maanantai 30. joulukuuta 2013

Kirkossa

Minä rakastan kirkkoja. Minä rakastan korkeita kattoja, ja kun ääni vastaa kaikuna seinien kautta. Rakastan, kun tunnen itseni pieneksi, Jumalan rakkaaksi tyttäreksi. Rakastan pyhyyttä, ja sitä kun tietää olevan olemassa jotain suurempaa.


Minä rakastan historiaa, joita kirkotkin kantavat mukanansa, muistuttaen minua museoista. Minä rakastan soittaa piano kirkossa, jota kylläkin niin harvoin pääsen tekemään. 





Minä rakastin Turkua, marraskuista MNF:ää ja Tuomiokirkkoa.

perjantai 27. joulukuuta 2013

Rakkauden keksejä

Minun jouluvalmistelut sujuivat rakkaudellisissa merkeissä. Ajattelin pehmoisia, haaveilin tulevaa ja ajattelin lämpöisiä lahjansaajista. Maustoin myös lahjoja huumorilla ja filosofisilla kirjeillä selitellen lahjapakettien sisältöjä.

Itsetekemisellä on minulla suuri merkitys. Lähes jokaiselle läheiselleni halusin tehdä jotain itse.
Leivoin ennen joulua jo aiemmin kokeilemallani Koti ja Keittiö - lehden ihanalla Maitosuklaa- sydämet - reseptillä keksejä lahjaksi. Tein maito-, valko- ja tummasuklaapäällysteisiä rakkauden keksejä, joista kokosin lasipurkkiin yhden lahjan ja toisen pitsiseen peltipurkkiin. Ja kyllä niissä kuulema rakkaus maistui;)


2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
3 rkl kaakaojauhetta
50 g pehmeää voita tai
margariinia
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 muna
1 keltuainen
(Tilkka kevytmaitoa)
Koristeluun:
150 g suklaata (itsellä meni paljon enemmän, en tiedä teinkö vain paksumman kuorrutteen vai mikä, mutta kannattaa varautua siihen)

1. Sekoita kuivat aineet ja pehmeä rasva keskenään monitoimikoneessa tai sähkövatkaimella. Lisää sokerit, muna ja keltuainen (lisää hieman maitoa tarvittaessa. Itsellä tuli liian jauhoista taikinasta, niin lisäsin.). Sekoita tasaiseksi massaksi. 2. Jauhota leivinpöytä kevyesti. Kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi, vajaan sentin paksuiseksi levyksi. Paina levyistä haluamasi muotoisia keksejä. Nosta keksit leivinpaperoidulle uunipellille.3. Paista keksejä 175-asteisessa uunissa 10–12 minuuttia koosta riippuen. Anna keksien jäähtyä ritilän päällä.
4. Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Kasta keksipalat haarukoiden avulla maitosuklaaseen ja nosta valumaan ritilälle. Anna suklaapintojen kovettua viileässä paikassa.


keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Kamerapussi

Oi, jouluaatto tuli vietetty hyvin perinteisellä ohjelmalla, mutta aina niin ihanalla! Joka vuosi sitä nauttii hurjan paljon jouluntunnelmasta, niistä perinteistä ja kaikista pienistäkin asioista, mitkä liittyvät siihen. Aaton jälkeen on ihana sulatella kaikkea, mitä aattona oli, sai ja tapahtui, ja keskittyä olemiseen. Nyt varmaan seuraavan muutaman viikon ajan, tulloo myös blogissa näkymään tekemiäni joululahjoja, sekä leivonnaisia.

Pyrin yleensä lahjojen tekoja miettiessäni keksimään lahjoja, mitä ihmiset oikeastikin toivovat ja tarvitsevat. Yritän muokata niistä sellaisia, mitä voisi tehdä itse, eikä hankkia kaupasta valmiina. Siitä on iloa niin minulle tekijänä, kuin saajalle saadessaan itse tehtyjä, persoonallisia lahjoja. Minun tuotteet kylläkään eivät ole ikinä mitään hienoja, ja siististi tehtyjä, mutta ajatuksia löytyy niiden sisältä paljon.

Neuloin äidilleni kamerapussin, jota hän toivoi. Neuloin viidellä puikolla 8 kierrosta joustinneuletta, ja n. 15 kierrosta sileää neuletta, ja päättelin työni lapasen tapaan; ensimmäiset kaksi yhteen ja puikkojen viimeiset kaksi yhteen, välillä normaalia neulosta ja taas otin yhteen, tehden hieman suipon pään. Pussukkaan ei minulla ollut mittään ohjetta, enkä muista montako silmukkaa loin alkuun, mutta muuten tein suunnilleen noin. Ja lopuksi ompelin suuren napin, ja sille virkkasin silmukan. :)


sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Kämmekkäät

Ensimmäinen joululahjapostaus aatonaatonaattona. Joulun aluspäivät ovat yhtä aikaa hienointa joulunaikaa, mutta yhtäaikaa kauheimpia. Joulufiilis on silloin korkealla huomatessaa joulun oikean läheisyyden, mutta tekemiset, siivoukset, leipomiset tuovat jouluhössötysväsymyksen.
 

