keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Oppia ja havaintoja

Viimeinen päivä koulua. Viimeinen päivä ensimmäisestä kouluvuodesta uusissa opiskelukuvioissa. Mitä olen saanut, mitä olen oppinut, mitä olen huomannut. On aika koota vuosi pakettiin ja vaihtaa kesälomalle.


Olen saanut ystäviä. Olen nauttinut vertaisistani, erilaisista, kaunis sydämisistä ja hupsuista tovereista. Olen saanut tietää myös, mitä yksinäisyys tarkoittaa. Olen löytänyt itseäni, tutustunut siihen ja oppinut paljon. Olen nähnyt elämää uusin silmin, katsonut silmästä silmään luontoa ja nähnyt sen voiman.


Olen oppinut pysähtymään. Sen, ettei aina tarvitse juosta paikasta toiseen ja seuraavaan ohjelmaan. Ettei aina tarvitse päästä kotiin heti ja mahdollisimman aikaisin. Ja sen, miten huono olen päättämään asioita ja valitsemaan.


Luonto on näyttänyt monimuotoisuutensa, sen että se on muutakin kuin patikointia, hiihtämistä ja suunnistamista. Sen, että siellä oppii parhaiten ne yläasteen tylsät biologian asiat (jotka yhtäkkiä ovat alkaneet kiinnostamaan).


Olen huomannut, kuinka arvostan erilailla asioita. Koulu on kivaa. Odotan jo syksyn koulun alkua. Opettajat ovat kavereita ja huippu hauskoja (eivätkä ne tunnu opettajilta). Ja sen kuinka elämä on täynnä kiitoksen aihetta ja kiitollisuutta.

Olen niin kiitollinen tästä lukuvuodesta. Se on antanut paljon ja opettanut elämästä niin paljon. Muutoksia on tullut ja mennyt ehkä eniten, mitä koskaan elämäni aikana. Kokemukset ja elämä opettaa omallalaillaan aina, eikä sen jälkeen voi olla kuin kiitollinen Jumalalle - vaikka asiat menisivät omallalaillaan. Elämä on lahja, elämä on seikkailu, elämä on koulu, josta täytyy olla kiitollinen. Siunattuna ja kiitollisena on hyvä aloittaa upea kesä♥

perjantai 23. toukokuuta 2014

Pähkinäleipä

Mahla aika on meilläpäin jo mennyt ohitsensa, mutta kerkesimme hyödyntää sitä hetken ajan. Mahlan mausta pelkästään en hirveästi pidä, mutta sen tulo aikana käytin sitä lähes kaikissa leivonnaisissa veden sijaisena, sekä lantrattaessa mehua yms. Parasta hyödyntää huomaamatta terveysjuomaa. Ja hei! En tiedä, millainen kevät siellä pohjoisessa Lapissa on, mutta jos kenen seutuvilla ei vielä hiirenkorvia ole, ottakaa ihmeessä mahlaa jos pystytte. Ja ainakin ensi vuonna sitten jokkainen. :)

Suloiset suolaiset- kirjasta muokattu pähkinäleivän ohje.


3dl mahlaa
25g hiivaa
1tl suolaa
6dl jauhoja (vehnäjauhoja, hieman ruisjauhoja...)
0,5dl kauraleseitä
0,5dl ruokaöljyä
0,5dl maapähkinöitä
0,5dl siemensekoitusta
0,5dl mantelilastuja

1. Liuota hiiva kädenlämpöiseen mahlaan (tai vetteen). Lisää muut ainekset. Vaivaa taikina hyvin ja anna kohota n. 30min. 2. Kumoa taikina kulhostaan ja vaivaa se kimmoisaksi. Voitele kakkuvuoka (halkaisijaltaan n. 25cm) ja taputa taikina vuoan sisälle. Anna taikinan kohota 30min ja paista uunin alatasolla 200 - asteessa n. 30min.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Osa minua, osa luontoa

Luonto on jotain ihmeellistä ja koukuttavaa. En osaa enää viettää samallalailla aikaani kuin ennen. Enkä tunne luontoa kohtaan ähkyä, vaan halajan uudestaan ja uudestaan sinne. Toisaalta nautin myön niistäkin hetkistä, kun saan pitkän tauon jälkeen laittaa farkut tai mekon päälle ja laittautua. Ne hetket olivat ennen arkipäivää, mutta nykyään erikoishetkiä joita saa muutaman kerran viikossa.


