keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Purnukka

Yksi päivä tylsyydessäni halusin virkata jotain nopeaa ja yksinkertaista. Televisio edessäni ja lankakori vieressäni valikoin kuteita. Purnukoita on aina kiva tehdä. Ei tarvitse miettiä kovin, mitä tekkee, kun työ on niin yksinkertaista. Ja purnukoita voi aina hyödyntää ja antaa vaikka lahjaksi.

 Tein tällä kertaa pienen kannen tälle vanupurkille.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Shakkiruudut osa 2

Tein joskus vuosi - kaksi sitten shakkiruutuja ensimmäisen kerran. Silloin ne epäonnistuivat tyystin, eikä niistä shakkiruutujen näköisiä ainakaan tullut saatikka tuntuisia. Viime viikolla päätin yrittää uusiksi uudella ohjeella. Tällä kertaa onnistui paremmin, muttei vieläkään täysin.
Ohje oli tällä kertaa hyvä - ainakin parempi ja loogisempi. Mutta jotenkin en vain tälläkään kertaa onnistunut. Tein liian ohuen taikinan, joka hankaloitti ja saattoi olla kyllä syy koko rakenteen puuttumiseen. En viitsinyt edes yrittää "liimailla" palasia kananmunavedellä yhteen, vaan annoin niitten jäädä levyksi. Taputtelin siivut yhteen ja uunin jälkeen leikkasin paloiksi.


Makuahan tuo rakenne ei haitannut. Hyviä olivat ja maistuivat muullekin perheelle. Joskus vielä haluan näissä onnistua täysin. Nämä ei jääneet viimeisiksi. Ei, joka kerta paranen ja joskus teen vielä ihania oikeita shakkiruutuja.

Onko muilla kokemuksia leipomuksista, jotka ei meinaa onnistua tai juuri shakkiruutujen tekemisistä? Kertokkeehan ihmeessä :)

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Turistit tulkaa tänne tuppukylään

Tällä hetkellä olen lommailemassa täällä Lapissa, Iso-Syötteellä. Melkein viikon loma, ja muutama päivä koulusta vappaata. Mm.. mieli levännyt, mutta lihakset huutavat rentoutusta. 
Hiihdon nuorten SM-kisoista. 


Hmm... tää oli jotain tosi hyvvää näläkäselle vatsalle. ♥



Näköalatornille oli alunperin tarkoitus mennä - mutta kappas. Latua ei ollut. Voi kun olis ollut pertsansukset jalassa, niin olisin lähtenyt tarpommaan tuonne :D



 Mun tän päivänen laskettelu ei mennyt ihan suunnitelmien mukkaan. Kaksi normaalia rinnettä pääsin laskettua, kunnes jottai tapahtui. Vasta seuraavaa mäkeä yrittäessäni lähteä laskemmaan, huomasin sen - laudan kalvo oli rempsallaan ja irti. Melekein itku piäs, kun harmitti laskemisten keskeytyminen. Ei sitä voinut jatkaa.

Luovuudella kuitenkin jatkoin ja nousin rinteet ylös lauta jaloissa, ja ylhäällä otin sen kätteen. Oli mahtava sää ja rinteet, joten lähdin niitä tarpommaan ja ottammaan kuvia. Ja kun halusin alas- laskin pulkkamäkeä :DD meni kyllä lujjaa, ja oli hauskaa. Ja ompa nyt hyvä syy lähteä lautaostoksille ;)



Tälle päivälle saatiin lauta korjattu ainakin hetkeksi ilmastointi teipillä, ja se toimi koko päivän! :D

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Taivaan tuuliin

Tarina naisesta, joka kasvoi, varttui, muuttui ja sairastui. Aura Hiljanen. Aivan tavallisen, onnellisen perheen tytär. Isä ja äiti tutkijoita. Molemmat rakastivat tytärtään, viettivät aikaa hänen kanssaan ja huolehtivat hänestä. Siihen asti... kunnes hänen äitinsä kuolee traagisesti liikenneonnettomuudessa. Asiat muuttuvat ja Auran elämä kääntyy ympäri.