Olen huomannut, että kun kerran neuleen ottaa esille, jää se siihen pidemmäksi aikaa. Neulomisen lopettaminen on yllättävän hankalaa. Neuloin tätäkin neulosta niin bussissa, oppitunneilla kuin suosikki neulomispaikassa - television äärellä. Halusin neuloa isälle kämmekkäät. Huomasin vähän aikaa sitten itekin löytäessäni kirpputorilta kämmekkäät, miten kätevät ne ovat. Ne lämmittävät, mutta kun sormet ovat vapaana, pystyy tekemään, mitä vain. Käsien lämmön oleellisin paikka on ranne, ja kun se on lämmön peitossa, pyssyy luultavammin koko kädetkin lämpimänä. Kämmekäsmallini toimi veljeni kädet.

 
Milläs suoralla muiden jouluvalmistelut on menossa? :)

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Rukiiniset joulutortut

Olen tehnyt joulutorttuja vain kerran aiemmin yläasteen kotitaloustunneille. Tänä vuonna päätin kokeilla niitä kotonakin, ja kun ensimmäisestä kerrasta oli vuosia. Löysin Pirkka - lehdestä hyvältä kuulostavan ohjeen hieman terveellisimmistä joulutortuista. Pirkan joulutortuissa oli tehty täytteeksi porotäyte, mutta säästösyistä tein poron tilalla hevosen kylmäsavupaistista, ja kävi mainiosti näihin!




Rukiinen rahkavoitaikina
250 gVoita
250 gRahkaa
2 1/2 dlruisjauhoja
2 1/2 dlvehnäjauhoja
1 tlleivinjauhetta

suolaa       


Täyte:

100g       hevosen kylmäsavupaistia (tai poron)
180g       Yrtti tuorejuustoa
2dl         emmental-mozzarellajuustoraastetta
             pippuria

1. Sekoita huoneenlämpöinen voi ja rahka. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita hieman. Laita taikina noin puoleksi tunniksi kylmään kovettumaan. 2. Kauli taikina noin puolen sentin paksuiseksi levyksi jauhotetulla alustalla. Taita levy kolmin kerroin ja kauli uudelleen vielä kaksi kertaa aina kolmin kerroin taittaen. Poista ylimääräiset jauhot taitosten välistä pullasudilla. Kääri taikina muovikelmuun ja pane jääkaappiin puoleksi tunniksi. 3. Hienonna hevonen (tai poro) ja sekoita tuorejuuston ja juustoraasteen kanssa. Mausta täyte pippurilla. 4. Kauli taikina jauhotetulla pöydällä 36 x 54 cm kokoiseksi levyksi. Leikkaa taikinasta 9 x 9 cm neliöitä. Tee neliöiden kulmiin noin 3 cm viillot kohti keskustaa. Levitä täyte keskelle ja taita joka toinen sakara keskelle. Nipistä taitoskohta kiinni. 5. Voitele tortut ja paista 225 asteessa uunin alimmalla tasolla 10-12 minuuttia.


maanantai 9. joulukuuta 2013

Sielun kertomaa

Sielu kaipaa rauhaa. Se huutaa takaisin synnyinmailleen, sielun maisemiin. Se huutaa sammaleiden tuoksua, jäkälöiden raksetta. Se tahtoo olla jälleen villi peikko.


Se tahtoo nähdä luonnonkiertokulun. Se tahtoo haistaa sen raikkauden. Se tahtoo elää keskellä elämää. Se tahtoo kirjoittaa sisintään. Se tahtoo päästää luovuutensa. Se tahtoo tehdä.  Se tahtoo nähdä Luojan suuruuden. Se tahtoo ylistää Hänen rakkauttaan. 


Se tahtoo nähdä ihmisten ilon ja riemun. Se tahtoo nähdä vapauden. Se tahtoo kokea elämää. Se tahtoo kokea. Se tahtoo majoillensa ♥

torstai 5. joulukuuta 2013

Suklaamuffineita

Joululahjojen ostaminen on raskasta. Ihmisvilinän keskellä oleminen väsyttää. Kaupoissa kierteleminen pitkän kaavan mukkaan ei sovi minulle nykyään - huomasin sen jo viime talvena. En ennää viihdy kaupungilla niin kuin ennen. En pidä kaupungeista enää niin kuin ennen. Lyhyen aikaa ja toisinaan kaupoissa kierteleminen on mukavaa, mutta ei sen enempää. Minusta on alkanut tulla vielä enemmän metsänpeikko. Kaipaan ja ikävöin entistä useammin luontoon. Haluan olla ihmisten kanssa, mutta kaipaan hiljaisuutta. Haluaisin jälleen Lappiin ja tuntea sen erämaan rauhan.




Ohje Yhteishyvän marraskuun 2013 ruoka- liitteestä.

