torstai 30. toukokuuta 2013

Johanneksen unelmat

Olin viime lauantaina kaverini luona harjoittelemassa kevätjuhla- esitykseen. Kaverilla oli varmasti yksiä ahkerimpiä pikkusiskoja, ikää vain kakkosluokkalaisen verran, ja leipoo paljon :D Soitomme lopuksi sainkin maistaa hänen tekemiään pikkuleipiä, joihin ihastuin. En ollut aiemmin tiennyt tälläisistä kekseistä, joissa oli riisimuroja. Vau! Tahdoin ohjeen, ja kokeilla itse.


 Pienen tytön leivokset olivat kyllä nätimpiä ja onnistuneempiä kuin minun. Tuossa yläpuolella olevassa kuvassa on sama keksi, eli uunillisista... Hmm.. en vieläkään opi paistammaan näillä nykypäivän uuneilla, ne on niin nopeita. :D


Keksejä olisi pitänyt tulla 60-80kpl, mutta minulla tuli vain 28. Hohhoo, en tiedä mistä tuo johtui, mutta silti ihan hyviä näistä tuli. Ensi kerralla yritetään uudestaan :)

4dl sokeria
200g voita

2dl öljyä
2rkl vaniljasokeria
2tl soodaa
8dl vehnäjauhoja
4dl riisimuroja
4rkl perunajauhoja

1. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää öljy ja kuivat aineet sekoitettuina. 2. Ota taikinaa pieni määrä jaa pyöritellen pieniksi palloiksi. Litistä niitä hieman. Paista 175- asteessa n. 15min tai kunnes saavat aavistuksen väriä (mulla riitti vain 8min, joten VAHTIKAA)

tiistai 28. toukokuuta 2013

Mekon poimutus

Koulukaverini oli ostanut kirpparilta mekon, jonka halusi kevätjuhlaan. Hän kaipasi kuitenkin jotain erikoisempaa mekkoon, ja mietti poimutusta helmaan. Tämä oli kuin tilaus minulle. Olin nimittäin vasta viikko sitten miettinyt, että olisi kiva kokeilla helman poimutusta, ja nyt se tuli - ja vielä tarpeeseen :)
Tälläinen mekko oli alunperin. Helman alta paljastui vaaleanpunainen röyhelö, joka oli kyllä ihan turha. Se ei edes näkynyt etupuolelle, mutta varmaan toi kuohkeutta siihen (?).
1.Leikkasin röyhelön irti. Jos alushame on yhtä pitkä kuin päällyshame, leikkaa sitä kymmenensenttiä tai pari pois, niin että se on reilusti lyhyempi. Huomaa se, että helma tietenkin lyhenee reilusti poimutuksella.
2. Ompelin tiiviin ja lyhyen siksakin. Jonka jälkeen kiinnitin helman ja alushelman välimatkoin yhteen.
3. Sen jälkeen rypytin helmat yhteen, jättäen kuitenkin pienen aukon. Pujotin kuminauhan helman sisäpuolelle, katsoin sopivan pituuden, solmin ja leikkasin. Ompelin aukon. Poimutus on valmis!
Tuossa sitten kuvat takkaa ja eestä ystäväni päälle, jolle mekko tulikin. :)

 Huii! Enää neljä peruskoulupäivää jäljellä! Päivät vaan mennee koulussa erilaisissa harjoituksissa, leffoja katsellessa ja ulkona makoillessa. Kohta päästään vappaalle!

torstai 23. toukokuuta 2013

Taidetta ja suuruutta

Helsinki. Maalaisjunttien ihmetysten paikka. Suuruutta, taidetta, hämmästystä, surua, iloa, kulttuuria, ulkomaita.


Kuvisryhmän reissu tuonne maamme suurimpaan kaupunkiin oli täynnä taidetta ja vaatteita. Vaikka suurin osa porukkaa juoksi museot läpi päästäkseen shoppailemaan, me muutaman ystävän kanssa nautimme eniten museoiden hiljaisuudesta, teoksista, toistemme arvioista, tarinoista ja vain siellä olemisesta.
 Vaikka muuten pysähtyminen on vaikeaa, taiteen kautta siihen pystyn.
Etenkin Kiasma aiheutti mä tahon tonne uudestaan - reaktion. Oppaan selitykset ja oman pää tulkinta yhdistettynä upeisiin ja erikoisiin teoksiin, oli mahtavaa. Miten niin paljon voikaan kertoa, vain valokuvalla, muodolla, tilateoksena jne?


