lauantai 26. lokakuuta 2013

Puuromössöjä ja mokkabebejä

Blogin historiaa tutkiessa olen huomannut pari juttuja, mitkä on toistuneet joka vuosi: 1. Keväällä tulloo paljon postauksia, on intoa ja uutta tulee paljon. 2. Syksyllä siirrytään talviunille ja juttuja tulee vähemmän. Onneksi kohta tulee joulu ja silloin tuotoksia (pitäisi ainakin) tulla enemmän.
Blogin eläessä hiljaiseloa, olen leiponut, neulonut uutta paitaa, unelmoinut joulusta ja joululahjojen teosta, nauttinut koulusta ja elämästä.

Voisin väittää, että olen löytänyt kaksi uutta suosikki repetiäni. Toisella täyttämään aamiaispöytää, toisilla tyydyttämään makean himoa.

Dansukkerin - sivuilta napattu ohje oli mainio. En ole koskaan aiemmin tehnyt tuon tyylisiä leivonnaisia, ja ne olivat hurjan hyviä! Noudatin ohjetta muuten, mutta en tehnyt enää päälliskuorrutetta. Leivokset on muutenkin melko makeita, joten kuorrutteen jälkeen ne olisivat menneet ylimakeiksi - luulen niin. En myöskään irrottanut niitä vuoista, sillä käytin muutenkin leivonnaisvuokien sijaan muffinivuokia.




Toinen ehdottomasti suokki löytöni oli The good morning - blogissa olevat puuroleivät. Hurjan yksinkertainen resepti, nopea tehdä, terveellisiä ja ihanan makuisia<3 br="" leipiin="" lis="" makua="" nbsp="" porkkanaraastetta="" sin="" tuomaan.="" viel="">


1,5dl kaurahiutaleita
3dl vettä
1dl ruisjauhoja
1dl porkkanaraastetta
1tl leivinjauhetta
1tl suolaa

1. Valmista vedestä ja kaurahiutaleistä puuro joko liedellä tai mikrossa. Anna puuron jäädä hieman löysäksi. 2. Lisää puuroon ruisjauhot, porkkanaraaste, leivinjauhe ja suola. 3. Annostele lusikalla leivinpaperille taikinasta 6 möykkyä. 4. Paista puoli tuntia 200 - asteisessa uunissa tai kunnes ne ovat kiinteän tuntuisia ja ruskettuneita. 

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Aino Kallas

Voin harvoin nimetä lempiartisteja tai -kirjailijoita. Taitelijoita on niin monenlaisia, joista yhtä on hankala nostaa ylitse muiden. Jokaisella taiteenalan ihmisellä on oma tyylinsä, mikä viehättää tai vihastuttaa. Joitain asioita taas ei voi selittää, miksi hän tai se kiinnostaa. Yksi niistä on kirjailija Aino Kallas.

Viime kevät-talvella saimme koulu projektiksi kirjailijakansion tekemisen. Meille annettiin lista, mihin oli laitettu suomalaisia kirjailijoita 1900 alkupuolesta nykypäivään. Listalla oli paljon tuttuja ja tuntemattomia kirjailijoita, joista moni kiinnosti hieman. Opettaja antoi minulle ohjeeksi valita vanha kirjailija, koska luen enemmän niin se toisi haastetta enemmän. Selailin äidinkielen oppikirjaamme. Nainen katsoi poispäin kamerasta tuijottaen tyhjyyteen. Hän oli erilainen kuin muut, rohkea aikansa nainen, tunteellinen ja romantikko. Nainen eläen taiteen kulta-aikaa. Tartuin häneen kirjaansa mielessä intoa ja kiinnostusta. Kuka tämä nainen oikeasti on? Mikä hänen salaisuutensa on? Sudenmorsian meni ahmien, luin myös Lähtevien laivojen matkan, joka ei kylläkään sytyttäny niin paljoa (kyseessä oli novellikirja).

Rakastin tutkia Aino Kallaksen elämää. Syvennyin ja pureuduin tuon naisen maailmaan. Pidin esitelmän, joka oli varmaan elämäni parhain. Aihe ei kuitenkaan jäänyt siihen. Viime kesänä pureuduin siihen lisää. Aihe kiinnosti ja kiehtoi, vaikkein tiennyt syytä. Se aiheutti minulle suorastaan pakkomiellettä tutkia hänen koko teoksostonsa.

