keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Kasvishampurilaiset

Tällä hetkellä, kun tämä tulee julki olen Saksassa Teenstreetillä. Mutta, koska en tiedä, mitä teen nyt kirjoitan siitä, mitä tein enne lähtöä :D

Viime viikot asui siskoni meillä pari lomaviikkoansa. Vietimme hurjan paljon aikaa, enkä malttanut viettää kavereiden kanssa aikaa juuri ollenkaan, sillä ikävä tuli jo yhden poissaolo päivän jälkeen. Talvisin näemme melko harvoin, joten nautimme täysin siemauksin näistä viikoista viettäessämme toistemme kanssa aikaa.

Yksi päivä halusimme kokeilla jotain erilaista iltapalaa. Maaliskuun trendissä oli mainos ohjeesta Maailman paras kasvisburgeri. Maailman paras, olisikohan? Meidän näkökulmasta maailman paras mielikuva syntyi helposti, sillä kumpikaan meistä ei ollut koskaan syönyt minkäänlaista kasvishampurilaista. Eli aivan uusi kokemus kaikin puolin. Itse ruuan tekeminen oli melko helppoa, ja vaikein osuus oli etsiä hieman erikoisia tarvikkeita. Myöskin paistamisessa piti olla tarkkana, sillä ei ollut hajuakaan, millainen pihvi olisi valmiin näköinen. Erilaiset tuoksut ja maut sekoittuivat jo tehdessä aisteihimme. Eksoottista, hyvää ja maukasta!


Hampurilaisiin otimme ohjeen yhteishyvän - nettisivuilta. Niistä tulikin kuohkeita ja makoisia.


Mustapapupihvit

2 tölkkiä mustapapuja
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 tuore vihreä chili
1tl paprikajauhetta
1tl juustokuminaa
½tl korianteria
1 kananmuna
suolaa
mustapippuria
½dl vehnäjauhoja
oliiviöljyä

1. Survo huuhdellut pavut perunasurvimella karkeaksi massaksi. Pilko sipuli, valkosipuli ja chili pieniksi paloiksi. Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja kuullota sipuli pehmeäksi. Lisää valkosipuli ja chili ja kuullota n. minuutti. 2. Lisää sen jälkeen mausteet ja kuullota minuutti. Lisää seos sekä korppujauhot ja kananmuna papujen joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Muotoile massasta 4 pihviä ja laita ne jääkaappiin kohmettumaan puoleksi tunniksi 3. Jauhota pihvit ja paista niitä kummaltakin puolelta n. 3min.

Paahdettu paprika

1 iso paprika
oliiviöljyää
suolaa
mustapippuria

4. Viipaloi paprika vuokaan ja lisää päälle öljyä, suolaa ja mustapippuria. Paahda 225 asteessa, kunnes reunat mustuvat.

Jugurtti-limekastike

2dl turkkilaista jogurttia
1 valkosipulinkynsi
2tl limen mehua
suolaa
mustapippuria 

5. Sekoita aineet yhteen. 6. Halkaise sämpylät, laita sisälle pihvit, paahdettuja paprikoita ja jugurtti-limekastiketta ja laita kansi. Nauti!


Hampurilaiset olivat terveellisiä, mutta tosi tuhteja! Vaikka mahani kurni nälkää ja vatsa ammotti tyhjyyttään tuntui tuon syöminen tosi rankalta :D Joten, tämä mennee täysin päivällisestä ja ns. oikeasta ruuasta. Mutta kokeilkaa, oli tekemisen arvoista!

torstai 25. heinäkuuta 2013

Tuubitoppi 2

Lisää vanhojen "tuotteiden" päivityksiä. Etenkin tänä kesänä olen blogi tietoja selatessa huomannut, kuinka suosituimmiksi hakutuloksiksi ja luetuimmaksi teksteiksi on tullut tuubitoppi. Halusin näin kesän aikana uudistaa nyt vanhoja postauksia uusilla kuvilla. En halua poistaa vanhoja postauksia, mutta kai tälläinen jälkikäteen päivittäminenkin on sallittua.



Huomenna blogi siirtyy hetkeksi ajastukselle, sillä illalla suuntaani suuntaa Saksan mantereille TeenStreetille.
 Kuvista kiitos Minnalle!

