lauantai 12. heinäkuuta 2014

Voi, Struudeli

Voisin väittää lempi aikakausilehdekseni kotiliettä. Voisin väittää, etten kuulu ihan ryhmän keski-ikäisiin. Voisin väittää, että siitä monipuolisempaa ja laadukkaampaa lehteä ei ole.

 Olin kuullut puhuttavan struudeleista, keski-Euroopasta tulleesta herkusta aiemmin. En ollut koskaan aiemmin tiennyt, miltä se näyttää, tai maistuu. Tiesin vain sen olevan perinteinen herkku, eritoten Itävallassa.
Uusimmassa kotiliedessä oli ohje mustikka-omenastruudelista. Ohje olikin yksiä ainoita, mihin meillä oli kaikki tarvikkeet kotona entuudestaan.

Tuotos yllätti minua, sekä perheeni. Se hävisi nopeasti tarjottimelta. Velikin totesi tuotoksen nähtyään "Kerrankin osasit tehdä siistin näköisen, kun yleensä sinun tekeleet on vähän jänniä...". Hah, niinhän se ylleensä on :D

Struudeli oli mukavan makuinen. Sisältöä oli paljon, eikä se ollut kovin makea tai rasvainen. Ja se oli nopea valmistaa.


Taikina
 
4dl vehnäjauhoja
50g voita
1 kananmuna
ripaus suokaa
1dl vettä 
2tl rypsiöljyä

Lisäksi

2rkl vehnäjauhoja
50g voita
½dl mannaryynejä

Täyte

3 omenaa
2dl mustikoita
1½dl korppujauhoja
1½dl sokeria
ripaus kanelia

1. Sekoita kaikki taikinan ainekset, paitsi öljy monitoimikoneessa taikinaksi. Muotoile taikinasta pallo ja sivele pintaan öljyä. Kääri kelmuun ja anna levätä huoneen lämmössä puoli tuntia. 2. Valmista täyte. Kuori ja leikkaa omenat paloiksi. Sekoita kulhossa kaikki ainekset keskenään. 3. Kauli taikinasta ohut n. 40x7+cm kokoinen suorakaidelevy. Sulata rasva ja sivele puolet taikinalevylle. Ripottele päälle tasaisesti mannaryynejä. Levitä täyte taikinalevylle niin, että osa toisesta pitkästä reunasta jää tyhjäksi. Aloita rullaaminen täytepuolelta. Painele tyhjät saumapinnat tiiviisti umpeen. 4. Paista rulla 200-asteessa uunissa n. 20 minuuttia. Nosta pois ja voitele lopulla rasvalla. Paista vielä 10 minuuttia tai kunnes pinta on ruskea. Siivilöi jäähtymisen jälkeen tomusokeria tahtoessasi.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Hunajahyrrä

Viime kevättalven kädentaitokursseilla tein äidilleni hunajahyrrän Taitoloma- yrityksessä. Yksinkertainen näperys syntyi rautalangasta ja yhdestä pyöreästä helmistä. Tuli otettua ihan reilulla kädellä rautalankaa, joten tuli enemmän koriste kuin hunajahyrrä. Tai sitten voi käyttää molempina ja tarpeeksi issoon hunajapurkkiin.

Rautalankaa kieputettiin kaksinkertaisen keskilangan ympärille suurentaen lenkkien suuruutta. Lopuksi se kieputettiin paksumman langan ympärille ja solmittiin helmen ympärille.

Taitolomassa oli esillä näitä ja näyttivät kivoilla - oikean kokoisella rautalangalla. :D


lauantai 5. heinäkuuta 2014

Olla mehiläinen


"Joka ainut kevät minut
valtaa vastustamatta
halu olla valkovuokko.
Lumesta, kosteista
mättäistä minä kohoaisin
ja seisoisin purojen varrella
pää kainosti painuksissa.
Kunnes tulisi joku joka
kaipaisi iloa, antaa iloa,
ja minut pehmeillä
käsillään poimisi.



"Joka ainut kesä minut
valtaa vastustamatta
halu olla mehiläinen.
Niityltä niitylle minä
lentäisin hoilaten,
hoippuen, hyräillen
ja jäisin kukkaan aina
kunnes olisin uuvuksissa,
ja tuuli, kumppanini,
hyväilisi otsaani.
Kunnes tulisi se yksi
johon jäisin iäksi.



Joka ainut syksy minut
valtaa vastustamatta
halu olla perunanvarsi.
Hienosta hiekasta, mustasta
mullasta, kivien seasta
minä kohoaisin kuin purje.
Ja joku käsi, joku väkrveä,
karhea kuin perkaamaton koski,
sileä ja puhdas kuin sormet
saanut sydän kiskoisi 
minut maasta, pesisi
perunani kirkkaimmalla
vedellä, keittäisi kattilassaan,
söisi, kiittäisi, syleisisi
maata ja aurinkoa. 



Joka ainut kevät
joka ainut kesä
joka ainut syksy
joka ainut hetki.
Olla valkovuokko
mehiläinen ja
perunanvarsi."

Tommy Taberman Minut valtaa halu


torstai 3. heinäkuuta 2014

Muumipappa ja meri


 "Minä en sano mitään isistä ja äideistä, huomautti pikku Myy venyttäen. Sillä sinä sanot heti, etteivät isät ja äidit voi koskaan olla hupsuja. Nyt he leikkivät jotakin, mutta syönpä kapallisen guanoa, jos ymmärrän mitä tuo leikki on. " s. 18


Voiko suloisempia elämänviisauksia tulla muiden kuin Muumien suusta?


