lauantai 15. helmikuuta 2014

Umpihangen vapaus

Meillä on koulussa hurjan ihanaa aikaa. Tammikuussa emme päässeet tekemään paljon mittään ja oli paljon tylsiä ja tyhjänpäiväisiä teoriatunteja. Nyt kuitenkin olemme alkaneet tehdä taas niitä asioita, miksi rakastan kouluani ja alaani.

Me ollaan käyty patikoimassa jäällä, kelkkailen katsomassa verkkoja, tehty retkiruokia ja kaksi vaellusta. Viikko sitten osallistuttiin neljän hengen joukkueena Umpihankihiihdon MM-kilpailuihin Pudasjärvellä. Se oli hurjan upea, ikimuistoinen ja rankka kokemus! Koin siellä myös monia "elämäni ensimmäistä kertaa"- asioita. En ollut aiemmin kantanut rinkkaa suksien päällä, en ollut aiemmin edes kokeillutkaan metsäsuksia, enkä ollut aiemmin nukkunut ulkona talvella.






"Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun hanki on hohtava alla,
kun taivas kirkasna kaareutuu -
mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu,
tuul' ulvovi, polku on ummessa
ja tuisku on taivahalla.
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun ystävä häll' on myötä,
kun latu on aukaistu edessään -
mut parempi hiihdellä yksinään,
tiens' itse aukaista itselleen
ja yksin uhmata yötä.
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun tietty on matkan määrä,
kun liesi viittovi lämpöinen, -
mut sorjempi, uljaampi hiihtää sen,
joka outoja onnen vaiheita käy
eikä tiedä, miss' oikea, väärä.
Ja hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun riemu on rinnassansa,
kun toivo säihkyvi soihtuna yöss' -
mut käypä se laatuun hiihtää myös
hiki otsalla, suurissa suruissa
ja kuolema kupeellansa."
Eino Leino
Yksin hiihtäjä




Tällä viikolla olimme kolmen päivän hiihtovaelluksella Patvinsuon kansallispuistossa. Olin käynyt siellä joskus pienenä tyttönä kesällä, mutta en muistanut tai tunnistanut paikasta mitään.

Hiihettyä on tullut umpihangessa viime aikoina paljon. Jo pienestä pitäen olen ihannoinut umpihankea. Monesti perheretkillä hyppäsin ladun sivuun ja hiihin ladun vierustaa seuraten umpihangessa. Jokin siinä vain viehätti jo silloin, ja nykyään vielä enemmän. Kaverin kansa käytiin myös jo vuosia sitten metsissä hiihtelemässä ja tekemässä omia reittejä.

Pimeyden vallatessa vielä maata, me lähdimme ystävänpäivänä paluumatkalle. Otsalamput otsilla, väsymys vielä rinnassa me hiihdimme odottaen valoa nähden vain hangessa susien, ahmojen ja hirvien jälkiä.


"Ken latua hiihtää, ladun on vanki, vapautta on vain umpihanki"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos haluat ilahduttaa minua jättämällä kommentin tai viestin, kirjoita se tähän. :) Kiitos kaikille, jotka kommentoitte! :)