torstai 31. toukokuuta 2012

Yllätysmuffinseja

Tiistaina oli koulussamme yleinen luokkaretkipäivä. Meidän luokkis ei kuitenkaan halunnut lähteä minnekään, joten kun muut viettivät päiviänsä kaupungissa, luonnossa tai muissa viihdykkeemmissä paikoissa, oltiin myö viisi tuntia opettajan kanssa koululla (paitsi jätskit jopa saatiin käydä kylältä ostamassa kouluajalla :D). Noh, oli se silti ihan mukava, erilainen päivä.
Kouluajalla käytiin opettamassa kavereille kukkaseppeleen tekoa, kun kertoivat etteivät osaisi.  

Koululla pelattiin lähinnä korttia, jota kyllä joka päivä tullee pelattua. Huomaa söpöt kukkakortit. ;) 

 Muffinsit

200g rasvaa
2dl sokeria
3kananmunaa
2tl vanilliinisokeria
2tl leivinjauhetta
3dl vehnäjauhoja
(Daim patukka yms.)

1. Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää keskenään sekoitetu mausteet, leivinjauhe ja jauhot varovasti sekoittaen. 2. Jaa taikina muffinsivuokiin 1/4 ja lisää halutessasi karkki/suklaa yllätys. Laita taikinaa yllätyksen päälle vielä. 3. Paista 200 asteessa 20 minuuttia.
 

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Lennätää, saippuakuplat, lentäkää

Aaa, mä niin rakastan - kesä sä oot jo täällä! Tehtiin tänään sen kunniaksi retki jätskille, rannalle ja kaverin luokse. Saippuakupliakin puhalleltiin, kuin lapsoset konsanaan :D


"Puhaltaa saippuakuplansa tuuleen
Huikaisevaan siniseen korkeuteen
Silmänsä sulkien toivoo ja luulee
Nousta ne voi taivaaseen"
Juha Tapio : Saippuakuplat 




Kamera edelleen matkalla tänne, viikonloppuna saan vasta, mutta tässä nämä kuvat on kaverin kameralla. Heh, se onkin parempi kamera kuin oma, ni ei haittaa ainakaan vielä ;) Käsitöitä ja leivonnaisia sitten enemmän, kun kamera tulee, joten joudutte "kärsimään" vain elämis kuvien kanssa.

Mutta... Nauttikaa tästä säästä, nauttikaa! Menkää ihmeessä rannoille ja ulos,älkääkä jumittuko koneelle sisälle. :)

tiistai 22. toukokuuta 2012

Olipa kerran leijonat, muttei sitten ollutkaan...

Tähän aikaan elämästä oli Jellonat, jotka pelasivat ja voittivat ja kansa hurrasi - ainakin meidän porukka huusi ja kovaa! Sitten tuli jellonat, jotka pelasivat ja hävisivät ja kansa buuasi... Minä en edes viitsinyt kahtoa.


Suomi- Usa pelistä oli siis kyse. Se torstai-ilta vietettiin kaverin luona grillaillen ja peliä kahtoen. Kävästiin myös läheisellä rannalla kuvia ja maisemia ihailemassa. Upea sää, ja on edelleen! Mahtava kesä tulossa! ♥ 


 Uusi paita ja laukku Tampereelta, josta tarkemmin kerron myöhemmin (siis siitä retkestä)



Aiheita blogiin olisi vaikka kuinka, mutta kun olen tälläinen tohelo, niin niitä ei vähään aikaan ole tullut eikä tule. Olin Tampereella reissussa, jonne hävitin kamerani. Noh, se löytyi sitten kirpparilta (joka oli muuten mahtava!), sen pitäjät lupasivat lähettää alkuviikosta sen minulle postisa, joten odotellaan sitä sitten...


 Kaksi ruokakuvaa vielä... Kumpi houkuttelevampaa ja parempaa? Veikkaisin ensimmäistä. :D Aivan huippua oli viettää aikaa ja leikkiä kaverin 4- vuotiaan pikkusiskon kanssa. Kokkailtiin leskenlehtienlehdistä, ruohoista, ketunleivistä ja kuravedestä; makkaroita, limsaa jne. ♥ En muista, milloin olisin saanut asettua kunnolla lapsen tasolle ja heittäytyä täysillä lapsekkuuteen. Pieni leikkigrilli oli tällä neidillä ja siihen aseteltiin ruuat ja käänneltiinkiin. "Tää yks meni oikeesti ruskeeks!" Iloiset huudot tuli ja pöytä katettiin kahdelle.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Missä kaikki macaron:in?

