tiistai 20. tammikuuta 2015

Energiapatukat

Viime kesänä yritin ensimmäisen kerran tehdä energiapatukoita. Katselin netistä ohjeita ja todetessani niitä olevan kymmeniä, päätin soveltaa ja keksiä itse. Huonosti siinä kävi, ja huono idea oli ensimmäistä kertaa testatessa aloittaa keksimällä itse. Patukat paloivat, eivät kovettuneet ja maistuivat oudoille. Täysin hukkaan en niitä laittanut, vaan pakastin ja olen käyttänyt erilasiten pähkinäsekoitusten lomassa murskeena. Pelkästään en silti niitä söisi.

Ennen joulua mietin kahta luokkalaistani. Halusin muistaa heitä jouluna, ja halusin tehdä jotain itse. Löysin Marttojen lehdestä hyvältä vaikuttavan energiapatukoiden ohjeet ja hieman muokaten ohejtta päätin tehdä niitä kahdelle luontorakkaalle kaverilleni. Metsässä kun monesti energiapatukat voivat pelastaa yllättävältä vajeelta ja kiukulta. Tällä kertaa patukat onnistuivat ja kuulinkin ystävältäni niiden maistuneen paremmilta kuin kaupan. Rakenne ei ollut mikään helpoin ja parhain, sillä nämäkin murenivat helposti, mutta maku on aina tärkein.

½dl rypsiöljyä
½dl appelsiinimehua
1dl hunajaa
4dl kaurahiutaleita
1dl rusinoita
1dl auringonsiemeniä
1dl kuivattuja puolukoita
1dl mantelirouhetta

1. Kuumenna kattilassa öljy, mehu ja hunaja kiehuvaksi. Ota kattila pois liedeltä ja lisää muut aineet joukkoon sekoittaen paksuksi tahnaksi. 
2. Aseta leivinpaperi uunivuoan pohjalle. Voitele se öljyllä. Painele taikina matalaksi levyksi paperin päälle. Kypsennä 200- asteessa keskitasolla n. 20-25min. Leikkaa kypäse levy patukoiksi.


lauantai 17. tammikuuta 2015

Talvenihmeenmaan mohairia

Jo kenties kolme vuotta sitten ostin paikallisesta lankakaupasta kasan vaaleanpunertavaa mohairlankaa. Jo kaksi vuotta sitten viimein keksin, mitä neulon niistä. Jo vuosi sitten sain neuloksen valmiiksi. Jo puolivuotta sitten viimeisten työn täysin valmiiksi. Ja nyt vasta sain aikaiseksi kuvatuttaa sen.


Mohair neuleisiin oli yllättävän vaikea löytää sopivia ohjeita. Hirveästi löytyi vain kaulahuiveihin, pitsisöpellyksiin ja asusteisiin liittyviä ohjeita. Minä kun haaveilen tekeväni jonkinsortin vaatteen. Viimein kirjaston Suuri Käsityö- lehti lokerosta löytyi itselleni täydellinen ohje -Tammikuu 2013. Jo kannessa komeili juuri sellainen neule, mistä minä olin haaveillut ja lankanakin käytettiin juuri samaa. Lankana käytin Novitan Rose- mohair lankaa. 



Neule oli erittäin yksinkertainen tehdä. Vain sileän neuloksen neulomista. Ainoat ongelmat minulle tuli työn loppuvaiheessa. En meinannut millään saada onnistumaan käsien yhdistämistä neuleeseen. Purin käsiaukon ainakin kolme kertaa, eikä se vieläkään ole täysin siisti mutta kelvollinen kuitenkin. Huvittavaa tässä oli myös se, että korjailin tätä viime kesän helteiden aikaan. Oiva aika hikoilla hellevaatteissa ja neuloa samalla neuletta. Ironista.



