maanantai 18. helmikuuta 2013

Nojatuoli matkailua

Huh... eilen tein nostalgiaa ja äidin kysymyksen mukaan: "ohhoh teetkö sinä comebackia?", kun oli mukana kahden, ellen kolmen vuoden tauon jälkeen kisaladuilla. Pentuna olin kovakin hiihtämään ja urheilemaan, vähän aikaa oli henkilökohtainen valmentajakin yläasteen alkupuoliskolla. Kiersin kisoja, vaikken niissä pärjännytkään. Kuitenkin sitten päätin lopettaa. Aikaa olisi pitänyt käyttää harjoitteluun hurjasti enemmän, jotta pärjäisi, mutta minulla sitä ei ollut. Ainahan ihmisillä aikaa on, mutta myös tärkeysjärjestys. Mulla urheilu ei ollut ykkönen harrastuksissa.    
Kauan on mennyt, että melkein inhosin hiihtoa. Urheilua muuten on tullut vuosien mittaan harrastettua- ilman kilpailua kuitenkin. Tänä vuonna aloin juosta enemmän ja ens kesänä haaveena olisi aloitella kilpailuakin - ihan vaan kuitenkin omana testaamisena ja ilonen, ei pärjäämisellä eikä tosissaan. Talvella myös aivolohkoissa tapahtui muutos, kun viha-rakkaus suhde hiihtooni muuttui. Ja todella, se muuttui rakkaudeksi.

Kaveri sanoi vastikaan hiihtoa kulkutaudiksi. Voisi sitä niinkin sanoa. Se on tarttuva tauti, ja kun se iskee se vie koko ihmisen :D
Mikäs nojatuoli se tämä sitten oli? Ainakin eilen lepotuoli lihaksille (en minä oikeasti ulkona leppäilly sentään :P), ja nojatuoli matkailua haaveilijoille.

Vanha nojatuoli oli ruma ja kissan raatelema omassa huoneessani. Koulussa piti tehdä sisustustyö ja halusin tehdä päälliset rumalle röttelölleni. Mustaa vahvaa kangasta paaaljon, huoliteltiin reunat ja taiteltiin päärmeet. Käännettiin yläosa hupuksi. Tehtiin käsinojat, joihin lehtitaskut. Ja volaa, valmis. :) Ja tuolista tuli uusi. 

2 kommenttia:

Jos haluat ilahduttaa minua jättämällä kommentin tai viestin, kirjoita se tähän. :) Kiitos kaikille, jotka kommentoitte! :)