torstai 2. tammikuuta 2014

John Keats

Olen ihastunut vanhoihin elokuviin ja klassikoihin. Vähitellen niiden juonet ja tyyli on alkanut avautumaan ja ihastuttamaan minua. Vanhoissa elokuvissa rakkaus on niin viatonta ja aitoa. Elämä on paljon rajallisempaa, mutta hienostunutta. Ihmisten väliset varallisuuserot näkyivät arjessa.

Tänä syksynä katsoimme pelkästään houkuttelevan kansikuvan takia John Keats- Yön kirkas tähti - elokuvan. Alkuun oli hankala päästä juonen sisään ja jouduin pitkään miettimäänkin, tahdonko todella katsoa tällaista elokuvaa. Sen edetessä rakastuin henkilöihin, heidän tarinaansa ja siihen, mitä elokuvassa kerrottiin.

 "Rakkaus on tehnyt minusta itsekkään. En voi elää ilman sinua. Mielessäni ei ole mitään muuta kuin ajatus, milloin näen sinut taas - elämäni tuntuu pysähtyvän siihen - sen edemmäs en näe. Olet nielaissut minut kokonaan..."

Kertomus on tositarina. Se on tarina yhdestä maailman kuuluisimmasta runoilijasta John Keatsista, joka eli 1700 ja 1800- luvun välissä romantiikan ajan loppuvaiheessa. Hän oli köyhä mies, joka tahtoi runoilijaksi. Kriitikot eivät kuitenkaan hänen elinaikanaan arvostaneet hänen tuotantoansa - tässäkään tapauksessa. Keatsin elämä oli lyhyt, mutta kaunis. Hän sairasti melkein puolet elämänsä ajasta tappavaa tuberkuloosia. Elämään toi valoa kiihkeä rakkaus naapuritalossa asuvaan Fanny Braunia kohtaan. Ja heidän tarinastaan elokuva ja kirja kertoivat, ja se tarina on kaunis. 

"Sanot pelkääväsi joskus, etten rakasta sinua niin paljon kuin toivoisit. Rakas tyttöni, rakastan sinua aina ja ikuisesti ja varauksetta. Mitä paremmin olen tutustunut sinuun, sitä enemmän olen sinua rakastanut. Kaikin tavoin - jopa mustasukkaisuuspuuskani ovat olleet rakkauden tuskaa, ja ankarimman taudinkohtaukseni aikana olisin kuollut puolestasi. Olen kiusannut sinua liikaa. Mutta rakkaudesta!"

Kuolemaan kohti kulkea Keats loi lähes uskonnon rakkaudesta. Hänen elämäänsä uskoa ja toivoa toi rakkaus. Se piteli häntä hengissä ja antoi voimaa jaksamaan henkisesti.

Elokuvan jälkeen halusin löytää John Keatsin runoja luettavaksi, niitä kun oli viljelty pitkin elokuvaakin. Suomeksi on kuitenkin julkaistu erittäin vähän hänen tuotantoaan ja löysin kotikirjastostamme vain kaksi hänen kirjaansa; Yön kirkas tähti - 99 viimeistä kirjettä ja runokokoelman.Yön kirkas tähti - kirjaversio oli täynnä Keatsin kirjeitä. Alkuun olin pettynyt, kun luulin kirjan sisältävän syötävän suloisia rakkauskirjeitä Fanny Braunin kanssa. Kirjassa oli kuitenkin paljon muillekin kirjeitä, collegoille, ystäville ja suloiselle pikkusiskolle Fanny Keatsille. En pysynyt oikein mukana, kuka ystävä oli kukin, ja keskityinkin eniten molempien Fannyjen kirjeisiin.

Runokokoelmassa oli kauniita luontoaiheisia, synkkiä ja tunnelmallisia runoja. Pidin siitä paljon. Viimeisen runon jätin kyllä lukematta, sillä se oli outo, tylsä ja liian pitkä.



"Yön kirkas tähti, ken ois kaltaises!
Niin liikkumaton silmäs loisto on
ja ajast' aikaan valvoo katsehes,
ken lailla unettoman erakon

sen yli kuohuvaisten vetten luot,
maan piirin rantaa puhtaaks huuhtovain,
tai katselet, kuin vuorenharjat, suot
syys peittää sille vaippain valkeain.

Ei - liikkumattomammin vieläkin,
nuort' armastani rintaan nojaten,
jonk' iäti mä kuohun tuntisin, -
oi lepo levoton ja suloinen:

ain elää, elää, valvoin rakkauttaan,
tai uupua ja kuolla povellaan."

Sonetti - 
Yön kirkas tähti
John Keats

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos haluat ilahduttaa minua jättämällä kommentin tai viestin, kirjoita se tähän. :) Kiitos kaikille, jotka kommentoitte! :)