Käyttöön neule päätyi ja se on minulle aina pääasia. Siistiä ja hienoa jälkeä opin tuskin koskaan kunnolla tekemään, mutta jos vaatetta kehtaa julkisesti pitää, on se onnistunut. Ja minähän pidän niitä, roikkuipa sieltä pieni langanpätkä tai olipa neule hieman vino. Miksi vaatteet pitäisi edes olla täydellinen, kun kukaan meistäkään ei ole?

tiistai 13. tammikuuta 2015

Uskollinen ystävämme Jane Austen

Jane Austen on viihdyttänyt kansakuntamme herkkiä naisystäviään vuosikymmenten ja satojen vuosien ajan. Aina löytyy heitä, jotka fanittavat aidon vanhanaikaisen romantiikan luojaa. Pukudraama maailmojen sankaritarta, jonka maailmoissa moraalia pidetääna arvossa ja syntiä paheksutaan. Minäkin tajusin yhtenä päivänä omistavani kolme Jane Austen elokuvaa, ja vain yhden muun. Mitenkä näin on päässyt käymään tunnuntautumatta edes hänen suureksi fanikseen?

Jane Austen on kyllä viihdyttävä. Romantiikka hänen kirjoissaan on suloista ja lempeää. Moraali on siellä ihanan turvallista ja itselle tuttua. Ihmiset elävät jollaillailla söpösti.

En ole lukenut suuremmin hänen kirjallisuuttaan, vain Ylpeys ja Ennakkoluulon, sekä Viisastelevan sydämen. Elokuvia olen enemmän katsonut, ja ne haluaisin jossain vaiheessa lukea kirjanakin - kenties omistaakin.

Joululoman alkaessa tein erikoisemman löydön paikallisessa kirjastossa. Austenia etsimättä sen osasto pomppasi silmiini. Kuljetettuani sormeani kirjojen sivuissa silmiini osui teos, josta en tiennyt mitään Uskollinen ystävänne. Otin kirjan. Hykertelin naurusta, tylsistyin samankaltaisuuksista, ihmettelin ajan nais ihanteita, ihailin 14- vuotiaan kirjoitustaitoa. Kirjassa oli neljä novellia, joista yhden hän oli kirjoittanut vasta 14- vuotiaana! Tämä oli erilaista luettavaa. Se oli uutukaista kirjailijalta, mutta viihdyttävää. Etenkin ensimmäisen tarinan "Kolme sisarusta" - aikana, nauroin hänen huumorilleen ja tarinan outoudelle.

Kirjassa esiteltiin myös romanttisen kirjallisuuden historian kulkua. Ennen kirjat kirjoitettiin kirjemuotoihin. Juoni ja tarina kulkivat päähenkilöiden kirjeiden vaihdossa, eikä perinteisesti ensimmäisen persoonan tai kolmannen persoonan kertomana. Myös tässä novellikokoelmassa oli muutamia tarinoita, missä Austen kirjoitti kirjemuodossa. Hän myös kirjoitti ensimmäisen kirjansa "Järki ja tunteet"- alunperin kirjemuodossa, mutta muutti sen lopulta tähän perinteisempään. Silti Austenin kaikissa kirjoissa on vieläkin vahvana osana kirjeet ja niiden kautta kulkeva juoni.

Kirjassa tuli loistavasti esille sen ajan naisihanteet, sekä moraaliset ihanteet yleensäkin. Naiset eivät saaneet olla pitkiä, eikä puheliaita. Miesten piti tuntea suurimmat klassikot, ja olla toimeliaita. Pitkät nenät ja varattomuus oli paheksuttavaa. Ulkonäkö kriittisyys yllätti ja myös huvitti. Ne poikkesivat niin paljon nykyaikaisista käsityksistä. Mutta kenties tämä maailma ei ole niin paljon muuttunut niistä ajoista. Edelleenkin puhutaan ihanteista, ne vain tulevat eri kautta ilmi, kuin ihmisten kirjeen vaihdoissa.

