keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Auringon maan neule

Syksyllä aloitettiin koulussa neuleiden teot erikoistekniikoilla. Salomonin solmu houkutti ja otin sen. Ja neuletakkihan siitä syntyi. Muuten neuletakki onnistui ja tuntuu kivalta päällä, mutta on kyllä hirmusen kutittava :D koko päivän raavin itseäni takin rei'istä, kun kutitti kaikkialta. Ens kerralla en neulo alpakasta. :D




Ohjetta työhön ei olltu, mutta suullisesti voisin tähän muutamia pointteja/vinkkejä laittaa -ulkomuistista kuitenkin, joten antakaa anteeksi, nämä eivät ole virallisisa ja selviä :D.
1. Tee koe kappale salomonin solmusta. Mitatkaa sen levveys, ja mitatkaa oma ympärysmittanne suunnitelmaan.
2. Virkatkee salomoninsolmua mittanne mukkaa, ja sovittakkee ihtenne ympäri. Kun mitta on tarpeeksi nouse seuraavalle kierrokselle ja tee sitä kauan, että se yltää kainaloihin asti. Lähde virkkaamaan etupuoliskon liuskoja, jotka neulot oplkapäiden ylitse taakse olevaan rinkulaan. Neulo hihat. Muista kaventaa tarpeeksi ajoissa (n. kyynärpäiden kohdalta) hihoihin. 
3. Virkkaa takapuoliskon V- aukko umpeen. 
4. Poimi silmukat etupuoliskosta virkkaamalla salomonia reunaan eripäin kuin muualla ja tee reunus.
 Päättele langat.

 

 Kevät, se on saapunut! Tunnen sen kaikkialla. Rakkaus, ilo ja vappaus lissääntyy. Minä ainakin huomaan auringon valon itsessäni. Tää on aina vuoden parasta aikaa! Kevät-talvi, mun suosikki♥



Mutta niin se aurinko vielä painuu mailleen melko aikaisin, vaikka valoisaa aikaa on pitkälti enemmän kuin ennen. Päivä päivältä valo lisääntyy, ja kevät koittaa. Onneksi lumi ja pakkanen ympäröivät vielä, vaikka toiveet lissääntyvät. Ihania päiviä teille!♥

maanantai 18. helmikuuta 2013

Nojatuoli matkailua

Huh... eilen tein nostalgiaa ja äidin kysymyksen mukaan: "ohhoh teetkö sinä comebackia?", kun oli mukana kahden, ellen kolmen vuoden tauon jälkeen kisaladuilla. Pentuna olin kovakin hiihtämään ja urheilemaan, vähän aikaa oli henkilökohtainen valmentajakin yläasteen alkupuoliskolla. Kiersin kisoja, vaikken niissä pärjännytkään. Kuitenkin sitten päätin lopettaa. Aikaa olisi pitänyt käyttää harjoitteluun hurjasti enemmän, jotta pärjäisi, mutta minulla sitä ei ollut. Ainahan ihmisillä aikaa on, mutta myös tärkeysjärjestys. Mulla urheilu ei ollut ykkönen harrastuksissa.    
Kauan on mennyt, että melkein inhosin hiihtoa. Urheilua muuten on tullut vuosien mittaan harrastettua- ilman kilpailua kuitenkin. Tänä vuonna aloin juosta enemmän ja ens kesänä haaveena olisi aloitella kilpailuakin - ihan vaan kuitenkin omana testaamisena ja ilonen, ei pärjäämisellä eikä tosissaan. Talvella myös aivolohkoissa tapahtui muutos, kun viha-rakkaus suhde hiihtooni muuttui. Ja todella, se muuttui rakkaudeksi.

Kaveri sanoi vastikaan hiihtoa kulkutaudiksi. Voisi sitä niinkin sanoa. Se on tarttuva tauti, ja kun se iskee se vie koko ihmisen :D
Mikäs nojatuoli se tämä sitten oli? Ainakin eilen lepotuoli lihaksille (en minä oikeasti ulkona leppäilly sentään :P), ja nojatuoli matkailua haaveilijoille.

