sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Omenakinuskikakku

Nyt tullee varsinainen herkkujen herkkukakku. Tähän saat hyödynnettyä miljoonat omenavarastot (joita meille tuntuu kerääntyvän, vaikkemme edes omista vielä omenoita tekeviä puita). Ei enää pelkkiä omenapiirakoita ja -paistoksia. Ne kun tuntuvat olevan luontevin tapa hyödyntää omenoita meijän talloudessa, vaikka rahkeita olisi muihin.


 

 Pieni omenanmaku yhdistettynä pähkinöihin, kinuskiin ja ihanaa täytteeseen takaavat makean elämyksen. Jotain suolaista antavaa saa pähkinöistä, niin ei edes ole ylimakea.




Facebookissa suosittelen tykkäämään sivusta "♥ Ihan itse tehty ♥". Paljon leivontareseptejä päivitellään ja muuta kivvaa, tälläisille itse tehtyä rakastaville! Sen kautta löysin myös tämän ohjeen. (ja näköjään sen saman kakun kuvakin on siellä ihan kansikuvana) Mutta ohjeen tähän kinuskiseen ja omainaiseen kakkuun löydätte Dansukkerin- sivuilta.
Ekaa kertaa valmistin tähän kinuskikastikkeen, ja ihan helppo ja maukashan se oli tehdä. Hih! Halluun joku päivä kyllä valmistaa kinuskimunkkeja tai jotain sellaisia, niin saan Arnoldsin kotipuoleenkin ;))

perjantai 28. syyskuuta 2012

Luojan luonnollisessa hoivassa

"Kun parvet lentää etelään,
Niiden lentoa mä hiljaa
Katselemaan jään
Ja vaikka päällä ikijää,
Sydämessä roudan alla
Alkaa lämmittää
Mut talvet mukana kulkee,
Vaikka kuinka lämpimään mun
Askeleeni veis
Ja viimat syliinsäs sulkee,
Niihin nojaten mä nämä
Syksyn laulut tein



                                             
 Ja vaikka olen joskus vain väsynyt mies
                                              Tahdon loppuun asti käydä koko tien
                                                 Siinä vahvistakoon mua se suurin
                                               Joka kyllä tietää, mitä tiellä vaaditaan

                                               Kai siksi tunnen ikävää, kun yhtään
                                                Sävelmää en täällä osaa lämmittää
                                               En silti laulamasta laata, saata sillä
                                                    Muustakaan ei lämpöä jää


                                               Ei täällä ilmaiseksi saa, mitään siksi
                                                   Suurinta näin ihmetellä jaksaa
                                        Kun ilman syytä lahjoittaa, voiman jolla
                                                    Tässä kylmyydessä taivaltaa


                                                   
                                                     Kai joskus meistä jokainen,
                                                       Tarvitsee vahvistuksen
                                                   Sille että sentään ihmiseksi
                                                            Kelvollinen on
                                                   Vaikken sitä uskoiskaan,
                                                 Enkä oppis luottamaan
                                     Sinun edessäsi tuntea ei tarvis häpeää" Juha Tapio, Syksy




keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Hituset

Hituset. Miesten pikkuleipiä. Niin ainakin "Kotikokin parhaat" - kirjassa luki näitten leivonnaisten kohdalla.    Onneksi sentään leivonnaisten kohdalla, mikään ei ole ainakkaan minulle kirjaimellista.

 200g pehmeää voita/margariinia
2dl sokeria
1dl siirappia
2kananmunaa
3rkl kermaa tai maitoa
4½dl vehnäjauhoja
2tl vanilliinisokeria
1tl leivinjauhetta
170g talous-, tummaa- tai maitosuklaata

1. Vatkaa pehmeä voi, sokeri ja siirappi vaahdoksi. Lisää yksitellen kananmunat ja kerma. 2. Sekoita vehnäjauhot, vaniljasokeri, leivinjauhe ja pilkottu suklaa keskenään ja kaada varovaisesti taikinaan. 3. Sekoita taikina tasaiseksi ja tee leivinpaperille kokkareita. Paista 175 asteessa.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Jonkinverran lähempänä mummoilua

Ruska värittää puiden lehtiä ja viima tarttuu jo takinkaulukseen. Tennarit alkavat vaihtua enemmän ja enemmän nilkkureihin. Syksy on saavuttanut ensi lehtensä. Tämä mekko, joka purjehti kuvissa ruskan ensimaisemiin, sai alkunsa vuosi sitten, kun löysin sen materiaalin Eurokankaasta. Pitkään se lojui myttynä korissansa ilman suunnitelmaakaan mekontyylistä. Tänä kesänä se sitten sai alkunsa ja päätöksensä.