100g tummaa suklaata
100g margariinia
2kananmunaa
2½dl sokeria
3½dl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
1tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
150g mascarponejuustoa
Kuorrutus:
100g tummaa suklaata
100g mascarponejuustoa
1dl tomusokeria


1. Paloittele suklaa. Sulata rasva kattilassa. Lisää suklaa. Nosta kattila syrjään ja sekoita kunnes suklaa on sulanut. 2. Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet. Sekoita ne vaahtoon vuorotellen suklaaseoksen ja juuston kanssa. 3. Jaa seos muffinivuokiin. Paista 200-asteisessa uunissa n. 25minuuttia. Anna jäähtyä. 4. Notkista mascarponejuusto ja sekoita joukkoon suklaa ja sokeri. Levitä muffinien päälle.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Tilkkupussukka

Joulukuu. Suosikki aikani vuodesta.
Olen ollut aina jouluihminen. Pienestä pitäen, niin pitkälle kuin muistan, olen tehnyt itse joululahjoja perheenjäsenilleni ja tahtonut muistaa heitä. Aivan pikkuisena lahjat olivat langoista, liimasta ja jäätelötikuista väkerrettyjä outouksia, kunnes myöhemmin opettelin käyttämään äidin avustuksella ompelukonetta, jolla aloin tehdä enemmän tuotoksia.

Nykyisin en muista ja malta aloittaa joulua niin aikaisin kuin ennen. Haluan aloittaa sen nimittäin kerralla ja kunnolla. Joululaulut, kynttilät ja joululahjojen tekeminen tekevät minun joulun aloitukseni.

Ennen joulujuttujen aloittamista blogissakin haluan esitellä pienen käsityön, jonka lauantai aamuna tein. Mummoni täytti 90-vuotta, jonne siskoni valmisti puhe-esityksen pienillä tavaroilla höystäen. Lupasin auttaa esitystä tekemillä tavaroille mummonnäköisen pussukan.


Löysin kangaslaatikosta vanhoista housuista leikatut lahkeet. Niissä oli valmiiksi kiristysnauhat, joka kävi mainiosti pussukan tekemiseen, sillä pussissa olisi nyt valmis kiristysnauha.


Ompelin pussukkaan sydämen, johon hieman pitsiä. Ompelin myös pitsireunuksen kiristysnauhan alapuolelle.



Ihanat joulunodotukset teille!♥

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Naan-leipiä

Tämä syksy on blogin puolesta jäänyt hyvin vähälle. Kameraa en ole kuljettanut mukana toiminnoissani, käsityöt ovat olleet vain neulomista (ja yhden sain epäonnistuneena pisteeseensä jo), eikä pelkkiä leipomispostauksia ole huvittanut tehdä. Kirjat, mitä olen lukenut eivät ole innostaneet kirjoituksiin bloggiin. Mutta eiköhän tästä paranneta joulua kohti tapoja.

Muutama viikko sitten tein "Maailman ihanimmat leivonnaiset" - kirjasta Intialaisia Naan-leipiä. Olin joskus aiemminkin tehnyt Naan-leipiä, eri ohjeella kylläkin.

5½dl vehnäjauhoja
1dl grahamjauhoja
50g voita
½ps kuivahiivaa tai n. 15g tuorehiivaa
1tl suolaa
1tl sokeria
1dl maitoa
1dl maustamatonta jogurttia (itte käytin turkkilaista jugurttia)
1 kananmuna

1. Mittaa jauhot, voi, kuivahiiva, suola ja sokeri kulhoon. Jos käytät tuoretta hiivaa, lisää se vasta myöhemmin nesteen sekaan murennettuna. Alusta taikina ja nypi voi jauhojen joukkoon.
2. Sekoita maito ja jogurtti keskenään. Lämmitä seos kädenlämpöiseksi. Vatkaa joukkoon kananmuna ja kaada seos jauhoihin. Alusta taikina silkkisen pehmeäksi.
3. Kohota taikina kaksinkertaiseksi n. 1h verran. Jaa taikina sitten 8 osaan ja peitä osat.
4. Pyöritä taikinapalat palloksi. Tee palloista lettuja, joiden halkaisija on n. 15cm. Nosta leivät pellille leivinpaperin päälle.
5. Sivele leivät vedellä. Paista leipiä kuumimmalla grillivastuksella muutama minuutti, kunnes ne ovat saaneet muutamia ruskeita pilkkuja. Käännä leivät, kostuta ja paista väri myös toiselle puolelle.
6. Voitele leivät voilla, pinoa ja kääri folioon tai paperiin ja pidä peitettyinä. Paista toinen pelti.

Naan leipiä voi syödä sellaisinaankin, mutta itte tykkään syödä niitä pitaleipien tapaan täyttäen ne täytteillä. Maistuvat silloin tosi hyville! Kannattaa nämäkin syödä tuoreeltaan, niin maku on parhain :)


lauantai 26. lokakuuta 2013

Puuromössöjä ja mokkabebejä

Blogin historiaa tutkiessa olen huomannut pari juttuja, mitkä on toistuneet joka vuosi: 1. Keväällä tulloo paljon postauksia, on intoa ja uutta tulee paljon. 2. Syksyllä siirrytään talviunille ja juttuja tulee vähemmän. Onneksi kohta tulee joulu ja silloin tuotoksia (pitäisi ainakin) tulla enemmän.
Blogin eläessä hiljaiseloa, olen leiponut, neulonut uutta paitaa, unelmoinut joulusta ja joululahjojen teosta, nauttinut koulusta ja elämästä.

