tiistai 24. helmikuuta 2015

Rajamailla

Ensimmäinen hymy
ensimmäinen keveys
ensi kosketus elämään


Uni rakoilee
jostain paljastuu valoa
onko kenties toivoa?

Kuoleman laaksosta
paljastui kapea tie valoon,
tie elämään,
tie keveyteen
tie vapauteen


Minä nauroin
minä ajattelin
ensi kertaa - ilman kipua

Onko toivoa kuoleman jälkeen
onko elämää unen jälkeen
satavuotiaan uni voi päättyä suudelmitta
ja alkaa elämän suukkosin


Minä sain tahdon
minä sain kyvyn
minä sain voiman
alkaa ajatella elämää
alkaa opetella elämää
ilman kipua
ilman mörköä
ehkä jonain päivänä
minä en tunne sinua enää
- sinua oi, sinä loiseni. 

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Aamiaismuffineita

Lauantaiaamun ollessa valjennut päätin leipoa tuleville vieraillemme suolaisia leivonnaisia. Uusimmasssa Pirkka- lehdessä oli aamiaismuffinien ohje, jota päätin muokata omanlaiseksi. Hauskoja leivoksia näistä tuli, ehkä hieman jotain makua olisi kaivannut lisää - makeutta kenties (eli lisää banaania), mutta kelpo syötäviä näistä silti tuli.


1dl hiivaleipäjauhoja
1dl ruisjauhoja
1dl grahamjauhoja
1dl kaurahiutaleita
1½tl leivinjauhetta
½tl ruokasoodaa
2tl kanelia
½tl suolaa
1dl turkkilaista jugurttia
1dl rasvatonta rahkaa
1dl omenasosetta
½dl oliiviöljyä
1rkl ruokosokeria
½ banaani
100g marjoja (itse käytin puolukoita ja mustikoita sekaisin)

Pinnalle:

salaattisiemeniä, sekä juustoraastetta

1. Sekoita jauhot, kaurahiutaleet, leivinjauhe, ruokasooda ja mausteet keskenään. Sekoita toisessa kulhossa jogurtti, rahka, omenasose, öljy, sokeri, marjat, sekä muussattu banaani. 
2. Yhdistä taikinat yhteen nopeasti sekoittaen. Jaa taikina muffinivuokiin ja koristele siemenillä, sekä juustolla. Piasta 180 - asteessa 25 minuuttia.

tiistai 20. tammikuuta 2015

Energiapatukat

Viime kesänä yritin ensimmäisen kerran tehdä energiapatukoita. Katselin netistä ohjeita ja todetessani niitä olevan kymmeniä, päätin soveltaa ja keksiä itse. Huonosti siinä kävi, ja huono idea oli ensimmäistä kertaa testatessa aloittaa keksimällä itse. Patukat paloivat, eivät kovettuneet ja maistuivat oudoille. Täysin hukkaan en niitä laittanut, vaan pakastin ja olen käyttänyt erilasiten pähkinäsekoitusten lomassa murskeena. Pelkästään en silti niitä söisi.

Ennen joulua mietin kahta luokkalaistani. Halusin muistaa heitä jouluna, ja halusin tehdä jotain itse. Löysin Marttojen lehdestä hyvältä vaikuttavan energiapatukoiden ohjeet ja hieman muokaten ohejtta päätin tehdä niitä kahdelle luontorakkaalle kaverilleni. Metsässä kun monesti energiapatukat voivat pelastaa yllättävältä vajeelta ja kiukulta. Tällä kertaa patukat onnistuivat ja kuulinkin ystävältäni niiden maistuneen paremmilta kuin kaupan. Rakenne ei ollut mikään helpoin ja parhain, sillä nämäkin murenivat helposti, mutta maku on aina tärkein.

½dl rypsiöljyä
½dl appelsiinimehua
1dl hunajaa
4dl kaurahiutaleita
1dl rusinoita
1dl auringonsiemeniä
1dl kuivattuja puolukoita
1dl mantelirouhetta

1. Kuumenna kattilassa öljy, mehu ja hunaja kiehuvaksi. Ota kattila pois liedeltä ja lisää muut aineet joukkoon sekoittaen paksuksi tahnaksi. 
2. Aseta leivinpaperi uunivuoan pohjalle. Voitele se öljyllä. Painele taikina matalaksi levyksi paperin päälle. Kypsennä 200- asteessa keskitasolla n. 20-25min. Leikkaa kypäse levy patukoiksi.


lauantai 17. tammikuuta 2015

Talvenihmeenmaan mohairia

Jo kenties kolme vuotta sitten ostin paikallisesta lankakaupasta kasan vaaleanpunertavaa mohairlankaa. Jo kaksi vuotta sitten viimein keksin, mitä neulon niistä. Jo vuosi sitten sain neuloksen valmiiksi. Jo puolivuotta sitten viimeisten työn täysin valmiiksi. Ja nyt vasta sain aikaiseksi kuvatuttaa sen.


Mohair neuleisiin oli yllättävän vaikea löytää sopivia ohjeita. Hirveästi löytyi vain kaulahuiveihin, pitsisöpellyksiin ja asusteisiin liittyviä ohjeita. Minä kun haaveilen tekeväni jonkinsortin vaatteen. Viimein kirjaston Suuri Käsityö- lehti lokerosta löytyi itselleni täydellinen ohje -Tammikuu 2013. Jo kannessa komeili juuri sellainen neule, mistä minä olin haaveillut ja lankanakin käytettiin juuri samaa. Lankana käytin Novitan Rose- mohair lankaa. 



