keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Herqquilua

Party 2. Väki isonee, juhlat paranee ja herqut kasvanee. Huhuh, ei voi ku ittee syyttää, miten paljon oli syömistä. Jotain olisi pitänyt olla enemmän, tyyliin suolasta, mutta muu herkuttelu ois vähemmän riittäny. Kroisantit oli järisyttävän hyviä! Niitä olis pitäny olla paaljon enemmän. Donitsit ja muffinsit jäi lähes kaikki syömättä :D

Täytyy sanoa, että tänä vuonna on ollut elämäni parhaimmat synttärittelyt. Varsinkin viime vuoden jälkeen, tuntuu vielä paremmalta. Silloin olin ensimmäisen session kipeän jälkeisissä toipumisissa ja toiset olivat niin kuivat, tylsät ja ärsyttävät, että huhuh...

Lahjat olivat tänä vuonna maailman omituisimmat, persoonallisimmat ja öö... mielenkiintoisimmat. Sain ananaksen, tomaatin ja kasan Hello Kitty - kamppeita (Mitä ihmettä?!) + muutaman järkevän jutun. 
Kroisantit

7,5dl vehnäjauhoja
200g margariinia
nämä sekoita yhteen murumaiseksi^
2,5dl maitoa
30g hiivaa
1tl suolaa
1tl sokeria
Sekoita yllä olevat ainekset yhteen ja lisää ne jauho-margariini seokseen. Jaa taikina kahtia. Kaulitse pyöreäksi levyksi ja viipaloi siivuja. Laita itse valitsema täyte (es. kinkkua, juustoa, sulatejuustoa). Tee yhteensä 16-32 sarvea. Voitele kananmunalla. Paista 200 asteessa 10-15 minuuttia. 

 Donitsit köksän kirjasta.
 Muffinsit olivat Pauliinan pieniä unelmia - blogista. En laittanu turkinpippuria siihen ja kastike oli vain lakritsikastiketta.
Sama sydämen surujen kakku, kuin viikko sitten.  

5dl vehnäjauhoja
4dl sokeria
1/3 dl kaakaota
1tl soodaa
1tl suolaa
1tl vaniljasokeria
sekoita yllä olevat aineet yhteen
250g maitorahkaa
½dl maitoa 
150g sulatettua voita
2 kananmunaa
Sekoita kaikki ainekset varovasti yhteen. Voitele vuoka, korppujauhota se ja lisää kookoshiutaleita sinne. Paista 200- asteessa noin 1h. 


lauantai 25. helmikuuta 2012

Värjätty kassi ja tyynyliina

Viime viikoilla tehtiin koulussa perinteistä kattilavärjäystä. Suunnittelin hienot suunnitelmat, että teen 2½ värisen t-paidan. Toinen puoli kirkkaan, hieman ehkä tummahko punainen ja toinen puoli kirkkaan keltainen. Keskeltä saattaisi sekottua värit hieman oranssiin. Se olisi siis tarkoitus.

Ihana, kevyt, rento, värikäs ja hieman renttu t-paita. Kulkisin se päällä maaseutumme rauhassa, kulkisin pyörällä rannalle. Kävelisin torin reunoilla ja ostaisin jäätelön. Sellainen siitä piti tulla.

En todellakaan tiedä, mikä värjäyksessä meni pieleen. Kankaista ei todellakaan tullut punakeltaoranssi. Siitä tuli puhdas PINKKI ja haaleanvaalean keltainen. Todella ällöttävä. En halunnut yhtään tehdä siitä enää t-paitaa, enkä yhtikäs mitään. Kyllästytti koko työ ja ajatus. Uudet inspiraatiot jylläsivät jo päässä seuraavasta työstä, jonka olin jo aloittanut.

Vetelin muutaman sauman sinne tänne. Ensimmäisestä rievusta tuli epämääräisen kassi, jota tuskin käytän. Toisesta tyynyliina, jonka annoin lahjaksi ystävälleni synttärilahjaksi. Hän piti siiti. Yksi onnistui ja pääsi käyttöön siis.




torstai 23. helmikuuta 2012

Feta-pinaattipasteijat

Jatkoa Sydänleivos postaukseen... Samoisissa juhlissa tarjosin toisiakin köksän kirjan herkkuja, jotka myös olivat järettömän hyviää. Feta-pinaattipasteijat. Tämä ohje on tosi pieni, joten tee kaksinkertainen, jos tahdot syödä niitä enemmän kuin yhden ja useammalla henkilömäärällä.

