tiistai 5. maaliskuuta 2013

Hapuilevat kädet

Lihakset veltostuvat. Päässä sumisee. Silmiä särkee. Huimaa. Kädet hapuilevat nenäliinaa kohti alituiseen. Silti tunnen iloa ja kiitollisuutta - nyt on lupa kääriytyä peittojen välliin ja lukea. Ja minähän luin. Kuusi tuntia putkeen, välillä vain syömässä käyden yms pakollisilla asioilla.

Samalla heräsi taas kaipuu kirjoittaa. Se on ollut tauolla minulle jonkin aikaa - edellisen projektin päästyä tärkeään pisteeseen. Odottaminen. Se se on mielenkiintoista. Toisaalta ei kovin vaikeaa, kun on harrastuksia ja menoja, niin ei tarvitse yhtä asiaa vain odottaa. Mutta se, kun ei tiedä miten mennä. Korjailla vielä edellistä projektia, odottaa vain vastauksia, lähettää uusiin kustantamoihin vai keskittyä muihin projekteihin? Yksi kustantamo on nimittäin minulla mielessä. Heiltä kun tuli riemuhuudollinen vastaus minulle. He nimittäin harkitsevat ja odottavat. Mutta tyydynkö vain siihen, odotanko vain sitä, vai lähetänkö muihin... En menettäisi tietysti mittään lähettämällä uudestaan muihinkin.

Olen niin kiitollinen jo nyt kaikesta. Tämä on ollut matka, joka kaikista unelmista, haaveista ja tahdosta huolimatta on kasvattanut. En omista itsekuria, mutta tämä on antanut sitä. En omista kärsivällisyyttä, jota tämä on kasvattanut. Pidän netistä, josta minun pitää olla poissa liukuessani näppäimillä. Rakkaudessa johonkin täytyy oppia ja kasvaa. Ja sitä totta vie, mikä tahansa asia vie eteenpäin.
 Tänään käteni eivät voineet hapuilla kunnon romaaneja. Kukaan ei liikkunut autolla minnekkään. Seinät ympäröivät tilani, mutta mieleni liikkui vapaasti sen ulkopuolella. Pohdin kirjoittamista. Luin käsikirjaa, blogeja ja aloitin oman "käsikirjani" tekemisen. Aloitan ulkoisista asioista päästäkseni jälleen sisälle. Joskus parhaimmat tulokset syntyvät vain tutkimalla.

Haluan myös alkaa tehdä koneeni ympärille tilaa. Meinasin tehdäkin postauksen "sisustuksesta" tai ympäristöstä, mitkä vaikuttavat kirjoittamiseen. Kamera kuitenkin tilttas, en tiedä lopullisesti vai täksi päiväksi, mutta ystäväkseni se ei tänään ruvennut.

"Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan. "
- Muumipappa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos haluat ilahduttaa minua jättämällä kommentin tai viestin, kirjoita se tähän. :) Kiitos kaikille, jotka kommentoitte! :)