Ei makaronit, vaan macaronit. Äitille ne olivat nimessä melkein sama, mutta maussa ei voi verrataan mitään heh, olipas kuiva vitsi.

 Macaron-kekseistä puhuvat lähes kaikki, jotka tekevät vähääkään enemmän kuin perus suklaakeksejä ja -kakkuja. Niitä on konditorian hyllyillä ja ylellisyydestäkin nauttivien naisten kokkikirjoissa. Minä kuvittelin niiden olevan jotain vaikeaa tehdäkin, tai ainakin niihin vaadittavan erikoisia aineita. Väärässä olin.
Aineet olivat aivan normaalit - ja tekokin. Ulkonäkö ei mitään parhautta, mutta sitä ei minulta koskaan saa, olipa kyseessä yhden tai viiden tähden leivonnainen. Mitäs satun olemaan tälläinen hutilo ja sinnepäin tekijä. Ja sanontaanikin kuuluu "makuhan se tärkeintä on" - leivonnaisissa siis.
 
 Ohjeen otin näihin kodinkuva - lehden sivuilta. Muutin ohjetta sen verran, että tavallisen tomusokerin sijaan käytin mansikanmakuista, ja luulen että näin niistä tuli parempia. Nuita tuli sellanen kymmenkunta. Ja menivät hetkessä mahaan.
 Ja ehdottomasti sanon... Tehkää näitä! Aivan valtavan hyviä on! Sopii myös hyvin (jos vaan on huolellisempi kuin minä ja taitaa tämän ulkonäönkin ;)) juhliin; häihin, ylppäreihin, rippijuhliin jne.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Äet päivä ♥

Ihanaa, kesä, äitienpäivä ja koulut kohta ohi! Jaksaisi vielä vaan nämä pari viikkoa, ja kaikki projektit ja kokeet. :)

Siskon kanssa käytiin lauantaina pienen paikkakuntamme Kontissa. Aamupäivä oltiin ensiksi terästetty mielikuviamme lukemalla uusinta trendiä, ja sen jälkeen kun meni kirpparille näki kaiken uudella tavalla. Sieltä sitten lähtikin muovikassillinen erilaisia retro vaatteita. Kyllä myyjät naureskeli ja kahtoivat kieroon, kun mummo rytkyiltähän ne päällisin näyttivät, mutta eivät päällä. :DD jooh, tälläistä nuorisoa täällä.  


Itselleni en todennäköisesti niistä saa kuin ihanan taiteilijatakin, mutta äitienpäivän pidin mustaa bleiseriä. Vasta mummolassa oltuani huomasin siinä olevat erikoiset napit. Ei ole ennen tuollaisia tullut vastaan.


Päällä muuten itse tehty mekko.


Kahden viikon päästä avataan uusi ikea Kuopioon ♥Vau, sinne sitten heti! Mutta ihanaa kevättä kaikille!

torstai 10. toukokuuta 2012

Kookoskakku ja videopostausohje Mokkapala

Noniin, ei tarvittu kauaa odotella. Nyt saatte sitten videopostauksena ohjeen mokkapaloihin. Äidin "Kotiruoka"- kirjassa nimenä oli suklaaruudut, eikä siihen kuulunut kuorrutetta, mutta minä kekkasin tehdä sen itse siihen suurpiirteisesti. Kuvan laatu on yllättävän huono. Tosi huono suorastaan, mutta älkää keskittykö siihen :D Joskus voisin EHKÄ testata kaverin kanssa sellaista ohjepostausta, että kuvattaisiin koko ajan työvaiheita, ja ns. selostaisin ääneen, mitä tapahtuu. Se olisi iso töisempi tavallaan, mutta tarkempi.
 