Taikina:

2dl vehjäjauhoja
1tl leivinjauhetta
100g margariinia tai voita
½tl (100g) kermaviiliä

Täyte:

½ Sipuli
1 valkosipulin kynsi
50g pakastepinaattia
1rkl rasvaa paistamiseen
50g fetajuustoa
1 kananmuna
mustapippuria ripaus

1. Sekoita taikinan vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään kulhossa. Nypi pehmeä rasva sormin jauhojen joukkoon murumaiseksi. Lisää kermaviili ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Laita taikina jääkaappiin kovettumaan.

2. Kuori ja hineonna sipuli ja valkosipulin kynsi. Sulata pinaatti mikrossa. 3. Kuumenna rasva pannulla. Lisää hienonnetut sipulit ja kuullota muutaman minuutin ajan. Lisää pinaatti ja sekoita, kunnes neste on haihtunut. Jäähdytä seos. 4. Hienonna feta haarukalla kulhossa. Lisää kananmuna ja mausteet sekä jäähtynyt pinaatti-sipuliseos. Sekoita.

5. Jaa taikina kahteen osaan. Kauli palat ohuksi neliöksi. Jaa levy taikinapyörällä neliöiksi. 6. Jaa täyte neliöiden keskelle. Siveli reunat vedellä. Taita taikina täytteen yli kolmioksi. Nosta leivinpaperille. Voitele kananmunalla. 7. Paista uunin keskitasossa 10-15 minuuttia. Ripottele päälle seesaminsiemeniä halutessasi.

Huomasin, että olin unohtanut ottaa kuvan leivonnaisista. Tämä oli ainut tänne kelpaava kuva, missä näkyisi edes vähän nuita pasteijoita.
Siinä meijän hieno lastenkutsukakun näköinen kakku :DD oli muuten järkyttävän hyvvää! ♥

tiistai 21. helmikuuta 2012

Farkkushortsit

Kesää odotellessa... Päätin tehdä toisen erittäin pikaisen tuunauksen. Löysin lähes ehjät isän tai veljen vanhat rumat farkut. Pätkäsin lahkeet lähes polvien kohdalta. Sujautin housut jalkaan ja käärin lahkeet. Huomasin, ettei ainakaan vielä monien senttien isous haitannut.




Sydänleivokset

Viime viikolla oli ystävänpäivä, ja minulla ensimmäiset synttärijuhlat. Oli hauskaa, vaikka hieman väsynyt fiilis oli edellisestä illasta, mutta sehän vain lisäsi tunnelmaa ;)) Tosi yllättävää, miten kivoja jotkut ohjeet perus köksän kirjassamme on. Tein sen mukkaan kahet herqut näihinkin pippaloihin. Ja tosi hyviä ja tykättyjä olivat.

Suklaakääretorttu:

½dl vehnäjauhoja
½dl perunajauhoja
1rkl kaakaojauhetta
½leivinjauhetta
2kananmunaa
1dl sokeria

Täyte:

1dl kuohukermaa
1 pätkis-suklaapatukka
½prk (125g) maitorahkaa
1rkl sokeria

1. Sekoita kaikki jauhot ja leivinjauhe keskenään pienessä kulhossa. 2. Vatkaa kananmuna vaahdoksi eri kulhosssa kuin jauhot. Lisää jauhot vaahtoon siivilän läpi. Sekoita varovasti. 3. Levitä taikina uunipellin puolikkaalle ja paista uunin keskitasossa 6-8 minuuttia. Varaa leivinpaperi pöydälle ja ripottele 2rkl sokeria tai korppujauhoja sen päälle. Kumoa kypsä kääretorttulevy paperille ja ota päällimmäinen paperi pois. 4. Vatkaa kermavaahto. Paloittele pätkis. Sekoita täytteen aineet keskenään. 5. Tee sydämen muotoisella piparimuotilla paljoa. Laita kaksi palaa vastakkain ja täytä. 6. Levitä jäljelle jäänyt täyte leivosten päälle ja koristele nomppareilleilla.



perjantai 17. helmikuuta 2012

Setsuurilimppu

Tein viime lauantaina viikonloppu väsymyksen seurauksena tai no aikana leipää. Kolme tuntia ainakin meni tehdessä, että varoittelen jo niille, jotka aikoo tehdä tätä :D Kohottaa piti jo 2h yhteensä. Pienen viipaleen maistoin jo, ja oli erittäin hyvän ja mausteisen makuista. Parhaimmillaan se on seuraavana päivänä.
Ohjeen otin "leivonta herkut" - kansiosta.