 Helsingin vilkkaus ihmetytti. Oli vain tiistai päivä. Pyöriikö ihmisten elämä vain pinnallisten ja matearistin ympärillä siellä, vai kuvittelenko maalaistyttönä vain? Peittävätkö he vain tyhjyyttään ihmis paljoudessa hyötyen materiaa ja kulttuuria?


Kuitenkin Helsinki tarjosi pienen ulkomaan matkan, jossa kerkesi lyhyessä ajassa nähdä kauniita puistoja, suuria ostoskeskuksia, persoonallisia ihmisiä ja turisti elämystä. Lähden kyllä pian uudestaan :)

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Vapaa kuin tuuli, se on elämän luonne


Kuvat on äitienpäivältä


'
"Sehän on vain ilmaa, raikasta toukokuun viimaa. Värisyttää kuin rakkaus joka piinaa...
Levitä kädet, pistän silmät kii, en välitä onko väri vihree vai auringon vahtii. Haluan huutaa, nauraa, avata silmät viimeisen kerran ennen asfaltti metsää. 

Vapaa kuin tuuli, se on elämän luonne. Lapsi juoksee sinne tänne tuonne. Soljuva kuin metsäpuroo äkäinen kuin raekuuro..."  Yona Elämän luonne



Niin, antaa kesän tulla, miun varpaat ainakin mustuu aina näin kesän tullen. Ennää ei kengät kierrä jaloissa, vaikka muuten rakkoja tulee paljon asfalteista, maanteistä, kivistä, kannoista... missä vain.

perjantai 17. toukokuuta 2013

Jäljellä

"Emmi kuuli risahduksen ja avasi silmänsä. Mitä se oli? Oliko hän paljastunut? Hän pidätti henkeään. Oli taas aivan hiljaista. Ehkä se oli ollut vain lintu. Hänpäästi ilman keuhkoistaan.
              Ei häntä kukaan löytäisi. Hän oli kadonnut."


Salla Simukan vasta viime vuonna ilmestynyt Jäljellä romaani - oli koukuttavin ja vaikuttavin teos. Kirjan aihe, synkkyys, mystisyys ja outouskin koukutti tietämään lisää ja lisää. Miten ihmeessä tässä kaikessa päätyttäisiin?

Kirja alkaa kertomalla 15- vuotiaan Emmin elämästä, joka sijoittuu tulevaisuuteen. Ihmiset ovat kouluissa jaetti ryhmiin, heidän lahjakkuuksiensa mukaan, Emmi ei vain ole mikään, hän on vain potentiaali. Ystäviä ei ole, sillä kaikki "luokkalaiset" ovat alle kymmen vuotiaita. Itsetuntoa ei ole, perhe ei kannusta, eikä arvosta. Emmi haluaa olla jotakin. Hän haluaa olla merkityksellinen. Hän päättää kadota, karata hetkeksi muualle. Silloin hän olisi ainakin tyttö, joka katosi.

Emmi ajatteli palata kotiinsa vain pienen karkuretken jälkeen. Perhe tulisi onnellisena vastaan, että rakas tyttö olisi palannut. Kaikki juhlisivat. Hän jäisi mieleen. Jokainen arvostaisi häntä uudestaan.
Kaikki ei mennyt kuitenkaan niin kuin piti. Emmi herää karkumatkaltansa, menee kotiinsa. Odottaa vastaantulijoita. Kukaan ei tule. Ketään ei näy.

Emmi kiertää kaupunkinsa, lähikunnat ja asuinalueensa. Kaikki ihmiset ovat kadonneet. Hän on vain jäljellä.

Kirja kertoo yksinäisyydestä, toivosta ja toivottomuudesta, peloista, painajaisista ja siitä, kun ihminen tahtoo olla merkityksellinen. Kirjaa lukiessa kuvitteli itsensä vain painajaiseen, josta ei heräisi. Sitä Emmi eli kirjassa. Se aiheutti ikäviä tuntemuksia, mutta toisaalta kiehtovaa lukukokemusta, joka oli erityislaatuinen.

Kirjan loppu jäi ärsyttämään. Pakko mennä vain hakemaan kirjastosta kirjan toinen osa, muuten kaikki jää aivan auki. 

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Patipatipati- sanoi Wagner kun Lappiin lähti.