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Vattumatoja ihmettelemässä

Viime viikkoina on tullut otettua elämä ihan lomailusta. Sohva on yhtäkkiä muuttunut lempikaveriksi ja kirjoja kasattu vierelle. Sadesäät takaavat puhtaan omantunnon tälle harrastukselle. Sadettomalla kelillä (ja kerran sateellakin) on sitten leikattu nurmikkoa ja jynssätty mattoja.

Tänä sunnuntaina lähdimme siskon ja isän kanssa keräämään vattuja. Minua touhu suorastaan laiskotti, ja keskityin enemmän kuvailemaan siskon keräämistä ja ihmettelemään, miksi vatuissa on aina matoja?


Motivaatiota herätti hieman se, että päätin tehdä keräämilläni vatuista piirakan. Heti kotiin tultuamme rupesinkin tekemään murupohjaista vattupiirakkaa, joka valmistuikin pian. Ohjeen otin "Kotiruoka"- kirjasta.


100g rasvaa
3/4dl sokeria
1 kananmuna
1tl leivinjauhetta
2½dl vehnäjauhoja
Marjoja

Muruteos:
50g rasvaa
½dl sokeria
1dl vehnäjauhoja


1. Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää muna hyvin sekoittaen. Lisää jauho-leivinjauheseos. Sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. 2. Painele taikina jauhotetuin käsin matalaan paistosvuokaan. Levitä marjat pohjalle. Sekoita muruseoksen aineet yhteen. Ripottele sormin murut pinnalle. Paista uunin alatasossa 200 asteessa noin 25minuuttia.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Kun isoäiti kiipesi puuhun

Kuinka monta tekstiä voi samasta työstä kirjoittaa? No, ainakin kolme.

Vähän erilainen isoäidin-neliö - teksti on ollut blogissani suosituin teksti varmaan siitä lähtien, kun sen tein blogiini, paitsi viime päivinä tuubitoppi on kirinyt edelle. Tämä on sekä naurattanut, ihmetyttänyt kuin ilahduttanutkin. Faktahan kun on se, että tein sen aikoinaan melkein huvin vuokseni kuvilla, jotka oli puoliksi tärähtäneitä ja valottuneita.


Jälkikäteen tämä on häirinnyt minua. Miksi juuri se teksti vetää ihmisiä, joka on epäonnistunut? Koska isoäidinneliöt on vaan niin kivoja, etenkin erilaisimmissa käyttötarkoituksissa. Mutta hyvin epäedustavan kuvan se blogista antaa, kun ensimmäinen kontakti tänne saattaa olla juuri nämä pienen kanasen ottamat epäonnekkaat kuvat.


Otin liivin uudestaan esille vuoden tauon jälkeen. Keksin uuden käyttötarkoituksen ja ajattelin samalla päivittää blogini vanhoja juttuja. Poistamaan niitä en tahdo, mutta päivittäminen on varmaan sallittua paremmilla kuvilla. Nyt siis, kun joku menee tuolle tekstille, saa hän nähdä siinä uudet kuvat vanhasta asiasta


Tällä kertaa liivi pääsi kokeilemaan päälläni parhaan ystäväni kanssa löydettyä uutta kiipeilypuuta. Ah, vielä mä pääsen tarzaniksi♥



Ps. Teen piakkoin samanlaisen päivityksen suosituimmasta  (mutta myös yhdestä huonoin laatuisesta) tekstistä kanssa kuin tekemäni tuubitoppi. Ohje säilyy tietysti ja sen kuvat, mut lopputulos vois olla siistimpi :D
Kuvaajan blogiin.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Irlantilainen Soodaleipä

Viikko sitten viikonloppuna tein irlantilaista soodaleipää. Siis tämä on varmasti ollut elämäni yksinkertaisin ja nopein leipä, minkä olen tehnyt; Ei kohotusta, lyhyt aika uunissa ja tämä vielä pitää syödäkin nopeasti! :D

Ohjeessa luki siitä, kuinka irlantilaiset syövät tämän leivän tuoreeltaan, vielä lämpimänä. Silloin se maistuu parhaimmalta. Huomasin itsekin eron siinä. Illlalla tämän vastettuani se maistui tosi hyvälle. Melkein perus vaalealle leivälle, mutta jokin pieni mukava makuvihahde. Aamulla syödessäni tätä maku oli jo muuttunut huonommaksi ja kuivemmaksi. Jotenka, suoosittelen kaikille, jotka kokeilette tätä, että syökää heti! Silloin nautitte siitä todella♥


5dl vehnäjauhoja
4-5dl grahamjauhoja
2tl sokeria
1½tl suolaa
1½leivinjauhetta
1tl ruokasoodaa
4dl piimää
2 kananmunaa
2rkl voisulaa

1. Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää halutessasi 2tl kuminansiemeniä ja 1dl rusinoita. Lisää piimä, munat ja voisula ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Taikina saa jäädä melko löysäksi. 2. Muotoile taikina jauhotetulla leivinpöydällä pyöreäksi limpuksi ja nosta pellille leivinpaperin päälle tai valurautapannuun.
3. Leikkaa terävällä veitsellä leivän pintaan risti. Nosta leipä saman tien uuniin ja paista 30-40min, kunnes se pohjaan kopautettaessa kuulostaa ontolta. 4. Kääräise leipä pyyhkeeseen jäähtymään. Leipä on parhaimmillaan tuoreena.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Sipulipiiras

Kesä ajan leipomiset ovat jääneet vähälle. Muumimamman Keittokirjasta löysin hyvän sipulipiiraan. Aluksi epäilin ohjeen yksinkertaisuudesta piiraan maukkuutta. Piiraassahan ei ollut kuin sipulia ja juustoa. Se oli kuitenkin ehkä parhaimpia, mitä olen tehnyt.

Tuossa on ohje sellaisenaan, miten minä sen tein. Muokkasin sitä hieman. Suluissa on ainesosat, mitä ohjeessa olisi lukenut, mutta joita en itse laittanut. Mausteita laitoin myös oreganoa ja paprikajauhoja, joita ohjeessa ei ollut, mutta toivat mukavaa lisämakua :)

 

100g margariinia
1dl vehnäjauhoja
1dl kaurahiutaleita
½tl leivinjauhetta
½tl suolaa
(1dl raastettua porkkanaa)

Täyte:
3 suurta sipulia
1rkl öljyä
1dl ranskankermaa (kermaa)
1kananmuna
4dl juustoraastetta (2dl)
hivenen valko- ja mustapippuria
hieman oreganoa ja paprikajauhoja


1.  Sekoita rasva (ja raastettu porkkana). Lisää joukkoon kuivat aineet. Sekoita. 2. Painele taikina käsin voideltuun paistovuokaan. Paista pohjaa 225- asteessa 5-10min. 3. Leikkaa sipulit suikaleiksi ja hauduta pehmeiksi paistinpannulla öljyssä. Sekoita kulhossa kerma, vatkattu muna, juusto ja mausteet. Lisää sipulit. Kaada täyte puolikypsän pohjan päälle ja paista piirasta 200- asteessa 10-15min.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Uhka Menneisyydestä

Ollessani poimimassa mansikoita jäi minulle paljon vapaa-aikaa. Tuolloin todella opin, mitä tarkoittaa sana olla vain ja oloaika. Kun mitään elektroniikkaa ei ollut, ja ystävinä vain sukulaisia, oli mainiota oppia olemaan tekemättä mitään; katselemalla pihamaalle, tekemällä analyysejä ihmisistä, lukemalla, kirjoittamalla ja tuntemaan yksinäisyyttäkin.

Kari Honkasen kirjoittama Uhka Menneisyydestä oli mukanani poimimis matkallani. Kirja on harvinaisia suomalaisia kristillisiä dekkareita ja yllätti positiivisesti minut.Tunnen Karin myös hyvin tosielämässä, sillä kirjailijan työn lisäksi, hän toimii seurakuntamme pastorina ja on auttanut ja kannustanut myös minua kirjallisuus harrastuksissa monesti.


"Hän oli usein pudonnut, unessa. Vatsan pohjassa oli vihlaissut ikävästi, mutta hän oli aina herännyt painajaisesta ja selviytynyt ehjin nahoin. 
Mutta tämä ei ollut unta, josta voisi herätä..."
 
Pieni itäsuomalainen kaupunki kuohuaa monien tapahtumien keskellä. Tavallisen Riistavaaran perheestä katoaa äiti, jonka tytär sairastaa vielä anoreksiaa. Pastori Koskela sairastuu syöpää, ja hänen kirkkonsa tuho poltetaan, josta epäillään kaupungin saatanan palvojia. Koskelan pojan, Markuksen paras ystävä murhataan ja hän joutuu olemaan epämiellyttävästi kuvioissa mukana. Mitä ihmettä oikein on tapahtunut? Miksi ongelmia kasaantuu päällekkäin lyhyessä ajassa? 