Luin kallaksen päiväkirjat 1916 ja vaeltavan vieraskirjan 1946-1956. Oli oikeasti tosi mielenkiintosta lukea oikeesti oikean ihmisen elämästä, tuntemuksista rehellisesti. Innostun Kallaksen päiväkirjoihin tuli, kun lainasin kirjastosta vahingossa Raili Mikkasen kirjoittaman Ei ole kenellekään suvannot- kirjan. Mikkanen oli kirjoittanu Kallaksen nuoruus päiväkirjojen ja kirjeitten pohjalta kirjan hänen elämästään. Kertojana toimi Ainon hoitaja Liisa. Elämää seurataan aivan lapsuudesta aikuisuuden kynnykselle asti.

Aino Kallaksen elämä on uskomattoman kiehtova ja mielenkiintoinen. Hän on taitelija sielu, jonka tunnemaailma höyrysi koko hänen elämänsä ajan. Hän ajatteli paljon, teki paljon ja oli intohimoinen kirjoittaja. Hän rakasti rakkautta ja janosi sen perään - rikkoen välillä itseään ja muita.
En tiedä, mihin tulen tarvitsemaan tutkimaani tietoa Kallaksesta, mutta toivon ja uskon, että joskus tulen käyttämään sitä jossain. 

"Ruumiinhoitokin on samalla sielunhoitoa. Aamukylpy ja voimistelu ovat tehokkaampia kuin kaikenkarvaiset apteekkipulverit"
Aino Kallas 18.8.1953


http://fi.wikipedia.org/wiki/Aino_Kallas

 "Etäisyys on paras aallonmurtaja raskaille ajatuksille."
Aino Kallas

lauantai 5. lokakuuta 2013

Pullamaisia apinoita

Leipominen on ollut katkolla elämässäni pitkän aikaa. Ei ole ollut aikaa eikä erikoista innostusta. Ajankäyttöni on muutenkin muuttunut muun elämän muuttuessa. Silti rakkaus vanhoihin asioihin on säilynyt. Tänä viikonloppuna sitä tuli elvytettyä oikein kunnolla.

Viikonloppuni lempipaikka on ollut ehdottomasti keittiö. Aloitin leipomiset eilen, jolloin oli vapaapäivä koulusta ja jatkoin uusien leivonnaisten parissa tänään. Kun yhden jutun saanut valmiiksi on pitänyt etsiä uusi resepti ja leipoa lisää. Eikä minulla makean nälkäkään ole, en ole maistanutkaan kaikkia tekeleitäni. Tekemisen riemu on vain se juttu.



Potluck by one - blogi on yksi suosikki leivonta blogeista. Siellä on loistavia erikoisempia reseptejä, jotka ovat tehtyjä yksinkertaisista raaka-aineista. Terhin tyyli kirjoittaa blogia on ihanan leppoisa ja hauska, ja niitä tekee mieli lukea ilman leipomisvimmaakin.
Apple Monkey Bread eli omenainen apinaleipä, kiinnitti katseeni blogissa ja päätin kokeilla sitä eilen. Rumuus on minulle valttia leipomisessa, joten suosittelen vilkaisemaan Potluckin - blogista todellisuuden, miltä näiden leivonnaisten kuuluisi näyttää.
Apinaleipä oli hurjan hyvää. Se maistuu hyvin pitkälle pullalle, mutta jotkin jutut tekevät siitä mehevämmän, paremman ja erikoisemman.
Ja kädet tuoksuivat tämän jälkeen piparille ja hieman joululle♥

8 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
0,5 tl inkivääriä
0,5 tl neilikkaa
50 g sulatettua voita
1,5 dl omenasosetta
2 dl maitoa
0,75 dl sokeria
1 pss kuivahiivaa

Kuorrute:
  
1 dl tavallista sokeria+ 0,5 fariinisokeria
2 tl kanelia
100 g voita

1. Sekoita vehnäjauhot, suola ja mausteet keskenään.
2. Sulata voi ja lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Lisää joukkoon omenasose, sokeri ja kuivahiiva. Sekoita tasaiseksi.
3. Kaada seos kuivien aineiden joukkoon. Sekoita, kunnes taikina tuntuu kiinteältä. Anna kohota kaksinkertaiseksi.
4.  Sulata voi ja lisää joukkoon sokerit ja kaneli. Anna seoksen jäähtyä hieman.
5. Vaivaa kohonnut taikina ja jaa se kahtia. Tee taikinasta pieniä palleroita. Voitele vuoka. Pyörittele taikinapallot voi-sokeriseoksessa ja laita vuokaan.
6. Paista 30-40 minuuttia 200 asteessa.