perjantai 28. marraskuuta 2014

Katri Vala








Raili Mikkanen on tehnyt merkittävän työn historiallisten nuorten kirjojen parissa. Jo useaan kertaan hänen hänen kauttansa päässyt tutustumaan merkittäviin suomalaisiin kirjallisuuden sankareihin. Edellisellä kerralla hän romaanin muodossa toi lähelleni Aino Kallaksen, ja tällä kertaa Katri Valan.


Katri Vala oli minulle täysin tuntematon nimi ennen tätä kirjaa. Sinänsä jännä, sillä hän on yksi merkittävimpiä suomalaisia naisrunoilijoita, ja eli samoihin aikoihin kuin Aino Kallas, sekä Eino Leino. Ehkä olin nähnyt hänen nimensä Kallasta tutkiessani, mutta unohtanut tyystin nimen, tai sitten Kallas ei puhunut Valasta.


Raili Mikkasen teos: "Runokirje; kertomus nuoresta Katri Valasta", avasi minulle upean elämän Katri Valasta. Sain kuulla, kuinka tavallisesta nuoresta naisesta tuli oman unelmansa toteuttaja ja merkittävä naisrunoilija hänen aikakautenaan. Kirja kuvaili myös realistisesti 1910-1920-luvun opiskelijaelämää ja tavallisten nuorten ajatuksia. Se myös selitti, miksi Vala oli kirjoittanut tietynlaisia runoja, ja mitä ne todellisuudessa tarkoittivat. Ja kuinka niin kovasti saavuttanut nainen, pystyi elämään samanaikaisesti syvimmissä masennuksen kourissa.


SANAT

"Tukehdun virtaan, joka on minussa.
Siellä on monia sanoja, huutoja, sopertelua,
mutta ne kaikki tekevät minut surulliseksi,
ei ole sanoja, joista uneksin.

Kevät seisoi valkean puun alla,
kevät ampui kultaisen nuolen taivaan lakeen.
Juoksin hennonvihreään metsään.
'Oi värisevä nuoli taivaankannessa,
sinussa on sanani!' huusin.

Hiljaista, tukehdun virtaan.
Silloin näen ruohon ja puut:
niillä ei ole sanoja,
mutta ne ovat loistava sotajoukko,
niiden äänettömyys on väkevämpi kaikkia sanoja."


Raili Mikkasen myötä lainasin myös paksun Katri Valan "Kootut runot"- kirjan. Siihen oli koottu kaikki Valan julkaistut runot, sekä muutamia ennen julkaisemattomia. Oli mahtava päästä lukemaan niitä, kun tiesin Valan elämänkerrasta! Lukukokemus oli täysin erilainen, mitä yleensä vanhoja runoja lukiessa. Minä tiesin, mitä hän tarkoitti kuvaillessaan masennusta - hän itse oli sillä hetkellä ollut masentunut. Minä tiesin, mitä hän tarkoitti verratessaan Kreikkaa rakkauteen - hän itse kuvaili tapahtumia niin kohdatessaan rakkautensa.


Katri Valan aihepiirit olivat laajoja. Hän käsitteli runoissaan niin luontoa, rakkautta, kuolemaa, Raamattua kuin vanhoja mytologeja. Hän oli aikanaan kiistelty runoilija keksiessään uuden vapaamittaisen runorytmin, mutta se tekee hänestä juuri kiintoisan. Hän kirjoitti selkeitä runoja, joita on helppo ymmärtää, ja jotka sisältävät upeita kielikuvia. Hänen runoissaan on voimaa, mikä hengittää.

RUNON SYNTY

"Sydämeni oli tallattu puutarha,
kukaton, autio,
arkipäivän kovat askeleet
kumisivat lakkaamatta yli,
mutta minä odotin.
Syvällä mullan pimeydessä kuohui,
yön hiljaisuudessa silmujen hennot päät
napsahtelivat jäykkään kamaraan.








tiistai 25. marraskuuta 2014

Voitelupussi

Valkeana hohtaa jo maa, mutta silti kaipaan lunta tuiskuttavaa. Ensilumenlatuja on avattu ympäri savo, ja kävin viime viikolla testaamassa perinteiseen tapaan lähiseudun ladun. Aiempina vuosina on ensimmäinen hiihtokerta tuntunut kamalalle; hengitykseen on ottanut, lihaksissa tuntunut liikaa, eikä hommassa maistu mikään! Eikä asiassa ole auttanut se, että lenkki on vain kilometrin mittainen...
Tänä vuonna, kun urheilu on maistunut aivan erilailla kuin aiemmin, oli hiihtokin koukuttavaa ja nautinnollista! Pystyin vain nautiskelemaan siitä, ja vasta muiden haluttua poistua paikalta, myönnyin lähtemään. En malta odottaa, että lunta tulisi kaikkialle hyvin. Hiihtäminen on parasta!