Neule oli erittäin yksinkertainen tehdä. Vain sileän neuloksen neulomista. Ainoat ongelmat minulle tuli työn loppuvaiheessa. En meinannut millään saada onnistumaan käsien yhdistämistä neuleeseen. Purin käsiaukon ainakin kolme kertaa, eikä se vieläkään ole täysin siisti mutta kelvollinen kuitenkin. Huvittavaa tässä oli myös se, että korjailin tätä viime kesän helteiden aikaan. Oiva aika hikoilla hellevaatteissa ja neuloa samalla neuletta. Ironista.



Käyttöön neule päätyi ja se on minulle aina pääasia. Siistiä ja hienoa jälkeä opin tuskin koskaan kunnolla tekemään, mutta jos vaatetta kehtaa julkisesti pitää, on se onnistunut. Ja minähän pidän niitä, roikkuipa sieltä pieni langanpätkä tai olipa neule hieman vino. Miksi vaatteet pitäisi edes olla täydellinen, kun kukaan meistäkään ei ole?

tiistai 13. tammikuuta 2015

Uskollinen ystävämme Jane Austen

Jane Austen on viihdyttänyt kansakuntamme herkkiä naisystäviään vuosikymmenten ja satojen vuosien ajan. Aina löytyy heitä, jotka fanittavat aidon vanhanaikaisen romantiikan luojaa. Pukudraama maailmojen sankaritarta, jonka maailmoissa moraalia pidetääna arvossa ja syntiä paheksutaan. Minäkin tajusin yhtenä päivänä omistavani kolme Jane Austen elokuvaa, ja vain yhden muun. Mitenkä näin on päässyt käymään tunnuntautumatta edes hänen suureksi fanikseen?

Jane Austen on kyllä viihdyttävä. Romantiikka hänen kirjoissaan on suloista ja lempeää. Moraali on siellä ihanan turvallista ja itselle tuttua. Ihmiset elävät jollaillailla söpösti.

En ole lukenut suuremmin hänen kirjallisuuttaan, vain Ylpeys ja Ennakkoluulon, sekä Viisastelevan sydämen. Elokuvia olen enemmän katsonut, ja ne haluaisin jossain vaiheessa lukea kirjanakin - kenties omistaakin.

Joululoman alkaessa tein erikoisemman löydön paikallisessa kirjastossa. Austenia etsimättä sen osasto pomppasi silmiini. Kuljetettuani sormeani kirjojen sivuissa silmiini osui teos, josta en tiennyt mitään Uskollinen ystävänne. Otin kirjan. Hykertelin naurusta, tylsistyin samankaltaisuuksista, ihmettelin ajan nais ihanteita, ihailin 14- vuotiaan kirjoitustaitoa. Kirjassa oli neljä novellia, joista yhden hän oli kirjoittanut vasta 14- vuotiaana! Tämä oli erilaista luettavaa. Se oli uutukaista kirjailijalta, mutta viihdyttävää. Etenkin ensimmäisen tarinan "Kolme sisarusta" - aikana, nauroin hänen huumorilleen ja tarinan outoudelle.

Kirjassa esiteltiin myös romanttisen kirjallisuuden historian kulkua. Ennen kirjat kirjoitettiin kirjemuotoihin. Juoni ja tarina kulkivat päähenkilöiden kirjeiden vaihdossa, eikä perinteisesti ensimmäisen persoonan tai kolmannen persoonan kertomana. Myös tässä novellikokoelmassa oli muutamia tarinoita, missä Austen kirjoitti kirjemuodossa. Hän myös kirjoitti ensimmäisen kirjansa "Järki ja tunteet"- alunperin kirjemuodossa, mutta muutti sen lopulta tähän perinteisempään. Silti Austenin kaikissa kirjoissa on vieläkin vahvana osana kirjeet ja niiden kautta kulkeva juoni.

Kirjassa tuli loistavasti esille sen ajan naisihanteet, sekä moraaliset ihanteet yleensäkin. Naiset eivät saaneet olla pitkiä, eikä puheliaita. Miesten piti tuntea suurimmat klassikot, ja olla toimeliaita. Pitkät nenät ja varattomuus oli paheksuttavaa. Ulkonäkö kriittisyys yllätti ja myös huvitti. Ne poikkesivat niin paljon nykyaikaisista käsityksistä. Mutta kenties tämä maailma ei ole niin paljon muuttunut niistä ajoista. Edelleenkin puhutaan ihanteista, ne vain tulevat eri kautta ilmi, kuin ihmisten kirjeen vaihdoissa.

Jane Austenin Uskollinen ystävänne, on mukavan kevyt tapa myös tutustua 1800- luvun naiskirjallisuuteen, sekä Jane Austenin tuotantoon. Se on tarpeeksi kevyt ensikertalaiselle, mutta tarjoaa mielenkiintoisia paljoa Austenia enemmän lukeneille ja faneille. Sen voi ottaa kevyenä välipala novellikertomuksillaan, mutta vanhahtavan kielen vuoksi sopivan haasteellinen alkupala.