muffinit paistuivat n. 10 minuutissa ja olivat tasaisesti kypsyneet kaikkialta. (Älä ota mallia alla olevan kuvan nuotiosta, nuo kuvat otettu silloin kun hiillos oli liian pieni) Ei kannata myöskään säikähtää, jos taikinaa turpoaa yli laitojen. Se ei pilaa leivonnaista, mutta sotkee ja kertoo siitä, että taikinaa laittoi liikaa sisälle. Myös appelsiinien kuoret menevät aivan mustiksi, mutta se ei vaikuta sisältöön :)