Huhhuh, miten paljon toi kuva väärentää. Noihan näyttää ihan raaoilta tuossa kuvassa, vaikka olivat tulleet uunista! :DD joo ei todellakaan ole noin vaaleita.

n. 6dl vehnäjauhoja
n. 9dl ruisjauhoja
2tl suolaa
2tl jauhettua kuminaa(tai ylipäätänsä kuminaa)
2dl tummaa siirappia
20g huoneenlämpöistä margariinia
1 paketti hiivaa
5dl maitoa

1. Kaada vehnä- ja ruisjauhot, suola, kumina, siirappi ja rasva yleiskoneeseen tai astiaan. Murenna hiiva sekaan. 2. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja lisää muiden aineiden joukkoon. Vaivaa taikinaa rauhallisesti noin 15 minuuttia koneella tai noin 20 minuuttia käsin. Anna taikinan kohota 1h. 3. Jaa taikina kahteen osaan ja laita kumoikin omaan voideltuun leipävuokaansa tai leivo niistä pyöreitä leipiä. Anna nousta liinan alla vielä tunnin ajan. 4. Pistele leivät. Laita 175 asteiseen uuniin tunniksi.



torstai 16. helmikuuta 2012

Pienen pieni tuunaus neule

Minulla on ollut jo kesästä asti kaapin pohjalla kaverin vanha neule. Roskiin olisi muuten mennyt, mutta antoi minulle sitten. Päätin tekemisen puutteessa sitten ruveta muokkailemaan tuota ihan kivan kuvioista neuletta. Tein niin yksinkertaisesti, että leikkasin keskeltä kahtia, huolittelin reunat ja siinä :D Joo erittäin yksinkertaista, mutta vinkkinä, et TODELLA PIENELLÄ vaivalla saa paljon aikaa :))

 Ennen minkäänlaisia tekemisiä.


maanantai 13. helmikuuta 2012

farkkuliivi

Tein tässä jokin aika sitten pienen tuunaustyön, jonka olin jo aloittanut joskun kolme neljä vuotta sitten :D Jooh... löysin sen kaapin pohjalta, ja ideoita tuli heti sen valmiiksi saamiseen. Paita on jokin iskän Biolanin mainospaita, josta alunperin ajattelin tehdä vain kavennetun pitkä hihasen. Nyt muutin suunnitelmia. Kavensin tai olin kaventanut silloin ajat sitten sen, mutta toinen hiha oli hävinnyt. Olin sen vissihin joskus leikannut irti enkä löytänyt. Noh, irrotin sitten toisenkin hihan. Rispasin hihansuita, ja siistin reunoja. Parsin Biolanin mainosmerkin epämääräiseksi töherrykseksi ja dadaa, se oli valmis. :) Enemmän kesäpaita tosta tuli, sillä näyttää paljon paremmalta päällä, topin kanssa. Pidin yhtenä päivänä koulussa kyllä jo sitä pitkähihaisen kanssa, mutta ei se niin kiva ollut. Muuten tykkään tosta.





Huh, nyt kun pakkaset on lauhtunu, tuntuu tosi lämpimältä! Onneks oli kovia pakkasia, sillä nyt nauttii näistä :)

lauantai 11. helmikuuta 2012

Teemuffinsit

Viikonloppuna leipolin jälleen, siis viikko sitten. Löysin tosi kivan ohjeen´Mou mou - blogista. 
Ja tuosta samasta linkistä löytyy sitten se ohjekin :) tein vaan hieman sovellusta, joka olikin sitten hieman väärin. Aattelin alittaa 3tl irtoteetä, se nyt oli ihan fiksu juttu, mutta se etten poistanu niitä höytteitä ei mennyt ohjeen mukaan. Tuli aika voimakkaita ja makeita, mutta hyvinä silti MINUSTA oli :))

Hyrr... pakkanen paukkuu ja mittari hiipuu alle kolmenkymmenen. Vieläkin paleltaa, vaikka tunti sitten jo tulin sisälle (huomio, kirjoitan tätä juttuja torstaina). Enkä silloinkaan ollut kuin parinkymmenen minuutin ajan kävelemässä kotiin.


Joo, en ymmärrä, miten Mou Mou (sori en enää muista blogistin nimee :D) sai niistä sen näköisiä, ku se teki. Mun noi näyttää ihan eri leivoksilta. Noh, toivottavasti joku teistä on taitavampi kuin mie. :)

torstai 9. helmikuuta 2012

Juokse poika juokse

Viime viikolla sain luettua Nicky Cruzin Juokse poika juokse. Tämä teos on kirjoitettu jo alunperin 1968 - vuonna ja on Cruzin uskomaton elämänkerta. Kirja oli jo 26. painos ja se on levinnyt ympäri maailmaa. Kirjasta on tehty elokuvakin. Kirjassa on 356 sivua.