Voisin väittää, että olen löytänyt kaksi uutta suosikki repetiäni. Toisella täyttämään aamiaispöytää, toisilla tyydyttämään makean himoa.

Dansukkerin - sivuilta napattu ohje oli mainio. En ole koskaan aiemmin tehnyt tuon tyylisiä leivonnaisia, ja ne olivat hurjan hyviä! Noudatin ohjetta muuten, mutta en tehnyt enää päälliskuorrutetta. Leivokset on muutenkin melko makeita, joten kuorrutteen jälkeen ne olisivat menneet ylimakeiksi - luulen niin. En myöskään irrottanut niitä vuoista, sillä käytin muutenkin leivonnaisvuokien sijaan muffinivuokia.




Toinen ehdottomasti suokki löytöni oli The good morning - blogissa olevat puuroleivät. Hurjan yksinkertainen resepti, nopea tehdä, terveellisiä ja ihanan makuisia<3 br="" leipiin="" lis="" makua="" nbsp="" porkkanaraastetta="" sin="" tuomaan.="" viel="">


1,5dl kaurahiutaleita
3dl vettä
1dl ruisjauhoja
1dl porkkanaraastetta
1tl leivinjauhetta
1tl suolaa

1. Valmista vedestä ja kaurahiutaleistä puuro joko liedellä tai mikrossa. Anna puuron jäädä hieman löysäksi. 2. Lisää puuroon ruisjauhot, porkkanaraaste, leivinjauhe ja suola. 3. Annostele lusikalla leivinpaperille taikinasta 6 möykkyä. 4. Paista puoli tuntia 200 - asteisessa uunissa tai kunnes ne ovat kiinteän tuntuisia ja ruskettuneita. 

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Aino Kallas

Voin harvoin nimetä lempiartisteja tai -kirjailijoita. Taitelijoita on niin monenlaisia, joista yhtä on hankala nostaa ylitse muiden. Jokaisella taiteenalan ihmisellä on oma tyylinsä, mikä viehättää tai vihastuttaa. Joitain asioita taas ei voi selittää, miksi hän tai se kiinnostaa. Yksi niistä on kirjailija Aino Kallas.

Viime kevät-talvella saimme koulu projektiksi kirjailijakansion tekemisen. Meille annettiin lista, mihin oli laitettu suomalaisia kirjailijoita 1900 alkupuolesta nykypäivään. Listalla oli paljon tuttuja ja tuntemattomia kirjailijoita, joista moni kiinnosti hieman. Opettaja antoi minulle ohjeeksi valita vanha kirjailija, koska luen enemmän niin se toisi haastetta enemmän. Selailin äidinkielen oppikirjaamme. Nainen katsoi poispäin kamerasta tuijottaen tyhjyyteen. Hän oli erilainen kuin muut, rohkea aikansa nainen, tunteellinen ja romantikko. Nainen eläen taiteen kulta-aikaa. Tartuin häneen kirjaansa mielessä intoa ja kiinnostusta. Kuka tämä nainen oikeasti on? Mikä hänen salaisuutensa on? Sudenmorsian meni ahmien, luin myös Lähtevien laivojen matkan, joka ei kylläkään sytyttäny niin paljoa (kyseessä oli novellikirja).

Rakastin tutkia Aino Kallaksen elämää. Syvennyin ja pureuduin tuon naisen maailmaan. Pidin esitelmän, joka oli varmaan elämäni parhain. Aihe ei kuitenkaan jäänyt siihen. Viime kesänä pureuduin siihen lisää. Aihe kiinnosti ja kiehtoi, vaikkein tiennyt syytä. Se aiheutti minulle suorastaan pakkomiellettä tutkia hänen koko teoksostonsa.

Luin kallaksen päiväkirjat 1916 ja vaeltavan vieraskirjan 1946-1956. Oli oikeasti tosi mielenkiintosta lukea oikeesti oikean ihmisen elämästä, tuntemuksista rehellisesti. Innostun Kallaksen päiväkirjoihin tuli, kun lainasin kirjastosta vahingossa Raili Mikkasen kirjoittaman Ei ole kenellekään suvannot- kirjan. Mikkanen oli kirjoittanu Kallaksen nuoruus päiväkirjojen ja kirjeitten pohjalta kirjan hänen elämästään. Kertojana toimi Ainon hoitaja Liisa. Elämää seurataan aivan lapsuudesta aikuisuuden kynnykselle asti.

Aino Kallaksen elämä on uskomattoman kiehtova ja mielenkiintoinen. Hän on taitelija sielu, jonka tunnemaailma höyrysi koko hänen elämänsä ajan. Hän ajatteli paljon, teki paljon ja oli intohimoinen kirjoittaja. Hän rakasti rakkautta ja janosi sen perään - rikkoen välillä itseään ja muita.
En tiedä, mihin tulen tarvitsemaan tutkimaani tietoa Kallaksesta, mutta toivon ja uskon, että joskus tulen käyttämään sitä jossain. 