 Kaavan otin Suuri Käsityö lehdestä 2.2011:   Jossa se oli äitiysmekko. Muokkasin sitä hieman ja yläosasta tuli erilainen kuin siinä, ja no... se on vieläkin hieman kesken. Tarkoitus on tehdä jonkinsortin kuminauhaviritys, mutta neulat on meillä liian pieniä siihen kuminauhaan, mikä meillä olisi siihen. Näissä kuvissa ja käytössä olen vielä viritellyt hakaneula systeemin.
 Kankaasta tykkään tosi paljon. Mustavalkoinen simppeli, mutta vinkeä kangas. Saan takuulla siitä monenmoisia asuja! Kankaan liukkaus soveltuu myös kenties juhlevampaankin käyttöön.
 

Pari kertaa olen nyt pitänyt mekkoa ihan julkisesti. Voi turkanen sitä päivää, kun laitoin kouluun tuon :D Punainen mummolaukku rinnalla, neuletakki päällä ja nilkkurit haravoiden kuljin käytäviä harppojen. Murtteilla puhuen ja "hellanlettas näitä lapsosia" puhellen meni sen päivä. Kyllä vaatteet immeiseenkin vaikuttaa, ja hieman ylivanha olo oli silloin. Ja mikäs olisikaan parempi vapaa-ajan vietto paikka tälläisinä päivinä? No tietysti mummoilu mummon seurassa!

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Kuinka saada rikki kookospähkinän?

M. A Numminen. Mies, joka osaa tehdä hulluimmat lastenlaulut ikinä. Mutta, en sentään kookospähkinöitä särkemään rupenut. Olisihan silloin talokin jo mäsänä, vai mitä Numminen? ;) Kaksi kaveria tuli katsomaan meille Anne Frankin päiväkirja- leffan, jota varten halusin nopeasti tehdä jotain. Äidin "Kotiruoka" - kirjasta selasin reseptejä. Kookosviipaleet kuulostivat hyviltä, jotka sitten pikaseen leivoin, lisäten hieman kaakaota.


200g rasvaa
1dl sokeria
1 kananmuna
1tl leivinjauhetta
4dl vehnäjauhoja
1dl kookoshiutaleita
(kaakaojauhetta)

1. Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää muna hyvin sekoittaen. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. 2. Muotoile leivinpaperin päälle 4 tankoa ja paina hieman litteiksi. Voitele tangot munalla ja ripottele pinnalle kookoshiutaleita. 3. Paista 175 asteessa 10-15min.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Rikki revitty risti

Risti. Tärkeä symboli, joka monille ilmaisee vain kaunista korua. Minulle asia täynnä rakkautta, uskoa, luottamusta, rauhaa, turvaa... Alunperin täydellinen risti, on revitty pahuuden ja tekojemme kautta rikki. Sirpaleet kootaan yhteen, ja saamme sen yhteen pyyntömme kautta. Anna anteeksi, tahdon takaisin.

 Paita, jota muutaman kerran pidin sai kokea pari päivää sitten jatkotuunauksen. Muistatteko Risti-tuunauksen? Tällä kertaa takaosa sai kyytiä. (Enkä usko, että tämä oli vieläkään viimein vaihe tälle paidalle ;)) Idea tuli lähes puhtaasti Minä itte - blogin inspiraatio kokoelmasta. Ristireikäpaita! Siihtiä! Ja eikun tekolistalle.

 Pitkään jouduin miettimään ja etsimäänkin kotoa sopivaa paitaa, kunnes tajusin, että se löytyisi lähempää kuin luulin. Mikäs se haittaa, jos tuunaa samaa paitaa usseesti?
Kuvioin todella suurpiirteisesti paidan takaosaan mustekynän ja viivoittimen avulla neliöitä ja reilun kokoisen risti-kuvion. Leikkelin saksilla niitä ja mietin sopivaa kokoa. Lopputulos valmistui. Ja samalla jokakertainen "eiii ajattelemattomuuteni". Olin suunnitellut mustekynällä paidan oikealle puolelle kuviot, joista jäi ylimääräisiä neiliöitä selvästi näkyville.

Täytin lavuaarin vedellä, heitin paidan siihen ja lisäsin saippuaa, pesupulveria ja pesuainetta. Hankausta ja hampaidenkiristelyä. Sieni avuksi ja hankasin ja liotin. Luulin jo, ja äitinikin luuli, etteivät ne lähde. Mutta. Kylläpä lähtivät! Ja ihan kaikki! Jes! SItten vain kuivumaan ja silittämään ja se valmistui.