Kevvään ensimmäiset patikoinnit tehtiin Helatorstaina. Käveleminen muuttui minulla jälleen juoksuksi, kun pääsin valloittamaan sisäisiä eläimiäni. Kannot, kuopat ja kivet jäivät vain taakseni, kun juoksi, juoksin - pysähdyin - otin kuvia, etsin paikkoja ja jatkoin taas matkaani.


Olen aloittanut uuden matkatekemisen. Jossain kirjoittamisoppaassakin oli vinkkinä pitää itsellä "luovuus"- kirjaa. Pyrin pitämään sitä kaikkialla mukana; koulussa, luonnossa, matkoilla... Kirjoitan sinne kohtauksia, luovuusmyräköitä, keskusteluja, kuvailuja ja oivallisia lauseita/aforismejä. Kaikkea, mitä vain mieleen tulee. Suunnittelen sinne henkilöitä, tapahtumia, paikkoja ja ominaisuuksia.


Mahtavaa oli päästä kuulemaan läheltä lintujen ääniä, ja vaihteeksi oikeasti pysähtyä kuuntelemaan niitä. Luonto on niin ihmeellinen, kun avvaa silmät, korvat ja aistit valloilleen.


maanantai 13. toukokuuta 2013

Keväällä se valo

Voiih, tätä kesän riemua! Tämä päivä on ollut kyllä koomisimpia ja sarkastisimpia päiviä pitkiin. Vietetiin 21- vuotiaan kissamme hautajaisia, aurinko lämmitti ja minä ja ystävämme yritimme leikkiä vakavia. Kuvittelin kyllä vuosia sitten olevani erilaisempi, nuissa hautajaisissa...
Vuosi sitten kevväällä teimme löytöjä siskon kanssa kirpputorilta. Löysin silloin kukkasetin, joissa oli midi- hame ja samasta kankaasta tehty liivi. Midi- mitta ei minulle käy ollenkaan, tai itse en ainakkaan siinä viihy lyhyyteni vuoksi, enkä korkojakkaan ossaa käyttää. Käytin silloin hametta mekkona, ja erikseen liiviä.
Yksi päivä kyllästyin sen epäkäytännöllisyyteen ja pätkäsin helmaa ja ompelin. Uusi hame, käytännällisempi ja kivempi. Liivikin oli kaksipuoleinen, joten sen pystyi kiskomaan päälle mustanakin.
Näissä kuvissa heilastelin kaupungin torilla, kun pääsimme katsomaan kaveriporukalla Jurasic Parkin 3Dnä ja ennakkonäytöksenä. Mielettömän huippu leffa oli ja kaikki ennakkoluulot 3D:tä kohtaan lähti. Tämä oli nimittäin eka 3D leffa elämäni aikana :P

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Elämä on sipuli

Lähden lentoon. Luonto herättää sisäisen eläimeni. Karjun, ihmettelen, nousen. Elämä tuoksuu ja maistuu... kuin sipuli.

 

 "Elämä on sipuli, kuorit sitä kerros kerrokselta ja välillä itket." - Carl Sandsberg

 
Olenko minä sipuli? Pikemminkin peruna.


Mieletöntä on myös se, kun aukaisee silmät ja lähtee uteliaana eteenpäin, ja löytää aivan uusia paikkoja - ihan läheltä. Kaikki näyttää niin erilaiselta, kun tajuaa kiertää ja mennä. Tänne kukkulalle löysin itseni viikko sitten, ja ihmettelin vain, kuinka erinäköiseltä tutut talot, tilat ja maastot näyttivät niiden takaa ja korkeammalta.


"Vakiintunut elämä ei tarjoa mitään jännityksiä" - Pikku Myy

ps. oon rakastunu näihin muumi aforismeihin. Uus toive hankinta: Pikku Myyn mietekirja.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Romeo ja Julia

Klassikoista klassikoin, kaikkien tuntema tarina, vai onko?

Pienenä olisin tahtonut olla Juulia. Olin kateellinen ystävälleni, jonka toinen nimi oli Juulia. Olin kuullut Juuliasta, joka oli rakkaustarinan päähenkilö, Romeon Julia. Halusin olla leikeissä Juulia, ja barbinukkeni olivat Juulioita. Kaverini lauloi Movetronin Romeo ja Julia kappaletta linja-autossa. Näin piirretyisttä lastenohjelmissa kertomuksia, joissa lapset näyttelivät Romeo ja Juliaa. Tyttö oli parvekkeella ja poika sen alapuolella, ja he lempivät toisiaan kauniin sanoin. Rakastuin tähän tarinaan.

