perjantai 27. syyskuuta 2013

Muutosten keskellä

 Tätä syksyä kuvaa hyvin sana, muutokset. Koulua on kulunut vasta reilu kuukausi, mutta siinä ajassa on tapahtunut enemmän kuin yleensä vuodessa. Elämäni muuttunut monella osin. Olen oppinut paljon asioita. Elänyt monta uutta hetkeä. Nähnyt monia ihmeellisiä asioita Jumalalta.
      Olen oppinut monia asioita itsestäni, sekä moni asia on vahvistunut. En edelleenkään ole teoria ihmisiä. Puhuttiin sitten luonto-ohjauksesta kuin lukionaineista. En jaksa istua koko päivää penkissä, vaan tarvitsen oikeasti liikkumista väliin ja energianpurkauksia. Onneksi opiskelumme sisältää myös käytäntöä paljon. Joka viikko ollaan käyty patikoimassa jossain, tai tutkimassa kasveja luonnossa. Se on oikeasti ihanaa!





Tähän asti minua on sivistetty jo ainakin siinä,
että 
- Fish and Chips, sisältää oikeasti kalaa ja perunoita.
- Aloe Vera on oikeasti kasvi, eikä vain rasvamerkki




Tässä koulussa saamme käydä (ja joudummekin) monia kortteja. Tähän asti ollaan jo tehty EA1 ja hygieniapassi. 
Haaveena on ollut suorittaa metsästyskortti, vaikken sitä kovin usein harrastakkaan. Sekin on mahdollista suorittaa tuon koulun kautta.


Elämä on jännää. Nuoruus on hassua. Jumalan johdatukset on mielenkiintoisia.



perjantai 20. syyskuuta 2013

Punainen lumme

Marja-Leena Lempisen tyyli kirjoittaa ihastutti minua jo lukiessani Jääympyrä - kirjaa. Hänellä on salaperäinen tyyli paljastaa sopivasti, edetä eteenpäin, paljastaa lisää ja kertoa. Se koukuttaa ja vetää sisäänsä. Lempinen on myös sijoittanut moniin kirjoihinsa Itä-suomalaiset maisemat, joissa vilahtelee minulle hyvin tuttuja ja läheisiä kaupunkeja. Lempinen kirjoittaa paljon ihmisistä, jotka rakastavat luontoa ja maaseutua, mutta heillä kaikilla on paljon ongelmia - etenkin alkoholi ongelma on jokaisessa lukemassani ollut läsnä jollain tasolla.



 
"Kumpi meistä on vahvempi - 
minä vai ne ikävät muistot joita kannan mielessäni?"




Kuusitoista vuotiaan Ellan elämä oli ollut normaalia. Hänellä oli hyvä perhe, hyviä ystäviä ja elämä näytti päällispäin vakaalta ja hyvältä. Ella luuli selviytyneensä kaikesta, jättäneen ikävät tapahtumat taakseen kulkien eteenpäin. Kun Tallinnan reissulla tavattu mallivalokuvaajan Vähävainion tapaaminen on hoidettu, tapahtuu Ellan sisällä jotain. Muistot palaavat. Keho muistaa kaiken. Mieli palautuu, eikä mikään ole enää entisensä. Häivytetyt haavat aukeavat ja vuotavat ympäriinsä.

Rikki mennyt kukkanen ei palaudu hetkessä. Lumpeet tarvitsevat vettä ja aurinkoa kasvaakseen. Ihminen tarvitsee muita edetäkseen. Ihminen ei selviä ilman apua. Ja apua Ellakin lähti etsimään, pitemmällä kaavalla kuin luuli...

Kirja laittoi miettimään. Se avarsi kuvaani ihmisten ongelmista. Masennus ongelmista puhutaan ja niistä joutumisesta hoitoon. Harvoin olen lukenut, kun ihminen menee henkisesti sairaaksi seksuaalisista väärinkäytöksistä.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Sata vuotta taaksepäin

Harvoin haluan olla vakava. Harvoin suupieleni malttavat pysyä alhaalla ja otsani rypistyä kurttuun - varsinkin kun kyse on valokuvissa olemisesta. Kaverin kanssa kuvattaessa toisen ihmisen naama saa hymyilemään ja kuulumaan naurun tyrskähdyksiä, mitäs satut olemaan niin kiva että naurattaa. Eri asia on ne päivät, kun ei tahdo nähdä kameraa huonon ja masentavan päivän tähden.

Paras ystäväni ja naapurini aloitti tänä syksynä opiskelut valokuva-alalla ja perusti vihdoinkin myös oman blogin Shots of my life. Minnan kuvia on blogissani ollut näkyvissä jo kauan, sillä hän on ottanut ainakin puolet täällä olevista kuvista, missä esittelen jotain vaatekappaletta.

Olen hurjan iloinen siitä, että Minna on valokuva-alalla, ihan siksi että tiedän hänen rakastavan sitä ja haaveilleensa siitä kauan, ja myös siksi, että pääsen sen kautta hänen töihinsä malliksi :D

Vähän aikaa sitten lähdimme tekemään tunnelma kuvia jäljittelemällä 1800- luvun loppupuolella ja 1900-alkupuolella eläneen Lewis Hinen valokuvajälkiä. Oli tosi erilaista olla kuvissa, kun piti eläytyä vanhaan, vakavaan ja köyhään rooliin. Se oli tosi kivaa! Haluan uudestaan olla tämän tyylisissä tehtävissä. Tehtävästä ja Lewis Hinenistä voitte lukea lisää Minnan blogista.






Vanhan ajan puitteet löytyivät ihan meidän viereiseltä pellolta, missä naapurimme hevoset innokkaasti halusivat päästä mukaan. Vanhan ajan asu syntyi itse tehdystä hameesta ja kirppari kauluspaidasta. Lisää kuvia tästä aiheesta löytyy Minnan blogista tästä.