sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Kevään piirakka

 Pääsiäisen lähestyessä luoksemme asetin essuni eteeni ja tartuin kippoihin. Lähtö etelä- Suomeen lomalle kutkutti mielessä hyvältä, vaikka keittiössä oleminen tuottikin ristiriitaisia tuntemuksia. Ja niiden pääsiäiseen kuuluvien reseptien löytäminen osoittautui hankalalle.

Olen perinne ihminen, mutta samalla uuden kokeilija. En jaksa leipoa samaa asiaa kymmentä kertaa, vaikka samalla haluan perinteiden kiertokulun jatkuvan ja kulkevan mukanaan. Enkä jaksa noudattaa enää ohjeita, kun tiedän voivani soveltaa ja jalostaa reseptejä eteenpäin. Uuden keksiminen ja tuominen tuo jännitystä elämään ja leivontaan. Koskaan en voi tietää ennakkoon, tuleeko tuotteesta menestys vai järkytys. Kumminkin on käynyt, ja kumminkin tulee käymään jatkossakin.

Suolaisia pääsiäisreseptejä en löytänyt juuri nimeksikään. Olisihan sitä Kulitsaa ja piimälimppuja, mutta nykyään vehnämössöjen leipominen tuntuisi omaan suuhun lähes mahdottomalle. Miksen siis keksisi itse jotain sellaista, mikä voisi olla oikeasti hyvää, erilaista, mutta sopivan keväistä ja pääsiäiseen sopivaa?

Täytettä tehdessä mietin pääsiäistä. Mietin sen värimaailmaa, jonka perusteella tein täytteen. Halusin sinne keltaista, vihreää ja juhlaan sopivaa kananmunaa. Sekä paljon juustoraastetta päälle.

Tämän piirakan teko jännitti minua. Ensimmäiset haukkasut ja kommentit odotuttivat. Tiesin piirakan aiheuttavan ennakkoluuloja syöjissä, sillä villiyrttien, avokadon ja "keksin tämän täysin itse" - lauseitten käyttäminen aiheuttavat läheisissäni hilpeää ennakkoluuloa. Mutta ennakkoluulot - onneksi - osoittautuivat vääriksi. Joku perheenjäsenistämme kuvaili piiraan maistuvan hieman kalakukolle, ja toinen käski laittaa ohjeen talteen. Saimme siis maittavan pääsiäisen kera uuden perinneherkun.
 
Keväinen piiras

Piiras

2dl kaurahiutaleita
1dl ruisjauhoja
3dl grahamjauhoja
puolikas avokado
1tl leivinjauhetta
1tl suolaa
2½dl vettä

Täyte

3 kananmunaa
1dl Raejuustoa
1prk ananasmurskaa
1dl villiyrttejä (maitohorsmaa, poimulehtiä, voikukan varsia)
mustapippuria
suolaa

Juustoraastetta

1. Muussaa avokado. Sekoita joukkoon kuivat aineet. Lisää loput ainekset.
2. Tee täyte. Sekoita kananmunat kulhossa ja lisää revityt villiyrtit. Lisää loput ainekset ja mausteet. 
3. Ota puolet taikinasta ja kaulitse leivinpaperille. Asettele leivinpaperi kakkuvuokaan. Lisää täyte. Kaulitse loppu taikina ja asettele täytteen päälle kanneksi. Lisää runsaasti juustoraastetta pinnalle. Paista uunissa 175- astetta n. 40-45min.


torstai 9. huhtikuuta 2015

Elämänkerta ilman elämänkertaa

Haluaisin tietää miksi äiti on niin omituinen minua kohtaan?
Haluaisin tietää, mitä lapsuudessani tapahtui?
Haluaisin tietää, miksi isä löi?
Haluaisin tietää, kuinka elämäni kulkee?
Haluaisin tietää, kuka minä olen?

Silja oli vasta lapsi, kun hänen lapsuuttaan varjosti omituiset tapahtumat. Äiti oli lähtenyt pois kotoa muutamaksi vuodeksi, mutta palasi Siljan isän kanssa yhteen jälleen. Lapsuutta varjostavat omituisuudet ja ristiriidat. Isän rakkaus on näkyvää, mutta samalla hän käyttäytyy toisinaan väkivaltaisesti. Äidiltä tulisi hengellistä kasvatusta, mutta rakkaus on tiessään. Isä taas vihaisi uskonnollisia asioita.

Siljan elämä kulkee ja menee eteenpäin; rakastutaan, kapinoidaan, irroittaudutaan vanhemmista. Välissä tapahtuu perhe muutoksia, sekä yhteiskunnan kehittymistä. Samat kysymykset kiertävät kuitenkin kehäänsä palaten vuosien jälkeen jälleen mieliin. Silja haluaisi tietää, ja me lukijana myös.