Jane Austenin Uskollinen ystävänne, on mukavan kevyt tapa myös tutustua 1800- luvun naiskirjallisuuteen, sekä Jane Austenin tuotantoon. Se on tarpeeksi kevyt ensikertalaiselle, mutta tarjoaa mielenkiintoisia paljoa Austenia enemmän lukeneille ja faneille. Sen voi ottaa kevyenä välipala novellikertomuksillaan, mutta vanhahtavan kielen vuoksi sopivan haasteellinen alkupala.






lauantai 10. tammikuuta 2015

Itse tehdyt teepussit

Joskus vain ajattelemalla ihmisen tyypillisimpiä ominaisuuksia ja rakkauksia voi avata ideat joululahjoihin. Joskus tavallisen ja kenties tylsimmän lahjaidean ajattelinen voi aiheuttaa sen, että ajatteletkin tekeväsi saman itse. Joskus tämä itse tekeminen voi muuttaa tämän tavallisimman ja tylsimmän lahjan, kaikkein mieluisimmaksi.

Paras ystäväni on intohimoinen teen juoja. Hän kantaa mukanaan nuorteniltoihimme omia teepussejaan ja puhuu innokkaasti muiden teenjuojien kanssa niiden laaduista ja aromeista. Omiin korviini puheet kuulostavat melkein älyttömille - tee on minulle vain lämpöinen mukava juoma sen kummemin arvostelematta.

Ystäväni rakkautta ajatellen ajattelin tekeväni hänelle itse teetä. Vaikka en edes itse testannut tuota teetä ennen lahjaksi antamista, totesi ystäväni joulun jälkeen sen olleen erinomaista. Tämä siis toimii :)

Suodatinpusseja
Kalastajanlankaa
Paperia
Omenalohkoja
Mandariinilohkoja
Puolukoita
Mustaa teetä

1. Pilko omenat ja mandariinit palasiksi. Laita hedelmät, sekä puolukka kuivuriin tai uuniin 60 - asteelle ja kuivata tuotteita n. 1vrk.
2. Leikkaa suodatinpusseista neliöitä ja ompele yhtä reunaa vaille kaikki reunat. 
3. Laita pusseihin sopiva määrä mustaa teetä, sekä haluamiasi kuivattuja tuotteita. Asettele kalastajanlanganpätkä pussinsuulle ja ompele viimeinenkin sivu kalastajanlangan kera.
4. Kirjoita lappuihin teen sisältö, sekä halutessasi kaunis ajatus, Raamatun pätkä tai kehu toiselle puolelle. Ompele lappu kalastajanlankaan.

Pientä näpertelyä ja kärsivällisyyttä vaativa puuha. En jaksanut suorastaan tehdä 9 kpl enempää, sillä tällainen näpertely saa minut lähes ahistumaan. Mutta iloa se tuotti vastaanottajalle, ja se on pääasia :)


keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Lapsuuden ja nykyisyyden neulatyyny

Joulun joululahjoja on vielä käymättä läpi. Näitä riittäkiin vielä moniin postauksiin. Äiti puhui jo viime jouluna tarvitsevansa uuden neulatyynyn entisen repeillessä ja pursutessa ylitse. Todellisuudessa tarve oli yhteinen, sillä ompelen varmaan enemmän kuin äitini, mutta en kiinnnitä rikkonaisiin niin paljon huomiota kuin hän.

Löysin kaappimme kätköistä viisi vuotiaana maalaamani ruukun. Mitä lapsen tekemillä ruukuilla tekee kaappien kätköissä? Annetaan pölyyttyä, ja pidetään muistona, vaikkei todellisuudessa käytetäkään tuotettta. Halusin antaa lapsuuden työlleni uuden elämän. Yhdistäisin nykyisyyden ja lapsuuden samaan pakettiin neulatyynynä.

Leikkasin farkkukankaasta pyöreän pallon. Ompelin käsin sen reunat löysästi. Täytin sisälmyksen farkkutähteistä, sekä vanusta. Ompelin tiukemmin langat ja upotin pallon ruukun sisälle. Valmista! Farkku on sopivan jäykkää, ettei neulat uppoa ja katoa vanuihin, mutta tarpeeksi joustavaa, jotta neulat uppoavat sen läpi. Ruukun tilalla voi käyttää myös parittomia kahvikuppeja.