Taivaan Tuuliin on elämänkertomus. Kasvutarina, jonka suunta ei ole tyypillinen. Se on kertomus koulukiusaamisesta, ihmisen manipuloinnista ja elämästä, jonka surullisuus järkyttää. Miten jonkun koko elämä voi olla tuollainen?


 Kirjassa oppi myös uusista historian henkilöstä, joka oli pakko googlettaa, että onko tämä oikeasti ollut olemassa. Ja olihan se. Joten sainpahan ison tietoannoksen terroristi Ulrike Meinholfista.


Kirja pisti ajattelemaan. Se paikoin itketti, järkytti ja sai empatiaa. Samalla heräsi kysymyksiä, kuinka kukaan ei huomaa näitä tosielämän Aura Hiljasia? Miksi emme avaa silmiämme ympärillämme huomaamaan syrjäytyneet yms? Ja mikseivät he voisi löytää Jumalaa, joka vapauttaisi ongelmista, täyttäisi tyhjyyden ja antaisi yliluonnollisen rakkauden?

Tätä kirjaa voin suositella.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Hapuilevat kädet

Lihakset veltostuvat. Päässä sumisee. Silmiä särkee. Huimaa. Kädet hapuilevat nenäliinaa kohti alituiseen. Silti tunnen iloa ja kiitollisuutta - nyt on lupa kääriytyä peittojen välliin ja lukea. Ja minähän luin. Kuusi tuntia putkeen, välillä vain syömässä käyden yms pakollisilla asioilla.

Samalla heräsi taas kaipuu kirjoittaa. Se on ollut tauolla minulle jonkin aikaa - edellisen projektin päästyä tärkeään pisteeseen. Odottaminen. Se se on mielenkiintoista. Toisaalta ei kovin vaikeaa, kun on harrastuksia ja menoja, niin ei tarvitse yhtä asiaa vain odottaa. Mutta se, kun ei tiedä miten mennä. Korjailla vielä edellistä projektia, odottaa vain vastauksia, lähettää uusiin kustantamoihin vai keskittyä muihin projekteihin? Yksi kustantamo on nimittäin minulla mielessä. Heiltä kun tuli riemuhuudollinen vastaus minulle. He nimittäin harkitsevat ja odottavat. Mutta tyydynkö vain siihen, odotanko vain sitä, vai lähetänkö muihin... En menettäisi tietysti mittään lähettämällä uudestaan muihinkin.

Olen niin kiitollinen jo nyt kaikesta. Tämä on ollut matka, joka kaikista unelmista, haaveista ja tahdosta huolimatta on kasvattanut. En omista itsekuria, mutta tämä on antanut sitä. En omista kärsivällisyyttä, jota tämä on kasvattanut. Pidän netistä, josta minun pitää olla poissa liukuessani näppäimillä. Rakkaudessa johonkin täytyy oppia ja kasvaa. Ja sitä totta vie, mikä tahansa asia vie eteenpäin.
 Tänään käteni eivät voineet hapuilla kunnon romaaneja. Kukaan ei liikkunut autolla minnekkään. Seinät ympäröivät tilani, mutta mieleni liikkui vapaasti sen ulkopuolella. Pohdin kirjoittamista. Luin käsikirjaa, blogeja ja aloitin oman "käsikirjani" tekemisen. Aloitan ulkoisista asioista päästäkseni jälleen sisälle. Joskus parhaimmat tulokset syntyvät vain tutkimalla.

Haluan myös alkaa tehdä koneeni ympärille tilaa. Meinasin tehdäkin postauksen "sisustuksesta" tai ympäristöstä, mitkä vaikuttavat kirjoittamiseen. Kamera kuitenkin tilttas, en tiedä lopullisesti vai täksi päiväksi, mutta ystäväkseni se ei tänään ruvennut.

"Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan. "
- Muumipappa