Jokavuotuinen joululahja rumpa on päässyt minulla käyntiinsä. Veljelle on aina hankala keksiä lahjoja, sillä hän harvemmin pyytää mitään, ja miehille muutenkin on hankalampi keksiä - varsinkin itse tehtyä. Rakkaus hiihtoon on kuitenkin hänen vallitsevimpia asioita. Siksi tänäkin vuonna hän saa minulta siihen liittyvää varustusta: Voitelupussin.

Ompelin kaksi kiiltävää n. 15cmx30cm kangasta yhteen, käänsin kankaat. Ompelin kankaat pussiksi. Ompelin ulkopinnalle mustasta farkkukankaasta lapun, ja käsin ompelin siihen "Voiteet". Pussin yläsuusta pusin muutaman sentin pois ja pujotin narun. Wolaa, pussi on valmis. Toivoisin, että tästä voisi olla hyötyä hiihtoreissuilla, jolloin mukaan haluaa ottaa vain muutaman varavoiteen. Pieni pussi mahtuu pieniin taskuihin, ja näin helppo kuljettaa.


torstai 20. marraskuuta 2014

Komedia Mollissa

"Ullakolle vievät portaat kulkivat yläkerran kahden huoneen välistä. Kun Nicon huoneen seinälle rakennetusta kiinteästä kaapista irrotti toisen, portaidenpuoleisen sivuseinän, sen takaa paljastui tyhjä tila, jossa mahtui olemaan piilossa." s. 119 

"Marie tajusi, että sellaiset sanat kuin lähimmäisenrakkaus tai isänmaallinen velvollisuus tai kansalaistottelemattomuus olivat vain heikko kajastus niistä syvimmisstä tunnoista, jotka olivat alun alkaen saaneet Wimin ja hänet päättämään, että he halusivat tarjota vainotulle ihmiselle suojapaikan omassa kodissaan." s. 57


Juutalaisvainot ovat pahimmillaan, ja sotakoneet jylläävät päivästä toiseen taivaissa. Ihmiset päivittelevät saksalaiskoneiden tuloa ja pelkäävät, milloin pommit osuvat heidän kohdalleen. Mutta kaikkein eniten pelkäävät he, joita ei koneet pommita, mutta joiden uskontoa pidetään niin pahana, että heidät tapettaisiin heti heidät löydettäisiin.

Hollantilaispariskunta Wimm ja Marie päättävät auttaa sodan murjomassa Hollannissa ihmisiä. He päättävät ottaa pieneen kaksikerroksiseen taloonsa juutalaismiehen, jotta hän saisi elää. Pariskunta päättää ottaa taloonsa salaisuuden, jota kukaan ei saa tietää. Ei edes omat sukulaiset tai naapurit.

Salaisuutta on varjeltava. Salaisuuden takia on uhrauduttava. Ei valoja tiettyyn kellon aikaan, ulos vain kerran kuussa, kun kuu ei valaise. Piilouduttava komeroon, jos maitomies tai siivooja saapuu. Eikä pienintäkään ääntä saa kuulua. Hiivi tossuilla, äläkä ainakaan kävele sukkasillasi.
Wim ja Marie haluavat pitää huolta vanhemmat juutalaismiehestä, mutta samalla he riistävät häneltä onnen, mitä vapaus toisi. Kenen terveys kestää? Kenen salaisuus pitää? Voiko kehenkään enää luottaa?

Hans Keilson (1909-2011) on Saksalais-hollantilainen kirjailija, joka itse joutui juutalaisena juutalaisvainon kohteeksi. Hän halusi auttaa draumatoituneita juutalaisia psykoanalyytikon ammatissaan, sekä kirjoitti kaksi tosielämään perustuvaa kirjaa "Komedia mollissa", sekä "Vastustajan kuolema".


sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Banaanisämpylät

Olen rakastanut aina banaania. Tänä syksynä olen huomannut suorastaan hullaantuvani tuohon etelämaiden hedelmään. Olen keksinyt lukuisia tapoja käyttää banaania; myslissä, puurossa, leivän välissä, kanan kanssa, kakuissa, smoothiessa... Ja lisää tahdon oppia!