Merja Saarnin esikoisromaani "Haluaisin tietää" oli viihdyttävä kertomus Siljasta, joka tahtoi, unelmoi, kyseli ja eli. Se seurasi päähenkilöä aina lapsuuden ensipäivistä hänen isoäidiksi pääsemiseen saakka. Yleisimmin lukemani kirjat kulkevat ajassa vain muutamista viikoista pariin vuoteen, joten oli mielenkiintoista seurata fiktiivisen sankarin elämä lähes kokonaan. Tarinaa piti uskottavana ja se voisi olla täysin totta. Se opetti ja kannusti herättäen omat kysymyksensä. Ja kenties ne suurimmat kysymykset jäivät täysin auki. Minä en ainakaan saanut vastauksia kaikkeen. Tulkintaa ja avoimuutta kirja jättää lähes ärsyttävästi auki, mutta se lienee kuuluvan kirjan luonteeseen.

Kirjassa seurataan vahvasti elämää lähestystyöntekijän silmin. Kuitenkin kenties kaikkein perimmäisin teema ja kysymykset pohjautuvat Siljan ja hänen äitinsä suhteeseen. Mikä se on? Mitä siinä on? Tulkitse sinä itse.




perjantai 27. maaliskuuta 2015

Rakkauselämän Baklava

"Olipa kerran kansainväliset synttärit, joissa tarjottiin kansainvälisiä herkkuja. Herkkuja oli tehty Turkkilaisista, Brasilialaisista, Itävaltalaisista, Somalialaisista, sekä monien muiden maiden ohjeilla. Toiset näyttivät ja maistuivat tutuille, toiset olivat aivan jotain uutta. Niin emäntä parine hyvine apureineen valmisti maittavat eväät testaamatta niitä ensin ollenkaan. Jännittyneinä juhlaa ennen he vain odottivat, oliko mikään onnistunut, ja riittäisikö niistä kaikille? Vieraita tuli ja paljon. Jokainen santsasi ensin kaksi, sitten kolme kertaa. Mutta ruokaa jäi silti jäljelle. Eikä kukaan valittanut ruuan erikoisuuksista. Niin juhlat päättyivät onnellisesti. Nauraen ja tutustuen ja nauttien eksoottisista tunnelmista. "

Olin aina haaveillut kansainvälisistä juhlista ja siitä, että saisin kokeilla eri maiden ruokia. Noh, aivan ruokia en päässyt vielä kokeilemaan, pitäähän juhlissa olla sen seitsemää sorttia, eikä silloin pääruuat kävisi. Mutta leipomaan eksoottisia asioita, kyllä pääsin.

Turkista tein Baklavaa. Siihen ohjeen antoi iki-ihana "Maailman ihanimmat leivokset" - kirja, josta olin ihaillut tätä reseptiä usein. Kirjassa kerrotaan myös baklavasta:

" Baklava oli Turkin suosituin leivonnainen jo ottomaanien valtakunnan aikaan, ja sen uskottiin tekevän rakkauselämälle terää. Naisten baklava maustettiin kanelilla, miesten kardemummalla. Molempien baklaviin lisättiin vielä neilikkaa. "

Ja koska juhlissani oli sekä naisia ja miehiä, maustoin sen kanelilla ja kardemummalla. Jää nähtäväksi, muuttuiko kenenkään rakkauselämä tuon päivän jälkeen ;)



1pkt (450g) filotaikinaa
150g voita

Siirappi

1½dl ruokosokeria
1½dl sokeria
2dl vettä
2rkl sitruunamehua
1/4tl jauhettua neilikkaa
½dl hunajaa

Täyte

4dl mantelirouhetta
1dl auringonkukansiemeniä
1tl kanelia
1tl kardemummaa

1. Ota filotaikina sulaamaan huoneenlämpöön pari tuntia ennen leipomista.
2. Tee siirappi. Sekoita kattilassa sokerit, vesi, sitruunamehu ja neilikka. Kuumenna seos ja anna sen poreilla n. 10 min. Lisää lopuksi hunaja ja nosta jäähtymään.
3. Paahda täytteen mantelit, sekä siemenet, kunnes rouhe saa hiukan väriä ja tuoksuu. Voitele uunivuoka. Sulata voi. Avaa filotaikinapaketti varovasti. Taita yksi levy kaksin kerroin vuokaan laittaen. Tee toiselle levylle samoin ja aseta viereen.
4. Voitele taikinalevy voisulalla. Nosta levyjen päälle uudet kaksin kerroin taitetut levyt, voitele jälleen voilla ja ripottele päälle 1dl manteli-siemenrouhetta sekä kanelia ja/tai kardemummaa. Nosta jälleen levyt, voitele ja lisää täytettä. Jatka näin, kunnes kaikki levyt on käytetty.
5. Voitele baklavan pinta ja leikkaa päällimmäinen levy terävällä veitsellä neliöiksi. Paista baklavaa 175- asteessa n. 30min. Laske lämpö 150- asteeseen ja paista vielä n. 30min. Peitä baklava leivinpaperilla tai foliolla, jos pinta tummuu liikaa.
6. Leikkaa baklava vuoassa neliöiksi pohjaan saakka ja kaada siirappi baklavan päälle. Anna vetäytyä jääkaapissa.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Röllien reseptikansio

On maaliskuu ja minä julkaisen tekemiäni joululahjoja. Hups.