"Ruumiinhoitokin on samalla sielunhoitoa. Aamukylpy ja voimistelu ovat tehokkaampia kuin kaikenkarvaiset apteekkipulverit"
Aino Kallas 18.8.1953


http://fi.wikipedia.org/wiki/Aino_Kallas

 "Etäisyys on paras aallonmurtaja raskaille ajatuksille."
Aino Kallas

lauantai 5. lokakuuta 2013

Pullamaisia apinoita

Leipominen on ollut katkolla elämässäni pitkän aikaa. Ei ole ollut aikaa eikä erikoista innostusta. Ajankäyttöni on muutenkin muuttunut muun elämän muuttuessa. Silti rakkaus vanhoihin asioihin on säilynyt. Tänä viikonloppuna sitä tuli elvytettyä oikein kunnolla.

Viikonloppuni lempipaikka on ollut ehdottomasti keittiö. Aloitin leipomiset eilen, jolloin oli vapaapäivä koulusta ja jatkoin uusien leivonnaisten parissa tänään. Kun yhden jutun saanut valmiiksi on pitänyt etsiä uusi resepti ja leipoa lisää. Eikä minulla makean nälkäkään ole, en ole maistanutkaan kaikkia tekeleitäni. Tekemisen riemu on vain se juttu.



Potluck by one - blogi on yksi suosikki leivonta blogeista. Siellä on loistavia erikoisempia reseptejä, jotka ovat tehtyjä yksinkertaisista raaka-aineista. Terhin tyyli kirjoittaa blogia on ihanan leppoisa ja hauska, ja niitä tekee mieli lukea ilman leipomisvimmaakin.
Apple Monkey Bread eli omenainen apinaleipä, kiinnitti katseeni blogissa ja päätin kokeilla sitä eilen. Rumuus on minulle valttia leipomisessa, joten suosittelen vilkaisemaan Potluckin - blogista todellisuuden, miltä näiden leivonnaisten kuuluisi näyttää.
Apinaleipä oli hurjan hyvää. Se maistuu hyvin pitkälle pullalle, mutta jotkin jutut tekevät siitä mehevämmän, paremman ja erikoisemman.
Ja kädet tuoksuivat tämän jälkeen piparille ja hieman joululle♥

8 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
0,5 tl inkivääriä
0,5 tl neilikkaa
50 g sulatettua voita
1,5 dl omenasosetta
2 dl maitoa
0,75 dl sokeria
1 pss kuivahiivaa

Kuorrute:
  
1 dl tavallista sokeria+ 0,5 fariinisokeria
2 tl kanelia
100 g voita

1. Sekoita vehnäjauhot, suola ja mausteet keskenään.
2. Sulata voi ja lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Lisää joukkoon omenasose, sokeri ja kuivahiiva. Sekoita tasaiseksi.
3. Kaada seos kuivien aineiden joukkoon. Sekoita, kunnes taikina tuntuu kiinteältä. Anna kohota kaksinkertaiseksi.
4.  Sulata voi ja lisää joukkoon sokerit ja kaneli. Anna seoksen jäähtyä hieman.
5. Vaivaa kohonnut taikina ja jaa se kahtia. Tee taikinasta pieniä palleroita. Voitele vuoka. Pyörittele taikinapallot voi-sokeriseoksessa ja laita vuokaan.
6. Paista 30-40 minuuttia 200 asteessa.

perjantai 27. syyskuuta 2013

Muutosten keskellä

 Tätä syksyä kuvaa hyvin sana, muutokset. Koulua on kulunut vasta reilu kuukausi, mutta siinä ajassa on tapahtunut enemmän kuin yleensä vuodessa. Elämäni muuttunut monella osin. Olen oppinut paljon asioita. Elänyt monta uutta hetkeä. Nähnyt monia ihmeellisiä asioita Jumalalta.
      Olen oppinut monia asioita itsestäni, sekä moni asia on vahvistunut. En edelleenkään ole teoria ihmisiä. Puhuttiin sitten luonto-ohjauksesta kuin lukionaineista. En jaksa istua koko päivää penkissä, vaan tarvitsen oikeasti liikkumista väliin ja energianpurkauksia. Onneksi opiskelumme sisältää myös käytäntöä paljon. Joka viikko ollaan käyty patikoimassa jossain, tai tutkimassa kasveja luonnossa. Se on oikeasti ihanaa!





Tähän asti minua on sivistetty jo ainakin siinä,
että 
- Fish and Chips, sisältää oikeasti kalaa ja perunoita.
- Aloe Vera on oikeasti kasvi, eikä vain rasvamerkki




Tässä koulussa saamme käydä (ja joudummekin) monia kortteja. Tähän asti ollaan jo tehty EA1 ja hygieniapassi. 
Haaveena on ollut suorittaa metsästyskortti, vaikken sitä kovin usein harrastakkaan. Sekin on mahdollista suorittaa tuon koulun kautta.