Luonto antaa voimaa. Se rentouttaa ja saa oloni vapaaksi. Tunnen itseni kokonaiseksi, vapaaksi lentämään. Saan olla minä, saan olla lapsi, saan olla Isän käsivarsilla.


Luonto muuttuu, luonto on erilainen, luonto on monipuolinen. Se näyttää omat kasvonsa eri vuodenaikoina, päivinä, säätiloina, kellonaikoina. Se muistuttaa myös suuruuttansa, ja sitä miten pieniä me loppujen lopuksi olemme. Miten vähän loppujen lopuksi voimmekaan vaikuttaa asioihin.


Luonto yhdistää ihmisiä. Vietän aikaani ja kaveeraan ihmisten kanssa lapsista eläkeikään hipuaviin. En enää tunne rajoja ystävyydessä. Meillä on jotain yhteistä, hauskaa ja arvokasta ollessamme luonnossa.

Luonto myös erottaa ja eristää. Vapaa-ajoillani koen enemmän yksinäisyyttä kuin ennen. Ihmiset ovat eri paikoissa, ja heitä on hankalampi nähdä. Eivätkä monetkaan tunne sitä samaa sydämen tykytystä sammaleista, naurulokin huutoihin ja teeren kuherruksiin. 

Haluaisin ihmisten enemmän näkevän luonnon ihmeellisyyttä. Kaikista ei tule eräjormia, eikä urheilijoita, mutta uskon jokaisen voivan löytää jotain omaa ja ihmeellistä luonnosta. Vaikka sen kabanossin kautta.


Ps. Kuvat Hirvisuon patikointi reitiltä eräänä kauniina arki-iltana.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Paprika- kinkku piirakka


Maisema on vaihtunut harmaaksi, mutta mieli siintää kuusikon juurilla ja lämpöisillä hiekkarannoilla. Pidän sateesta tietyllä lailla. Romanttista aikaa lukea, kirjoittaa ja kuunnella sitä. Varsinkin aamulla herääminen sateeseen on ihanaa. Liikunta ja aktiivisuus hieman kärsii, mutta onneksi ei olla sokerista tehtyjä.


100g maitorahkaa
50g voita
1dl ruisjauhoja
1dl vehnäjauhoja
0,5dl kaurahiutaleita
1/4dl oliiviöljyä
1 kananmuna

Täyte:

1 keltainen paprika
n.100g kinkkua
0,5tl mustapippuria
1tl pizzamaustetta
1dl ruokakermaa
1dl juustoraastetta
1 kananmuna

1. Tee ensin pohja. Sekoita kaikki aineet sekaisin sähkövatkaimella. Voitele vuoka ja painele taikina vuokaan ja reunoille. 2. Valmista täyte. Leikkaa paprika pieniksi paloiksi. Sekoita joukkoon kinkku, mausteet, sekä kananmuna. Kaada täyte pohjan päälle. Kaada päälle ruokakermaa, sekä juustoraastetta. Paista 175- asteessa n. 20 minuuttia.


                             Loistavaa äitienpäivää tämän herkullisen piirakan myötä!♥

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Tähtiin kirjoitettu virhe

Rakastan sitä, kun huomaan olemani herkkä. Rakastan sitä tunnetta, kun jokin koskettaa syvästi. Rakastan niitä teoksia, jotka herättävät minussa tunteita. Minä nauraa kihertelin mielessäni, suutuin epäoikeudenmukaisuudelle ja itkeä vuodatin kyyneleitäni nenäliinoihini - lukiessani John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe - kirjaa.

Minä olin odottanut tämän lukemista puoli vuotta. Olin kuullut siitä tuttavaltani viime kesän TeenStreetillä ja käynyt välillä kirjastossa katselemassa kirjaa sen ollessa aina silloin lainassa tai piilossa silmiltäni. Viimein kävin kysymässä apua kirjastotädiltä, varasin kirjan, sain sen ja luin kerralla.