Viikonloppuna meillä oli liikaa banaania, ja osa niistä oli jo melko mustia. Päätin kokeilla tehdä niistä sämpylöitä, ja niistä tuli hurjan hyviä! Muut perheenjäsenet kehuivat myös, sillä ne maistuivat banaanin ansiosta makealle olematta kuitenkaan makeita leivonnaisia. Näin ne sopeutuvat erinomaisesti kahvin kanssa kuin "normaaliin" syöntiin.


3 banaania
1,5dl kaurapuuroa
1,5dl vehnäjauhoja
2,5dl ruissihtijauhoja
1tl soodaa
1tl leivinjauhetta
0,5tl suolaa
1dl auringonkukansiemeniä 

1. Muussaa banaanit. Sekoita sooda ja leivinjauhe jauhoihin. Sekoita kaikki ainekset yhteen. 2. Vaivaa taikinasta pallo. Muotoile sämpylöitä pellille ja paista 175- asteessa n. 15 minuuttia.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Minun unelmani

"Syvimpien haaveidensa edessä ihminen tuntee olonsa alastomaksi." - Tuija Raappana :Unelman historia


Unelmia ja toiveita. Salattuja haaveita, maailmalle huudettuja ääniä. Intohimoa, rakkautta, kivun tuottamista rikkinäiselle, ihailua ja haaveilua.

"Ihminen tarvitsee unelmia. Ilman unelmia, voisiko olla tavoitteitakaan? Ja jos ei olisi tavoitteita, ei voisi olla motivaatiotakaan. Jos taas ei olisi motivaatiota tai inspiraatiota, kukaan ei pääsisi toteuttamaan itseään." - Sofia Jalonen : Unelmia, unelmia...

Toiset heistä halusivat muuttaa maailman paremmaksi paikaksi. Toiset tahtoivat menestyä harrastuksessaan maailman tähdeksi. Toiset tahtoivat tulla samanlaiseksi kuin äitinsä. Toiset tahtoivat laihtua olemattomiin. Toiset päästä vapauteen nuorisokodista. Toiset tahtoivat matkustaa maailman ympäri. Toiset tahtoivat olla joutsenia. Toiset tahtoivat oppia elämään lapsensilmin. Toiset tahtoivat parantua terveeksi.

"Talven pimeydessä yksinäinen pöytävalo paljastaa huoneen salaisuudet ja minä seuraan hiljaa varjoista kaukaista unelmaani, jota en enää tahtonutkaan omakseni. Unelmani oli tulla lasilinnuksi ja lentää tuulen mukaan..." Mila Topra : Unelmissa sai sieluni siivet korviensa taa

Niin paljon unelmia, joista jokainen on tosi näille nuorille. Tuntui suloiselle lukea, kuinka paljon erilaisia, mutta myös samanlaisia unelmia nuorilla on. Heillä oli kauniita ajatuksia, suorastaan aforismeja, mutta myös suloisia tarinoita kuvitteellisesta elämästä. Ehkä joku päivä, nämä tarinat muuttuvat tosiksi ja he elävät unelmiaan, ehkä he huomaavat elävänsä sitä jo nyt?

"Sävelet kaatoivat heidät toistensa syleilyyn, voimakkaat käsivarret tukivat heikompiaan, katseet kohtasivat ja viulun ääni häilyi kuulumattomiin. Sellon aloittaessa tanssijat menettivät herkkyytensä, he tavoittelivat tosiaan, kädet hapuilivat kasvoja ja etsivät sijaa samalla kun huulet hapuilivat tyhjää, unelmoivat paikastaan." Roope Laukkanen : Tanssijat

Kaikki nämä unelmat ja kymmenet muut on kirjoitettu "Pestä tukkani sadevesisaavissa"- kirjaan, johon on koottu 9lk nuorten tekemiä novelleja unelmista. Toiset olivat hyvinkin ajatuksia herättäviä, toiset toistivat samaa, mitä muut. Toisissa novelleissa oli iloa, mutta toiset aiheuttivat surua. Mitä sinä ajattelet heidän unelmistaan? Mitä sinä ajattelet unelmista?

Minä unelmoin myös. Minä haaveilen. Ja minä tahdon nähdä niiden toteutuvan. Koska elämä on liian hieno seikkailu hukattavaksi.