Elämä on jännää. Nuoruus on hassua. Jumalan johdatukset on mielenkiintoisia.



perjantai 20. syyskuuta 2013

Punainen lumme

Marja-Leena Lempisen tyyli kirjoittaa ihastutti minua jo lukiessani Jääympyrä - kirjaa. Hänellä on salaperäinen tyyli paljastaa sopivasti, edetä eteenpäin, paljastaa lisää ja kertoa. Se koukuttaa ja vetää sisäänsä. Lempinen on myös sijoittanut moniin kirjoihinsa Itä-suomalaiset maisemat, joissa vilahtelee minulle hyvin tuttuja ja läheisiä kaupunkeja. Lempinen kirjoittaa paljon ihmisistä, jotka rakastavat luontoa ja maaseutua, mutta heillä kaikilla on paljon ongelmia - etenkin alkoholi ongelma on jokaisessa lukemassani ollut läsnä jollain tasolla.



 
"Kumpi meistä on vahvempi - 
minä vai ne ikävät muistot joita kannan mielessäni?"




Kuusitoista vuotiaan Ellan elämä oli ollut normaalia. Hänellä oli hyvä perhe, hyviä ystäviä ja elämä näytti päällispäin vakaalta ja hyvältä. Ella luuli selviytyneensä kaikesta, jättäneen ikävät tapahtumat taakseen kulkien eteenpäin. Kun Tallinnan reissulla tavattu mallivalokuvaajan Vähävainion tapaaminen on hoidettu, tapahtuu Ellan sisällä jotain. Muistot palaavat. Keho muistaa kaiken. Mieli palautuu, eikä mikään ole enää entisensä. Häivytetyt haavat aukeavat ja vuotavat ympäriinsä.

Rikki mennyt kukkanen ei palaudu hetkessä. Lumpeet tarvitsevat vettä ja aurinkoa kasvaakseen. Ihminen tarvitsee muita edetäkseen. Ihminen ei selviä ilman apua. Ja apua Ellakin lähti etsimään, pitemmällä kaavalla kuin luuli...

Kirja laittoi miettimään. Se avarsi kuvaani ihmisten ongelmista. Masennus ongelmista puhutaan ja niistä joutumisesta hoitoon. Harvoin olen lukenut, kun ihminen menee henkisesti sairaaksi seksuaalisista väärinkäytöksistä.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Sata vuotta taaksepäin

Harvoin haluan olla vakava. Harvoin suupieleni malttavat pysyä alhaalla ja otsani rypistyä kurttuun - varsinkin kun kyse on valokuvissa olemisesta. Kaverin kanssa kuvattaessa toisen ihmisen naama saa hymyilemään ja kuulumaan naurun tyrskähdyksiä, mitäs satut olemaan niin kiva että naurattaa. Eri asia on ne päivät, kun ei tahdo nähdä kameraa huonon ja masentavan päivän tähden.

Paras ystäväni ja naapurini aloitti tänä syksynä opiskelut valokuva-alalla ja perusti vihdoinkin myös oman blogin Shots of my life. Minnan kuvia on blogissani ollut näkyvissä jo kauan, sillä hän on ottanut ainakin puolet täällä olevista kuvista, missä esittelen jotain vaatekappaletta.

Olen hurjan iloinen siitä, että Minna on valokuva-alalla, ihan siksi että tiedän hänen rakastavan sitä ja haaveilleensa siitä kauan, ja myös siksi, että pääsen sen kautta hänen töihinsä malliksi :D

Vähän aikaa sitten lähdimme tekemään tunnelma kuvia jäljittelemällä 1800- luvun loppupuolella ja 1900-alkupuolella eläneen Lewis Hinen valokuvajälkiä. Oli tosi erilaista olla kuvissa, kun piti eläytyä vanhaan, vakavaan ja köyhään rooliin. Se oli tosi kivaa! Haluan uudestaan olla tämän tyylisissä tehtävissä. Tehtävästä ja Lewis Hinenistä voitte lukea lisää Minnan blogista.






Vanhan ajan puitteet löytyivät ihan meidän viereiseltä pellolta, missä naapurimme hevoset innokkaasti halusivat päästä mukaan. Vanhan ajan asu syntyi itse tehdystä hameesta ja kirppari kauluspaidasta. Lisää kuvia tästä aiheesta löytyy Minnan blogista tästä.

torstai 29. elokuuta 2013

Suklaaraekeksit

Maailman ihanimmat leivonnaiset - kirjasta tein muokattuna ohjeena Amerikkalaisia keksejä. Ihan mielettömän hyviä keksejä tulloo, ku laittaa niihin jotain oikeita karkki/suklaapaloja.