Isäni aloitti viime syksynä kokkikerhon. Nauroin kuullesani asian, koska olin pitänyt sitä vitsinä. Mutta totta se oli, ja niin hän kävi koko syksyn ja tämän kevään miesten kokkikerhossa.

Minulle lahjojen tekoon aiheuttamat inspiraatiot tulevat monesti ihmisten harrastuksista ja heidän mielenkiinnonkohteistaan. Toisinaan niihin sekoittuvat tarpeet. Tässä lahjassa yhdistin nämä kaikki kolme.
Kokkikerhossa kerholaiset käyttävät tulostettuja ohjeita, jotka he kantavat pinoina kotiinsa. Kyllästyin näkemään tuon epämääräisen paperinivaskan keittiössämme, ja uskoin sen häiritsevän myös itse kokkia etsiessään suosikki reseptejään. Päätin siis tehdä reseptikansion kaikille hänen resepteilleen.


Koska kysymys oli mieskokkaajasta, sekä sotkuisesta keittiöhommasta, päätin ottaa materiaaliksi tuon iki-ihanan farkun.

1. Aseta kansio avattuna farkkukankaan päälle. Mittaa farkusta kansionkoko+20cm molemmille puolille, sekä yläosaan 2-3cm ylimääräistä kangasta.
2. Leikkaa toisesta kankaasta haluamasi kokoiset lätkät, ja ompele niihin mahdollisimman tiheällä ompeleella haluamasi kuvio. Ompele lätkät mittaamallesi kohdalle kankaaseen.
3. Ompele jokaiseen sivuun 1-2cm päärmeet.
4. Taita sivuista 20cm kangas palat sisäänpäin ja ompele ne ylä- ja alasaumoista kiinni.
5. Viimeistele työ.
6. Kirjoita A4- kokoisille papereiden reunaan haluamasi kategoriat (Suolaiset leivonnaiset, makeat leivonnaiset, pääruuat...) ja leikkaa ylimääräinen reuna niiden alapuolelta. Nido paperit kansioon ja eikun täyttämään paperit oikeisiin kategorioihin!


Vasta nyt reilusti joulun jälkeen otin jatkoprojektiksi lajitella kaikki kerääntyneet paperit tuohon kansioon. Ihanaa näpertylyä se oli, ja omistajakin oli tyytyväinen siistiytyneeseen kansioon. Röllikansioltahan tuo näyttää, mutta niinhän me ihmisetkin olemme R - niin kuin rölli, reseptit tai me.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Yrttinen peltipiirakka

Teet jotain. Teet toista. Pitäisi tehdä sitäkin, kun ei malttaisi toistaa. Avata kone ja jälleen vaipua, tuon virtuaalimaailman pyörteisiin. Tehtävä tuo. Tehtävä tää. Enempää et ehdi tekemäänkään. 

Jos tehtäviä, ja koulua ajattelee vain, ei saa mitään aikaiseksi. Jos miettii vain päivän aikana suoritettavia juttuja, ei pysty keskittymään. Tarvitsen päivälle kivoja päämääriä, jotta voin suorittaa pakollisetkin tehtävät. Tietää tulevan palkinnon, jotta jaksaa uurastaa. 

Näinä sunnuntaihin kuuluvilla ajatuksilla lähetin viestin ihanalle ystävälleni kutsuen hänet lenkkeily ja tee- seuraksi. Minusta sunnuntaivieraissa on jotain erityisen ihanaa ja erikoista. Sellaista tunnelmaa, mitä muina päivinä ei ole. Silloin ei ylen ilakoida ja ihmetellä - ollaan vain ja rentoudutaan. 

Minusta on ihana kutsua ystäviä toisinaan vain siksi, että saan syyn leipoa jotain. Lenkkiseuran, aivojen tuuletuksen ja ystävän kanssa pulputtamisen lisäksi, on ihanaa tarjota toiselle hyvää. Tai yrittää ainakin tehdä jotain hyvää. Ja niin minä nytkin tein.


2dl neljänviljanhiutaleita
2dl ruisjauhoja
1dl  grahamjauhoha
½dl oliiviöljyä
1tl leivinjauhetta
1dl piimää
4dl vettä
1 kananmuna
1tl oreganoa
½dl voikukanvarsia
½dl maitohorsmaa
1dl juustoraastetta

1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Pilko voikukat ja maitohorsma pieniksi paloiksi. Lisää loput ainekset. Sekoita hyvin. Kaada taikina leivinpaperille. Paista 175- asteessa n. 20-25min.