Vanha nojatuoli oli ruma ja kissan raatelema omassa huoneessani. Koulussa piti tehdä sisustustyö ja halusin tehdä päälliset rumalle röttelölleni. Mustaa vahvaa kangasta paaaljon, huoliteltiin reunat ja taiteltiin päärmeet. Käännettiin yläosa hupuksi. Tehtiin käsinojat, joihin lehtitaskut. Ja volaa, valmis. :) Ja tuolista tuli uusi. 

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Reikäleipä

Yyperleipomispäivän tuotoksia. Tein useampia suolaisia leivoksia vaihteeksi, kun makeat alkaa kyllästyttää. Ne kun mennee helpommin pakastimmeen odottamaan, odottamaan ja odottamaan... ja joku silloin tällöin ottaa jotain kahvileiväksi tai vieraille. Suolaiset leivonnaiset taas mennee nopeammin ja ovat terveellisempiäkin, tietysti.

Potluck by one- blogista tuli tämä kaurareikäleipä tuotos. Muutin ohjetta sen verran, että kauraleseiden tilalle laitoin neljänviljanhiutaleita.





keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Mysslikästä leipää

Uusia tuttavuuksia!

Lauantai meni leipoessa kaiken mualiman juttua. Alunperin olisin tahtonut vietää päivän shoppailessa, mutta kyydit yms meni mönkään joten kökötin kyökissä sitten päivän.

Myslileipä oli minulle aivan uusi tuttavuus, jonka löysin ihanasta  Potluck by one - blogista. Kannattaa lukea myös kirjoittajan teksti myslileivästä, voi hyvin samaistua siihen. Tää on nimittäin jotain todella hyvää ja jäyhää!


 Leipä maistuu hivenen makealle, kovalle, mutta ruiskaalle (hmm.. mikäs sana toi oli?). Sitä oli ihana murtaa pieni pala, voiella pienesti rasvalla ja järsiä hampailla. Naminami! Tää on hyvää!

maanantai 4. helmikuuta 2013

Onni

Onni. Inno. Ilo. Mistä nämä tulevat? Mitä ne minulle ovat? Mistä minä saan hyvää oloa? Harvinainen kuvapläjäys vuodelta, minun innononnista.
Iloa on minulle...


 ...ystävää vastaantuleminen.
...aamunvalo, illan kajastus.


 ...omat polkusi, vapaat reittisi.
...askeltesi rakse, matkasi turva.

 

...Vuodenajat. 
...Luonto, josta värit puhkuavat.
...Kylmyys. Punaiset posket, jäätyneet sormet ja kipristyneet varpaanpäät.


 ...arki, sen ilot sen sotkut.
...kaaos, jonka voit joskus antaa vain olla.
...kodintyöt, jotka ovat toisinaan välttämättömyys, joskus kodinhengettären iloa.


 ...valo. Se kaikkein luonnollisin.
...nurmikko, jossa voit kieriskellä.
...vapaus olla niin rölli kuin tahdot.


 ...ystävät. Ne kaikki.


...Jeesus, joka loi sinut ja minut. Ja joka tietää jokaisen hiuskarvasikin. ♥

lauantai 2. helmikuuta 2013

Toivoa täynnä

Yks joululahjan olen unohtanut esitellä. Toivo tyynyn.

Koulussa harjoittelimme kankaiden värjäyksiä. Alunperin meinasin tehdä jonkun vaatekappaleen ja siihen jonkun siistin tekstin, mutta joulun lähestyessä päätin tehdä tylsemmin, mutta tärkeämmän. Iskälle on aina vaikeampaa keksiä lahjoja, sillä hän ei halua eikä pyydä mittään muuta kuin jotain tosi perusjuttuja (esim. sukkia)

Tyynyliinoja voi aina tehdä, eikä ne mene hukkaan. Löysin kässänluokan varastosta vielä ihanan metsän värisen kankaan, johon päätin kirjailla TOIVO- sanan. En tiedä, mistä se tarkalleen tuli. Mietin vähän usko, toivo ja rakkaus sanoja, ja toivo kävisi parhaiten isälle. Sitä voi myös ajatella, miten haluaa. Toivoa voi aina, toivoon voi luottaa, toivo auttaa jaksamaan, toivoa on aina...