100g voita
1dl fariinisokeria
1dl sokeria
1 kananmuna
1tl vaniljasokeria
2dl vehnäjauhoja
½tl leivinjauhetta
1/4tl suolaa
1½dl suklaarakeita


1. Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää muna ja vaniljasokeri ja vatkaa kuohkeaksi. Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe ja suola.
2. Kaada jauhoseos sekä suklaarakeet voivaahtoon ja sekoita tasaiseksi.
3. Pyöritä' taikinasta pallosia ja litistä pallot pellille, leivinpaperin päälle. Paista keksejä 175 asteessa n. 15 minuuttia, kunnes ovat hiukan ruskistuneet reunoilta.

maanantai 26. elokuuta 2013

Tilkkupaita

Hyötytilkku - projektini on saatettu päätökseen kuvien kera. Projekti, joka muutti muotoaan useassa vaiheessa ja meinasi loppumetreillä päätyä kaapin nurkkaan piiloon. Onneksi valmista tuli ja melko tyytyväinen olo.

Alkuun minulla oli vain kaksi erillistä ideaa: kasa herkullisen näköisiä ruutukuoseja ja vanhan neuletakin helma. Suunnitelin hyödyntäväni molempia, mutta erikseen. Lopputulos oli kuitenkin toinen.
Kankaat olivat minusta hurjan kivoja, ja ompelin ne yhteen isommaksi kankaaksi. Ajattelin siitä kietaista huivin.
Neuletakin helma oli odottanut tekijäänsä vuosia kangaslaatikossamme. Kaivoin sen yhtenä päivänä esiin katsellen samalla keskeneräistä huiviprojektia. Pujotin helman päälleni ja aivoissani kävi raksetta. Ideoita syntyi ja tartuin ompelukoneeseen uusin aattein.



Yhdistin huivin ja helman yhteen ja muokkailin, ompelin ja leikkasin yläosaa reippaasti. Silitin ja käänsin päärmeitä ja sovittelin. Välillä harottiin päänahkaa ja laitettiin työ syrjää viikoiksi, toisinaan kaivoin sen esiin uusin ideoin. Lopputulos syntyi ja toivottavasti päätyy käyttöön. 






Takaosa epäonnistui hieman, sillä palojälkiä näkyi vielä helmassa ja takakuosi ei ollutkaan yhtään kiva. En jaksanut laiskuuttani korjata vikoja vaan kirkaisin hihattoman neuletakin päälle, jota varmaan jatkossakin tuossa käytän. Peittääpähän molemmat viat. 

torstai 22. elokuuta 2013

Vaellusta kohti unelmia

Pitkästä aikaa täällä taas. Uusi koulu ja ympäristö on alkanut mulla ja monella muullakin varmasti. Kuutos luokasta asti haaveilema luonto-ohjaaja ala on tuntunut kahden viikon aikana edelleen yhtä (ellei viiielä enemmän) omalta. Paljon on opittavaakin ja paljon olen oppinutkin. Kuten, ettei geokätköily ole fossiilijen etsimistä, eikä kannettava laavu ole monen kilon puinen kasa. Enkä enää sekoita leppää ja raitaa toisiinsa - toivottavasti. Ja tietysti perinteisen pannukahvin keittäminen ja rangian käyttö!

Eilen meillä alkoi varsinainen ensimmäinen projekti. Yhden yön vaellus minulle tutussa luonnonalueella lapsuudesta. Sää oli loistava, ehkä hieman viileämpikin olisi riittänyt päiväksi, mutta muuten oikein mainio. Aurinko paistoi ja yöllä täysikuu. Yhdessä tekeminen, retkeily ja yöpyminen yhdisti porukkaa paljon. En muista, että koskaan olisi ollut näin hauskaa metsässä. Kerrankin oli ystäviä, joita kaikkia yhdisti rakkaus luontoon. 




Elämäni aikana olen patikoinut lukuisia kertoja ja se on ollut koko perheemme yhteinen harrastus. Olen käynyt monissa ja monissa Suomen kansallispuistoissa, luonnonsuojelualueissa ja retkeilypaikoissa (sekä rajojen ulkopuolellakin), kuitenkin varsinainen vaeltaminen väli öiden kanssa on minulle lähes uutta. On ihanaa löytää aivan uusia puolia luonnosta ja päästä kokemaan erilaista. Rakastan tätä! Tästä olen haaveillut!



Yksinkertainen ja maukas jälkiruoka
 (oikeasti hyvää, vaikka visuaalisesti ei )

  Mustikoita - kerätään tuoreeltaan luonnosta
Kaurakeksejä - laita halko muovipussin sisään ja murskaa astiaa vasten
Ruokakermaa 1dl

- Se on jännä, että aina patikoinnin tai vaelluksen jälkeen, mikä tahansa yksinkertainen ruoka maistuu paremmalle kuin mikään ravintolaruoka. Edullisia ravintola elämyksiä.






Minä rakastan luontoa. Rakastan koko sydämestäni. Rakastan Jumalaa, kaiken luonnon ja elämän luojaa. Jag är glade vandraren!♥

lauantai 10. elokuuta 2013

Mustikkajuustokakku

Kesä alkaa olla lopuillaan ja mieli virittäytyä syksyn tunnelmaan. Odotan jo sitä. Odotan ruskaa ja maailman värittymistä, milloin Luoja kaivaa esiin väriliitunsa ja kumittaa entisen pois? Odotan uutta koulua, uusia ympäristöjä, uusia projekteja ja elämää. Mitään ei vielä tiedä kunnolla.


