maanantai 7. toukokuuta 2012

Korpikuusen kannon alla oli mörrimöykyn kolo...

...ja siellä miun kotini. Jos joku paikka pitäisi valita, missä voisin viettää aikaa tuntien itseni kotoisaksi, tulisi aika ekana mieleen - no ainakin jos mietitään näin luonnollisesti ;D
Minun kotini muodostuu; kosteista sammaleista, vanhoista kuustenoksista, solisevista puroista, varpujen rapseesta, villeistä kuperkeikoista, auringon paisteesta, lahonneista puista, unohtuneista piikkilangoista - niistä se muodostuu, se minun koti ♥
Tiedän, olen pelottava. Rakastin vain tuota kohtaa.
Tämä lenkki ja metsäreissu oli kevään ensimmäinen, jolloin tarkeni olla vain trikoilla ja t-paidalla. Voi, minä niin olin innoissani tästä keväästä ja auringosta ! ♥ Ulos hinkuaa lenkille, vaikka talvella se tuntui itsensä pakottamiselta. Ja juuri tämä, että pääsee jo metsään juoksemaan ja kirmailemaan. Olen löytänytkin aivan uusia paikkoja koko meidän kotimme läheltä. Se on niin uskomaton tunne, kun tajuaa näkevänsä maailmaa uudesta paikasta, näkökulmasta tai muuten löytää uuden paikan. :)

2 kommenttia:

  1. Hui kauhia! Noin vähillä vaatteilla ulkona, käääks :D
    Kiva postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DDD vähillä vaatteillaa, noohh oon aika lämminverinen ja tuollahan on jo kuuma ja lämmin! ♥ Kiittooss :)

      Poista

Jos haluat ilahduttaa minua jättämällä kommentin tai viestin, kirjoita se tähän. :) Kiitos kaikille, jotka kommentoitte! :)