torstai 9. helmikuuta 2012

Juokse poika juokse

Viime viikolla sain luettua Nicky Cruzin Juokse poika juokse. Tämä teos on kirjoitettu jo alunperin 1968 - vuonna ja on Cruzin uskomaton elämänkerta. Kirja oli jo 26. painos ja se on levinnyt ympäri maailmaa. Kirjasta on tehty elokuvakin. Kirjassa on 356 sivua.

Nicky, villi, sopimaton ja sydämetön, villi eläin, elää holtitonta elämäänsä. Rakkaus puuttuu häneltä kokonaan, eikä häntä kukaan rakasta. Hänen äitinsäkin kutsui häntä Lusiferin lapseksi. Nicky vihasi kaikkea. Hän vihasi itseänsä ja ympärillä olevia ihmisiä, eläimiä ja olentoja. Nickyn isä ei kestä enää lastansa vaan karkoittaa hänet 15- vuotiaana veljensä Frankin luokse New Yorkiin. Silloin alkaa hänen todellinen alamäkensä, ja elämä joka muuttaa kaiken...

Nickyn elämänkerta on raju. En pysty täysin käsittämään vieläkään, että se, mitä luin on oikeasti ollut hänen elämänsä (tai siis elämänsä osa, Nickyhän elää yhä tänä päivänäkin). Kirja ei tunnu elämänkerralta. Se on myös romaani, jossa kaikki voi olla mahdollista. Nickyn elämässä tapahtuu nimittäin paljon muutoksia, joita ihmisten oli hankala uskoa.

Kirja veti alkusivuilta asti sisäänsä. Mielenkiinto pysyi kirjassa loppuun asti. Loppupuolella ihmettelin kyllä hieman, että ai kirjako jatkuu vielä, luulin, että tähän olisi ollut hyvä lopettaa. Silti luettuani sen kokonaan olen iloinen, että kirjaa oli jatkettu yli suurimman taitteen, koska nyt Nickyn elämästä jäi kokonaisempi kuva. Kirjan luettua tuli halu etsiä tietoa nykypäivän Nicky Cruzista. Ihmeellistä oli, kun luki kirjailijasta, kuinka todella samat asiat ovat hänen elämässään kuin kirjassakin. Totta, se oli elämänkerta!

Suosittelen lämpimästi kirjaa kaikille. Kirjassa oli dekkarin piirteitä, mutta se ei ole murhan selvittelyjä. Ja sen voin taata, että kirjan kautta oppii myös jostakin elämää syvemmistä asioista. :)


2 kommenttia:

  1. Olen lukenut kirja joskus nuoruudesssani ja olen kanssasi samaa mieltä kirja oli kiinnostava ja sen kyllä muistaa loppuikänsä sen verran karmivaa luettavaa oli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, samaa mieltä :) Karmivaa, mutta samalla kiehtovan ihanaa, ehkä siksikin, että lopputulos oli niin erilainen ja hyvä :)

      Poista

Jos haluat ilahduttaa minua jättämällä kommentin tai viestin, kirjoita se tähän. :) Kiitos kaikille, jotka kommentoitte! :)