Harmaus peittää maailman, vaikka vielä vihertää. Sisällä kutkuttaa kaipuu kirjoittamiseen, joka on Saksan reissun tähden jäänyt. Alkumatkasta muistin kirjata ideoita ja kuvauksia pieneen punaiseen kirjaseeni, mutta leirin aikana se jäi. Onneksi muistoja tuli ja sisälle kutkuttava ikävä takaisin.


 Mustikkajuustokakku (ohje Leivontaherkut)
Pohja:

250g (n.15kpl) täysjyväkeksejä
100g voita tai margariinia

Täyte:
½sitruuna
3 kananmunaa
1dl sokeria
500g tuorejuustoa
2dl mustikoita

1. Murenna keksit. Sulata rasva ja sekoita keksimurujen kanssa tahnaksi. Painele taikina irtopohjavuokaan, pienen matkaa reunoillekin. Laita pohja jääkaappiin n. 15 minuutiksi.
2. Paista pohjaa uunin keskiosassa n. 10 minuuttia 175 asteessa. 3. Raasta sitruunankuoret ja purista sitruunasta mehu. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää sitruunanmehu ja kuoriraaste sekä tuorejuusto ja vaniljasokeri vaahtoon. Sekoita tasaiseksi.
4. Lisää marjat seokseen ja sekoita varovaisesti. Kaada täyte pohjan päälle. Laita kakku pakastimeen vähintään 3h. Ota kakku esiin n. 20 minuuttia ennen tarjoilua.

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Kasvishampurilaiset

Tällä hetkellä, kun tämä tulee julki olen Saksassa Teenstreetillä. Mutta, koska en tiedä, mitä teen nyt kirjoitan siitä, mitä tein enne lähtöä :D

Viime viikot asui siskoni meillä pari lomaviikkoansa. Vietimme hurjan paljon aikaa, enkä malttanut viettää kavereiden kanssa aikaa juuri ollenkaan, sillä ikävä tuli jo yhden poissaolo päivän jälkeen. Talvisin näemme melko harvoin, joten nautimme täysin siemauksin näistä viikoista viettäessämme toistemme kanssa aikaa.

Yksi päivä halusimme kokeilla jotain erilaista iltapalaa. Maaliskuun trendissä oli mainos ohjeesta Maailman paras kasvisburgeri. Maailman paras, olisikohan? Meidän näkökulmasta maailman paras mielikuva syntyi helposti, sillä kumpikaan meistä ei ollut koskaan syönyt minkäänlaista kasvishampurilaista. Eli aivan uusi kokemus kaikin puolin. Itse ruuan tekeminen oli melko helppoa, ja vaikein osuus oli etsiä hieman erikoisia tarvikkeita. Myöskin paistamisessa piti olla tarkkana, sillä ei ollut hajuakaan, millainen pihvi olisi valmiin näköinen. Erilaiset tuoksut ja maut sekoittuivat jo tehdessä aisteihimme. Eksoottista, hyvää ja maukasta!


Hampurilaisiin otimme ohjeen yhteishyvän - nettisivuilta. Niistä tulikin kuohkeita ja makoisia.


Mustapapupihvit

2 tölkkiä mustapapuja
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 tuore vihreä chili
1tl paprikajauhetta
1tl juustokuminaa
½tl korianteria
1 kananmuna
suolaa
mustapippuria
½dl vehnäjauhoja
oliiviöljyä

1. Survo huuhdellut pavut perunasurvimella karkeaksi massaksi. Pilko sipuli, valkosipuli ja chili pieniksi paloiksi. Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja kuullota sipuli pehmeäksi. Lisää valkosipuli ja chili ja kuullota n. minuutti. 2. Lisää sen jälkeen mausteet ja kuullota minuutti. Lisää seos sekä korppujauhot ja kananmuna papujen joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Muotoile massasta 4 pihviä ja laita ne jääkaappiin kohmettumaan puoleksi tunniksi 3. Jauhota pihvit ja paista niitä kummaltakin puolelta n. 3min.

Paahdettu paprika

1 iso paprika
oliiviöljyää
suolaa
mustapippuria

4. Viipaloi paprika vuokaan ja lisää päälle öljyä, suolaa ja mustapippuria. Paahda 225 asteessa, kunnes reunat mustuvat.

Jugurtti-limekastike

2dl turkkilaista jogurttia
1 valkosipulinkynsi
2tl limen mehua
suolaa
mustapippuria 

5. Sekoita aineet yhteen. 6. Halkaise sämpylät, laita sisälle pihvit, paahdettuja paprikoita ja jugurtti-limekastiketta ja laita kansi. Nauti!


Hampurilaiset olivat terveellisiä, mutta tosi tuhteja! Vaikka mahani kurni nälkää ja vatsa ammotti tyhjyyttään tuntui tuon syöminen tosi rankalta :D Joten, tämä mennee täysin päivällisestä ja ns. oikeasta ruuasta. Mutta kokeilkaa, oli tekemisen arvoista!