Huomasin yhden virheen tuossa. Loppu puolella, kun leivos on laitettu jo uuniin, tulee se, että laita se uuniin, mutta tajuatte kyllä :)

Tein myös samaan aikaan samasta kirjasta kookoskakun. Tosi hyvää tuli, ja äitikin kehu etenkin sen makua.
4 keltuaista
2½dl vehnäjauhoja
2dl sokeria 
150g sulatettua rasvaa
100g kookoshiutaleita
2tl leivinjauhetta
2tl vanilliinisokeria/vaniljasokeria
4 valkuaista
 
1. Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sulatettu rasva ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. 2. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää ne seokseen varovasti sekoittaen. 3. Kaada taikina voideltuun jauhotettuun vuokaan ja paista 175 asteen lämmössä noin 50 minuuttia.


maanantai 7. toukokuuta 2012

Korpikuusen kannon alla oli mörrimöykyn kolo...

...ja siellä miun kotini. Jos joku paikka pitäisi valita, missä voisin viettää aikaa tuntien itseni kotoisaksi, tulisi aika ekana mieleen - no ainakin jos mietitään näin luonnollisesti ;D
Minun kotini muodostuu; kosteista sammaleista, vanhoista kuustenoksista, solisevista puroista, varpujen rapseesta, villeistä kuperkeikoista, auringon paisteesta, lahonneista puista, unohtuneista piikkilangoista - niistä se muodostuu, se minun koti ♥
Tiedän, olen pelottava. Rakastin vain tuota kohtaa.
Tämä lenkki ja metsäreissu oli kevään ensimmäinen, jolloin tarkeni olla vain trikoilla ja t-paidalla. Voi, minä niin olin innoissani tästä keväästä ja auringosta ! ♥ Ulos hinkuaa lenkille, vaikka talvella se tuntui itsensä pakottamiselta. Ja juuri tämä, että pääsee jo metsään juoksemaan ja kirmailemaan. Olen löytänytkin aivan uusia paikkoja koko meidän kotimme läheltä. Se on niin uskomaton tunne, kun tajuaa näkevänsä maailmaa uudesta paikasta, näkökulmasta tai muuten löytää uuden paikan. :)

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Se videoleivonta-postaus, jossa mokasin...

Tätä on odotettu, videoleivonta-postausta, nimittäin. Olin innoissani, kun keksin idean joskus todella kauan sitten talvella. Olin innoissani, kun vihdoin ja viimein aloin kuvaamaan ja leipomaan. Olin innoissani, kun aloin editoimaan sitä. Mutta... Sitten se lähti, kun lähes koko työkin lähti tuhka tuuleen- minun liika innostumiseni takia.

Kameran muistikortti oli täynnä,johon olin kuvannut materiaalin. Laitoin kortin koneeseen ja lisäsin siitä asiat movie makeriin, ja jätin työn kesken. Tallensin, mutta ajattelin tehdä sen loppuun, myöhemmin. Siinä en vielä tehnyt virhettä - varsinaisesti. Olin kuvitellut, että kun olin siirtänyt asiat työhön, videot olisivat silloin koneella. Mutta eivät ne olleet. Tänään, päivällä aloin kaikkien miljoonien kouluprojektijen jälkeen, rentoutumaan leipomalla. Minulla oli edelleenkin kameran muistikortti täynnä, ja ajattelin kaikessa rauhassa poistavani sieltä videopostaus materiaalin, kun nehän olivat koneella. Noh, leipomisten jälkeen ajattelin tehdä loppuun videopostauksen, kunnes tajusin virheen. Puolet materiaalista oli poissa, sillä en ollut siirtänyt niitä koskaan virallisesti koneelle. Materiaalit olivat vielä ne isoimmat ja tärkeimmät.

Kiukuissani meinasin poistaa koko postauksen. En kuitenkaan kehdannut, sillä siihenkin oli mennyt aikaa ja työtä. Ja... saahan tuosta postauksesta ainakin sen ohjeen, jos ei muuta.

Nauttikaa nuista vähäisistä kuvamateriaaleista, mitä siinä on. Nyt kävi näin, mutta lupaan tehdä teille lähiaikoina uuden video-ohje postauksen. En mie kehtaa luppauksiani periä noin huonolla työllä. Hävettäshän se itteekin.

torstai 3. toukokuuta 2012

Kladiaattori - taistelu vapaudesta

Meillä oli talvella käymässä luokallamme kirjavinkkari. Suurin osa hänen esittelemistään kirjoista ei iskenyt, sillä ne edustivat lähinna kauhukirjallisuutta. Jotain silti jäi mieleen., ja sekin pienen mutkan kautta. Oma äidinkielen opettajani pyysi minua kirjavinkkaustiimiin muutaman muun ikäiseni kera. Tämä virallinen kirjavinkkari koulutti meidät. Sellä hän kuuli minun ihastuneen Kim K. Kimseliuksen Paluu pompeijiin, ja suositteli sitten Simon Scarrow Kladiaattori - kirjaa. Hieman erikoiselta se kuulosti. Kirja kuin sattuisi olemaan verinen ja jännittävä. Luulen, että monen pojan suosikki.