Se oli koukuttavaa, helppolukuista ja nopeaa. Pidin sen huumorista, pidin sen tarinasta, pidin sen maailmasta ja sen henkilöistä. Pidin siitä, että sain lukea sellaisesta, mitä en ole itse kokenut - ja toivottavasti en koekaan.


"Pyöreä vihreä happisäiliö painoi vain muutaman kilon, ja sitä vedettiin pienessä teräskärryssä. Säiliöstä lähti letku, joka haarautui leuan alla ja kiersi korvien taitse sieraimiin, ja siitä tuli kaksi litraa happea minuutissa. Laite oli välttämätön, koska keuhkoni eivät onnistuneet hoitamaan keuhkojen virkaa."

Hazel sai 13- vuotiaana tietää sairastavansa vaarallista kilpirauhassyöpää, johon hän kuolisi. Syöpä sai tytön valtaansa, vanhemmat itkivät hyvästelyjään ainoalle tyttärelleen ja jokainen luuli hänen kuolevan. Mutta Hazel ei kuollut. Hän sai lisäaikaa elämälleen Phalanxiforia lääkkeen ansiosta, joka pysäytti syöpäsolujen leviämisen, mutta ei parantaisi sitä.

16 - vuotiaana Hazel pakotetaan viikosta toiseen käymään vertaistukiryhmässä hänen äitinsä halusta saada tytär kiinnostumaan vielä elämästä ja saadakseen ystäviä. Masentuneena ja elämäänsä kyllästyneenä hän kohtaa siellä ihmisen, joka muuttaa hänen elämänsä. Augustus. 17 - vuotias poika, joka päätti valloittaa Hazelin omakseen. Syövät ja sairaudet eivät estäisi hänen yritystään tutustua tyttöön.

"Maailma ei ole toiveidentoteuttamistehdas."


Ps. Kirjasta tehty elokuva pyörii 11.7.2014 lähtien elokuvateattereissa.

perjantai 2. toukokuuta 2014

Kasvismuffinit

 Olen innostunut tänä vuonna kokeilemaan enemmän ruuanlaitossa, kuin leivonnaisissa kasvisruokia. Minua kiehtoaa kaikissa asioissa monipuolisuus, ja niin myös keittiössäkin. En voisi kuvitella itseäni noudattamassa kapealinjaista ruokavaliota, sillä kokeileminen ja kirjavuus on ihanaa! Harmittaa vain, kun kouluissa ei oteta tänä huomioon, sillä ainakaan meidän koulussamme ei kasvisruokia yms. saa muut kuin sitä pelkästään noudattavat ihmiset. Minusta olisi mukava syödä koulussakin liharuuan tilalla kasvisruoka.

Tänä keväänä löysin kirpputorilta ihanan leivontakirjan Suloiset suolaiset. En ole vielä päässyt kunnolla kokeilemaan ohjeita. Monissa on aika erikoisiakin aineita ja yhdistelmiä, mutta niistä saa myös kivoja pohjia omille variaatioille, ja tässä olisi yksi muunnos kasviskierteistä.


15kpl

Rahkavoitaikina:
250g maitorahkaa
250g voita
4 ½dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Täyte:
1 iso sipuli 
½ vihreä paprika
2 porkkanaa
2dl ruokakermaa
1rkl vehnäjauhoja
2rkl pizzamaustetta
½tl mustapippuria
kananmunaa
Juustoa

1. Sekoita rahka ja pehmeä voi keskenään. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan levätä jääkaapissa, sillä välin kun valmistat täytteen. 2. Pilko sipuli ja paprika pieniksi paloiksi (parhaiten ja helpoiten saa kun silppoaa sipuliraastinlaitteella). Raasta porkkanat ja sekoita joukkoon ruokakerma, vehnäjauho ja mausteet. 3. Kauli taikina ½ cm paksuiseksi levyksi, levitä täyte päälle. Kääri levy rullalle ja leikkaa siitä viipaleita ja siirrä palat muffinivuokiin. Voitele palat kananmunalla, viipaloi muffinien päälle juustoa ja paista 225- asteessa n. 15-20miuuttia.