Ja tähän tuunaukseenhan ei tarvinut muuta kuin sakset, kynä, viivoitin.

karjalanpiirakoita

Varsinainen mummoilupäivä oli tässä. Aamulla suuntasin kirkkoon ja kerhonohjauskoulutukseen. Kotona perinteinen meininki jatkui extempore karjalanpiirakoiden teolla. Halusin kokkeilla puolitetulla annoksella, kun en koskaan ollut tehnyt niin en tiennyt, kuinka raskasta niitten teko olisi. Mutta, eihän se loppujenlopuksi aikaa kovin vienyt, kun riisipuuroakin oli jäänyt aamusta silloin. mutta tästä ohjeesta tullee ohjeenmukkaan 30-40 kpl. Ohjeen otin "Hyvää ruokahalua! Kotikokin parhaat leivontaohjeet"- kirjasta.

 Kuori: 2dl kylmää vettä
1tl suolaa
4dl ruisjauhoja
2sl vehnäjauhoja
1rkl voita tai ruokaöljyä
 1. Sekoita jauhot suolalla maustettuun veteen. Lisää rasva ja vaivaa notkeaksi taikinaksi. Valmista tässä välissä riisipuuro (2½dl puuroriisiä, 2dl vettä jne..) 2. Leivo taikina tangoiksi ja jaa taikina 30-40 palaan. Pyöritä palat ja litistä kakkaroiksi. Peitä ne muovilla, etteivät kuivu.
  3. Kauli kakkarat erittäin litteiksi ja pinoa limittäin työalustalle ja ripsuta runsaasti ruisjauhoja väliin.
 5. Aloita täyttäminen. Lisää riisipuuroa levyjen keskelle ohuesti jättäen reilusti tilaa reunoille. 6. Taittele reunat sisäänpäin ja rypytä ensin sivut ja lopuksi päät.
 7. Paista mahdollisimman kuumassa uunissa sen verran, että piirakat ruskistuvat ja kypsyvät pohjalta ja pinnalta. 8. Kuumenna vesi ja lisää siihen voita. Ota pelti uunista ja sivele piirakat vesi-voiseoksella joko vain pinnalta tai myös pohjasta. Pane voipaperin väliin, puhtaan liinan sisälle pehmenemään.
Eihän ne nytt mualiman kauneimpia ollut, mutta enskertalaisena suan olla tyyttyväinen. Eikä se ulkonäkö niin, vaan se maku! :) Joten elkee tuskailku rypytyksien sun muiden kanssa, ne oppii ajankanssa. Minä tuskin koskaan opin tekemään mitään kauniisti, ja jälkeni tunnistetaan varmasti aina sen huolimattomuudesta, mutta siinäpä voi taitoja jakaa; minä teen taikinan ja maun, sinä kauniin ulkomuodon.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Putoaminen

Kaikki muut tiesivät. Kuiskuttelivat keskenään ja puhuivat siitä. Ai sinä olet hänen lapsenlapsensa? Lisää kuiskuttelua, juoruiluja ja salailua. "Ethän kertonut pojalle mitään? Hyvä, se olisi liian kova paikka hänelle..."

Lucas Beige, teinipoika joutuu kärsimään natsisaksalaisen isoisänsä teoista. Pojalle ei olla kerrottu mitään, mutta muiden salaperäisyys saa hänet uteliaaksi. Kesänvietto maalla isoisän talossa tarjoaa loistomahdollisuuden siihen. Lucas tutustuu juutalaistyttöön, joka tietää kaiken isoisän menneisyydestä. Menneisyys on myös uhka Lucakselle. Maassa elää uusnatsilaisia,jotka ihannoivat Lucaksen isää. Tämän johdosta alkaakin kierre, joka muuttaa hänen elämänsä pysyvästi...


Belgialaisen Anne Proovostin kirja tarjosi erilaisen ja jännitävän lukukokemuksen. Se pisti miettimään, kuinka nykyäänkin nuoret voivat kärsiä isiensä teoista, ja mitä kaikkia vaikeuksia se aiheuttaa.
 Kirjan kannesta saa aika tylsän, vanhan ja epäkiinnostavan kuvan, ainakin itsellä. Mutta todellakin suosittelen sitä muille! Etenkin, jotka pitävät historiasta, natsi-juutalaisvaino ajan tapahtumista.