Olen ollut innoissani paikallis kirjastomme kesä loppuunmyynneistä. Olen löytänyt sieltä monta Leena Lehtolaisen Maria- kallio dekkaria, joita keräilen. Yhtenä päivänä tein myös löydöt, mistä olen erityisen innoissani: Tove Janssonin Muumipappa ja meri, ja Marraskuu. Aitoja Tove Janssonin kirjoja! Ja vain yhdellä eurolla.


"Ja jos kaksi höperöä asuu samassa saaressa, niin he joko tietävät toisistaan kaiken tai eivät halua tietää toisistaan mitään. Todennäköisesti sekä niin että näin. Nimittäin: eivät halua tietää, koska tietävät. Uskokaa minua, minä olen kauhean viisas!" Pikku Myy s.41




"Jos on olemassa joku, josta ei koskaan puhuta ja jolle ei koskaan puhuta, tämän täytyy varmaan vähitellen hävitä olemattomiin. Hänhän ei tohdi uskoa olevansa olemassa." Muumipeikko s. 28

Olen aina rakastanut muumeja. Olen aina innostunut Muumilaakson - tarinoista, aidoista Tove Janssonin sarjakuvista (ei niistä animaation näköisistä, vaan klassikoista), mutta en ole lukenut kuin Vaarallinen juhannus - kirjan aiemmin. Tämän Muumipappa ja Meri - kirjan jälkeen tahdon lukea nämä kaikki, ja saada omakseni.

Tove Janssonilla on taianomainen ja kekseliäs tyyli kirjoittaa ja keksiä. Muumit ovat persoonallisia hahmoja ja tekevät omanlaisesti asioitaan. He muistuttavat hyvin paljon meitä jokaista tavallista ihmistä, mutta sopivalla tavalla heidän maailmansa on kaukana meistä.

Muumipappa ja meri kirjassa leijaili mystisyys, synkkyys ja huonot säät. Muumiperhe halusi muuttaa majakka saareen, mutta heidän unelmiensa kotipaikkansa paljastuikin ajansaatossa erilaiseksi. Ilmassa leijui taika, luonnonvoimat ja selittämättömät asiat. Sykkiikö maan alla todella sydän? Kuka kumma on majakanvartija, ja miksi kukaan ei kerro hänestä mitään?

"Äh, painu suolle, sanoi piku Myy." s. 175



Muumien maailmassa on paljon ihailtavaa. He tekevät asioita hupsusti, mutta aidosti. Ja he ovat paljon enemmän, mitä lapsena katsellut animaatiosarja meille kertoo. Minun on hankala kuvitella lapsien ymmärtävän edes näitä aitoja muumikirjoja kunnolla.

"Ymmärrättehän, ei voi olla ikuisesti huviretkellä, jatkoi äiti epäröiden. Täytyyhän sen loppua. Pelkään että äkkiä tuntuu taas maanantailta, ja silloin en voi uskoa että tämä oli totta..." s. 161 

 Upeinta kirjassa (kirjoissa) on niiden söpöt, aidot kuvitukset.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Koivupatonki

Aurinko paistaa, vaikka lämpömittari pysyttelee matalalla. Järvenselkä on tyyni. Nuotio loimuaa ja savuttaa ympärillä olijat. Jotkut veneilevät, toiset keskustelevat, muutamat paistavat makkaroitaan. Minä nautin porkkanoista.

Tämä kesä on ollut hyvä, mutta ristiriitainen. Olen tuntenut hyvää oloa ystävistä, kesän alussa olleesta kesätöistä. Olen saanut lukea ja kirjoittaa paljon. Olen saanut oppia itsestäni. Samalla saanut huomata, kuinka pienistä asioista itken ja suorastaan tunnen kärsimystä - kuten muutaman viikon flunssasta. Harjoittelin pitkän kevään ja talven lopun 5-7 kertaa viikossa ja yhtäkkiä kaikki otettiin pois. Tuntuu tosi pahalle, vaikka tiedän tämän olevan lyhyt aika verrattuna mitä monet monet kavereistanikin ja ihmisistä joutuu kokemaan. Tulee turhamainen olo, kun olo on paha pienestä. Olen tottunut olemaan terve. En ole ollut poissa koulusta sitten kasiluokan kipeyden vuoksi. Flunssia on ollut, mutta kestäneet muutamia päiviä. En jaksa olla sairas. Tahtoisin urheilemaan!

Kokoontuessamme viime perjantaina kavereiden kesken järven rannalle, nautimme porkkanoiden ja makkaroiden lisäksi tekemästäni koivupatongista. Unohdin ottaa kuvia, mutta onneksi löysin kotimme leipäkorista pienen viipaleen patonkia. Ohje on muokattu "Luonnon yrttien makuja" - vihkosesta.


4dl kevytmaitoa
50g hiivaa
1tl suolaa
3dl kuivattuja, murskattuja koivunlehtiä
4dl ruisjauhoja
4dl sämpyläjauhoja
2dl vehnäjauhoja
1dl oliiviöljyä
3dl juustoraastetta

1. Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää suola ja koivunlehdet. 2. Alusta joukkoon jauhot, öljy ja juustoraaste. Kohoita kaksinkertaiseksi. 3. Jaa taikina 3 osaan ja pyörittele tangoiksi. Voitele siirappivedellä ja lisää halutessasi pinnalle juustoraastetta. Paista 200- asteessa n. 15 minuuttia.