Nicky, villi, sopimaton ja sydämetön, villi eläin, elää holtitonta elämäänsä. Rakkaus puuttuu häneltä kokonaan, eikä häntä kukaan rakasta. Hänen äitinsäkin kutsui häntä Lusiferin lapseksi. Nicky vihasi kaikkea. Hän vihasi itseänsä ja ympärillä olevia ihmisiä, eläimiä ja olentoja. Nickyn isä ei kestä enää lastansa vaan karkoittaa hänet 15- vuotiaana veljensä Frankin luokse New Yorkiin. Silloin alkaa hänen todellinen alamäkensä, ja elämä joka muuttaa kaiken...

Nickyn elämänkerta on raju. En pysty täysin käsittämään vieläkään, että se, mitä luin on oikeasti ollut hänen elämänsä (tai siis elämänsä osa, Nickyhän elää yhä tänä päivänäkin). Kirja ei tunnu elämänkerralta. Se on myös romaani, jossa kaikki voi olla mahdollista. Nickyn elämässä tapahtuu nimittäin paljon muutoksia, joita ihmisten oli hankala uskoa.

Kirja veti alkusivuilta asti sisäänsä. Mielenkiinto pysyi kirjassa loppuun asti. Loppupuolella ihmettelin kyllä hieman, että ai kirjako jatkuu vielä, luulin, että tähän olisi ollut hyvä lopettaa. Silti luettuani sen kokonaan olen iloinen, että kirjaa oli jatkettu yli suurimman taitteen, koska nyt Nickyn elämästä jäi kokonaisempi kuva. Kirjan luettua tuli halu etsiä tietoa nykypäivän Nicky Cruzista. Ihmeellistä oli, kun luki kirjailijasta, kuinka todella samat asiat ovat hänen elämässään kuin kirjassakin. Totta, se oli elämänkerta!

Suosittelen lämpimästi kirjaa kaikille. Kirjassa oli dekkarin piirteitä, mutta se ei ole murhan selvittelyjä. Ja sen voin taata, että kirjan kautta oppii myös jostakin elämää syvemmistä asioista. :)


tiistai 7. helmikuuta 2012

Kirjoista

Aloitan nyt uuden aluevaltauksen blogissani. Alan esittelemään silloin tällöin myös lukemiani kirjoja, jolloin joku teistä voisi innostua lukemaan kyseisen kirjan. Esittelyssä siis arvioin omalta kohdaltani kirjaa, joten se on vain yhden ihmisen arvio kirjasta.

Olen aina rakastanut lukemista. Pienenä ennen lukemaan oppimista, äitini ja isäni lukivat lähes joka ilta minulle iltasatuja ja muutakin kirjallisuutta. Pidin tarinoista ja tarinoin itsekin. Aloin työstämään omia pikkukirjasiani jo alle kouluikäisenä. En osannut itse kirjoittaa, mutta päiväkodinhoitajat ja sisarukseni auttoivat minua siinä. Kirjoitan vieläkin ja tulen kirjoittamaan aina. ♥

Rakastan perus nuortenkirjoja. Lempikirjailijoitani on Tiina Lehtineva, Tuija Lehtinen, Kim M Kimselius... Lempikirjojani ja - sarjojani ovat taas Unelmien talli- sarja (Lehtineva), Laura - kirjat (Lehtinen), Paluu Pompeijiin (Kimselius), Juokse poika juokse (Nicky Cruz), Eikä yksikään pelastunut (Agatha Christie, myös nimellä Kymmenen pientä neekeripoikaa) ja Raamattu... Nykyään olen alkanut innostua paljon dekkareista. Luin ensimmäisen dekkarini muutamia viikkoja sitten, kun äidinkielen opettajamme antoi kaikille Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut kirjan. Rakastuin siihen. Olin aivan myyty. Tämä nainen oli totisesti taitava kirjoittaja! Lainasin nyt toisenkin Christien kirjan, jota olen alkanut jo lukemaan.

Välillä olen lukenut muutaman fantasia kirjan. Näistä on pakko mainita, joka olisi kuulunut myös lempikirja - listaanikin, Becca Fitzparricin Langennut enkeli. Se oli todella hämmästyttävä teos! Kirja oli kauhun ja fantasian sekoitusta. Siinä oli mystiikkaa, mikä vei sisälleen. 

Pitäisin myös siitä, jos suosittelisitte myös minulle kirjoja. Silloin yhteistyö toimisi hyvin, kun minä suosittelisin teille ja te minulle. Tehokasta toimintaa :)

Tästä postauksesta tuli sen verran pitkä, että jätän sen tälläisekseen. Mutta... Tästä alkaa (toivottavasti) uusi tapa esitellä vanhoja, sekä uusia lukemiani kirjoja. Aina en välttämättä suosittele niitä, jos en ole pitänyt kokemuksesta, mutta kerronpahan ainakin, minkälainen se minun mielestäni oli. Silloin joku muu voi innostua silti siitä, vaikka minä en olisi pitänytkään :)