Kirja yllätti minua positiivisesti. Alun jäyhyydestä, epäröinnistä "onko tämä sittenkään hyvä ja kiinnostava kirja" ja sekavuudesta selvittyttyäni sain juonesta kiinni. Se veti puoleensa ja koukutti. Mitä tapahtuu? Mitä sitten? Selviääkö päähenkilö Marcus? Loppua kohden kirja veti enemmän ja enemmän. Taphtui yllätyksiä. Kirja ei ollut mielestäni erikoisen verinen tai jännittävä - juuri sopiva. Romantiikan kaipuiset, ette saa tästä nälkäänne taittumaan.


Kirja kertoo 61 ekr ajasta, Roomasta. Marcus, 10- vuotias roomalaisen centaurio Tituksen poika, menettää isänsä murhassa. Äiti kaapataan ja Marcus yrittää paeta orja myyjien käsistä. Hän epäonnistuu ja joutuu gladiaattorikouluun.
Kirjassa on n. 300 sivua, mutta sen lukee tosi nopeasti. Kirjaan on tullut jatko-osa Gladiaattori- katutaistelija. Se menee takuulla lukulistalleni, joka on kummasti jo kasvattanut pituuttansa.

Nyt oli minulla aika erikoisia lukemispaikkoja. Ikkunalauta, katon päälle asetettu telineet, koulu ja normaalit paikat :D

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Kaurasuklaapallot

 Olin yksi iltapäivä Nuu nuun - luona. Tarkoitus oli tehdä tukaritoiminnan hyväksi munkkeja, mutta innostuttiin vähän muutakin - tai no rehellisesti sanoen minä innostuin ja Nuunuu höpötteli ja kävi kaupassa sillä välin :D Ohje kaurasuklaapalloihin otettiin jostain heidän keittokirjasta. Todella, todella hyviä, mutta turhan makeita... Ens kerralla muutan ohjetta sen verran, ettei sokeria ole niin paljon. Tuli ällönmakeanhuono - olo nuista, kun söi useamman.

 100g voita tai margariinia
4dl kaurahiutaleita
1-1½dl sokeria
2-3rkl kaakaojauhetta
1tl vaniljasokeria

1. Sulata voi. Sekoita kaikki aineet kulhossa. Vaivaa käsin pieniä palloja ja pyörittele halutessasi kookoshiutaleissa. Säilytä viileässä vähän aikaa.





Vappen!

Vappu. Voin sanoa, että meikäläisellä oli elämäni paras. Sikäli mikäli en ole kyllä kovin montoo vappua edes vietelly ;D Silloinhan on helpompi parhuusjärjestyksen listoille päästä ykköseks. Koko viikonloppu ja loma oli monipuolinen ja ihana. Tuli nähtyä monia kavereita, mutta monia jäi myös näkemättä... Sunnuntaina oli myös erikoinen kokemus käydä eräänlaisessa sairaalassa laulamassa, keskustelemassa ja viettämässä aikaa seurakunnan porukan kanssa. Voi... jäi ihan ikävä. Itketti sielläkin, kun huomasi kuinka ihmiset siellä kaipasi ja tarvitsi seuraa.
Maanantaina tuli vappua vietettyä vappua kaverin mummolassa. Juoksenneltiin pelloilla, junaradalla ja rannalla. Karaokea laulettiin niin, että talo raikui. Pyöräiltiin paljon ja nautittiin täysin rinnoin olosta, lämmöstä ja vapusta ♥

Mekko, se itse tehty viime kesän mekko. Ihastuin uudestaan tuohon :)
Tiistaina olin vielä toisen kaverin kanssa omalla pellolla (peltofriikki näköjään olen, okei rakastan vaan maaseutua ♥). Tässä sekaisin kuvia molemmista "reissuista". Kovin selviä kuvia en halunnut tänne, joten hyyyviin murto-osa todellisuudesta :D

Mutta, minkäslainen vappu siellä oli?