keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Uinuu maailma

Minä tahdon nähdä kaamoksen ja elää siellä. Minua kiehtoo se. Kuitenkin tajusin vasta muutama vuosi sitten, että minäkin kohtaan jonkinasteisen kaamosmasennuksen. Elämäni alkaa helmikuussa ja päättyy lokakuuhun. Siinä välissä olevat kuukaudet ovat luomisen aikaa, kaipuuta, varjoa, humua. Rakastan myös sitä aikaa. Rakastan niitä erakko hetkiä, milloin tunnen jopa ahdistusta, tuskaa, sillä se herättää minussa luovuuden paloa. Joululomalla herätin kirjoittamiseni eloon. Elin sumussa, mutta nautin samalla siitä. Se oli kiehtovaa. Silloin huomaan myös eniten sen kaipuun ja ikävän luontoa kohtaan, ja myös Lappia.



Luonto on hurjan kaunis ja lumoava nyt. Koko maailma on värittynyt kelmeään uneen. Uneen, jossa on hyvä olla ja hengittää.


Siinä voi tuntea rauhaa, Jumalan rakkautta ja läheisyyttä, haaveilla tulevasta-  haaveilla valosta.


Minä tartun päivään ja hetkiin, tartun Isän käteen. Tartun kuusen oksiin, ja kiipeän itseni yläilmoihin. Pakkanen puree ja oksat katkeilee, mutta minä näytin - oli kesä tai talvi, minä tahdon elää kuin lapsi pohjoisen.



4 kommenttia:

Jos haluat ilahduttaa minua jättämällä kommentin tai viestin, kirjoita se tähän. :) Kiitos kaikille, jotka kommentoitte! :)