Vasta viime aikoina heräsin kuitenkin ystäväni kanssa keskustellessa, etten tunne tarinaa silti ollenkaan. Tiesin vain, että on tyttö ja poika, joiden vanhemmat eivät hyväksy heidän suhdettaan. En juuri muuta.
Mitä silloin tein? Kävelin kirjastoon, etsin tuoreimman käännäksen ja yksi lämmin päivä luin sen. Alusta loppuun kerralla. Ja tämä on harvinaista käytöstä minulta!
Vaikka kirja oli näytelmä, oli se loistava ja ymmärrettävä. Tarinan traagisuus, tunteet ja voima oli vaikuttavaa. Rakastuin siihen uudestaan lapsuuteni jälkeen. Näytelmän vuorosanat olivat runollisia ja hauskoja. Shakespeare osasi käyttää myös huumori ja nokkelia sanavalintoja tarinassaan.

Vanhaan klassikkoon kannattaa tutustua! Itselle heräsi himo, että voisi lukea muitakin klassikkoja sivistäekseen itseään ja viihdytykseksi. Tämä ainakin oli hyvä :) Vielä jos jonkun version leffasta katsoisi.


perjantai 3. toukokuuta 2013

Vadelmamuffinit

Tein viime lauantaina vadelmamuffineita meidän kotitalouskirjasta. En ollut pitkiin aikoihin muffineja tehnyt, ja nuo marjat toi kivan lisän. Ohjetta olen hieman muokkaillut, ja tuossa se muokattuna eli sellaisena, jona minä tein niitä. :)
 125g margariinia
2½dl kaurahiutaleita
2rkl kaakaojauhetta
1 ½dl vehnäjauhoja
1½tl leivinjauhetta
1½dl sokeria
1dl maustamatonta jogurttia
1 kananmuna
vadelmia tai muita marjoja.

 
  1. Sulata margariini. Sekoita keskenään hiutaleet, jauhot, leivinjauhe ja sokeri. Lisää rasvasula ja sekoita. Ota erilleen 1dl taikinaa. 2. Lisää jogurtti ja kananmuna. Sekoita. Jaa taikina muffinimuokiin. 3. Ripottele marjat päälle ja lisää niiden päälle erillään oleva taikina. 4. Paista 200 asteisessa uunissa n. 20min keskitasossa.
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

torstai 2. toukokuuta 2013

Erämaamökissä kohtasin onnen

Askeleeni harppovat eteenpäin. Vilkaisin nopeasti autot, mutta menen vain. Seuraava paikka. Seuraavaan kohteeseen. Mennään jo. Sitten vain päätin toisin. Hidastin. Kävelin. Huomasin ajan, paikan. Menin tunteitten mukaan, en järjestelmän. Hidastin lisää. Kuulin linnut. Näin kauniin maalaiskylän. Tunsin onnea, vapautta, Taivaan iskän suojaa.


Viime aikoina päätin vaan hidastaa. Olen normaalisti menevä, aivan konkreettisesti. Haluan siirtyä eteenpäin, huomaamatta ympäristöä. Kevät tekkee muutenkin ihmeitä. Olen positiivinen persoona muutenkin, mutta kevväällä se mennee aivan muihin luokkiin; lapseus, riehakkuus, ihmettely, nauru ja kaikki hyvät tunteet lissääntyy! Mahtavvaa!


Haluan viettää aikaani enemmän ja enemmän ulkona. Se inspiroi niin ruumista kuin sieluani. Yleensä juutumme ystävienkin kanssa sisälle hölläilemään, mutta nyt olemme lähteneet ulos. Ja löytäneet huippuja paikkoja - kuten tämän epämääräisen mökin, keskellä ei mittää.







Luojan luoma on niin hyvää. Niin mahtavaa. Yksi sadepäivä katselin lapsia, jotka naurussa suin pyöräilivät vesilammikoitten ohi. Kaikkialla oli harmaata, mutta lapset nauroivat. Minä nauroin. En aio muuttua käppänäksi eukoksi, joka valittaa - vaan nauttia kaikesta, satoi tai paistoi.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Paardikasta vappenia!

Kotiuduttu Kouvolan Vappu Gospelista. Mielettömän hyvä olo ja vappu. Miten teillä meni Vappenit?

https://www.facebook.com/LZ7UK?fref=ts

Syökää munkkia, juokaa simmaa, ulkoilkaa ja nauttikaa Vapusta!♥