Kirja oli persoonallinen dekkariksi. Oli monia selvitettäviä asioita, eikä vain tyypillistä yhtä murhaa, mitä selvitettäisiin. Useiden päähenkilöiden elämää seurattiin lomittain ja vuorotellen. Myös mystiset kursiiviviilla kulkevat vanhat tapahtumat varjostivat tarinaa... Mitä tapahtui 32 vuotta sitten syyskuussa?

Kirjassa kuvailtiin tarkasti ja realistisesti nuorten elämää, joka positiivisesti yllätti. Karin taito oli punoa heti ensimmäisiltä sivuilta aivan loppuun asti jännitys, joka pakotti lukemaan kirjan nopeassa tempossa. Miten käy? Mitä noille tapahtuu? Mitämitä nyt? kysymykset motivoivat jatkamaan vielä yhden luvun, vielä yhden, aivan kirjaan loppuun asti. Suosittelen lämpimästi!

Jälkikäteen tajusin vasta, että tätä kirjaa ennen oli julkaistu Huomenna kaikki on toisin, jolle tämä kirja on osittain jatkoa. Luin itsekin siis väärässä järjestyksessä nämä, mutta suosittelen lukemaan myös tuon ensimmäisen kirjan. 



perjantai 5. heinäkuuta 2013

Kukkaruukku perhonen

Ruottin reissun jälkeen en ole kunnolla kotona hengittänytkään, saatikka postannut mitään tänne. Juhannuksen vietin konferenssissä, jonka jälkeen tuli kutsu töihin mansikkapelloille ja siitä suorilla lastenleirille isoseksi.

Tuolla lastenleirillä oli tavalliseen tapaan paljon askarteluja. Yksi päivä ryhmämme lapset alkoivat näpertää päivän "kukkaruukku perhosta". Värikkäät helmet pujottuivat rautalangalle houkutellen minua puolelleen. Minäkin tahtoisin näpertää.


Perhonen oli yksinkertainen tehdä. Tarvittiin vain n. 50cm rautalanka, joka taitettiin puolisi. Pujotettiin viisi paksua helmeä siihen. Otettiin ohutta rautalankaa, joka kieputettiin toisen helmen alle. Pujotellaan sopiva määrä helmiä, kieputetaan rautalanka toisen helmen alle ja jatketaan toiselle puolen symmetrisesti samallalailla. Alapuoli tehdään myös samoin. Lopuksi tateltiin tuntosarvet ja pujotettiin paksu rautakeppi kukkaruukkuun sopivaksi.


Huhhuh... koin tännään erikoisemman lenkkireissun, mitä pitkiin ollut, jahka koskaan. Olin melko väsynyt tuolta lastenleiriltä, mistä tulin tännään. Halusin kuitenkin kirjoittaa - tietokoneella olon lisäksi, mutta ajattelin käydä pienellä puolentunnin juoksulenkillä hapettaakseni itseäni. Noh... Ei se aivan pieni lenkki lopulta ollut.

Rakastan metsissä juoksemista ja ajattelin lähteä nytkin tutulle metsä alueelle. Innostuin kuitenkin juoksemisesta ja löysin kivoja polkuja joita menin eteenpäin, eteenpäin, eteenpäin, välillä käännyin toiseen suuntaan ja rämpien metsissä. Tämä on aina ollut tapani. Vaikka aina en ole tiennyt missä olen, olen silti selvinnyt tielle ja kotiin.

En tiedä vieläkään, minkälaisen lenkin minä tein, ja missä lopulta kävin. Minä kuitenkin eksyin. Minulla ei ollut minkäänlaista hajua, missä olin. En ollut varma enää, olinko kotipaikkakuntani rajoissa. Maisemat olivat tuntemattomia. Rämeikkö jatkui ähes muuttumattomana. Kaatuilin mutaojiin, ötökät peittivät ympärilläni kuulon. Jouduin keskelle nokkospuskia ja juoksin niiden läpi. Kenkäni juuttuivat mutaan. Oli pakko vain rukkoilla.
Meni hurjasti aikaa ennenkuin vihdoin pääsin tielle, joka sekään ei näyttänyt tutulta. Suunnistin pienemmälle tielle, sillä sen poskella oli postilaatikko ja päättelin siellä asuvan jonkun. Ketään ei ollut kotona. Onneksi sain kysyttyä autoilijalta sijaintini ja reitin kottiin. Niin... se pieni puolentunnin lenkki muuttui kahdeksi tunniksi, mutta opimpa tästä (taasss...) jotain.