torstai 12. toukokuuta 2016

Vihreän linnun salaisuus

"Oi vihreä lintu, joka sinut näkee, hän iloitsee -
Sinun isäsi surmasi sinut ja tätisi laittoi sinut pataan,
mutta sisaresi, Suitsukkeen oksa, asetti sinut yrttiastiaan,
ja sinä heräsit jälleen henkiin." s. 29 

Juudeassa ja Syyriassa kiertää taru vihreästä linnusta, joka Feenixin tavoin herää henkiin ja kantaa sisällään ikuisen elämän salaisuutta. Monelle tarina on vain tarua ja satua, mutta beduiiniprinssi Mi'kaelille se on salaisuus, jonka hän tahtoo selvittää. Kuoleman ehdottomuus, olemassaolo ja valta ihmiseen ei pääse Mi'kaelin ymmärrykseen, jolloin taru kuolemattomuuden salaisuudesta antaa turvaa. Tämä taru on myös syy hänen pitkälle pakomatkalleen, jossa oma heimo ja uusi suku on kääntänyt vihansa hänen päälleen.

Mi'kal on beduiiniprinssi Israelin Juudan heimossa, jonka elämän historiaa varjostaa salaisuudet, joita hänelle ei ole kerrottu. Mi'kalin isä murhattiin pojan syntymisen jälkeen mustasukkaisuudesta, eikä tuon ajan kulttuurissa naisella ollut oikeutta olla vastustamatta murhaajan kosintaan. Parempihan olisi elää miehen jonkun miehen kanssa, kuin jäädä yksinhuoltajaksi pienelle pojalle. Mi'kalin ja hänen isäpuolensa suhde ei ole mutkaton, vaan sisältää väkivaltaa, sortoa ja kateutta. Viimein kaikki johtaa Mi'kalin karkumatkaa kauas Juudeasta.

Kertomus sijoittuu 30 jkr ajanjaksoon, jolloin Juutalaiset odottivat luvattua Messiasta. Samalla se jakoi ihmiset kahteen kastiin, sillä jotkut olivat kuulleet Israelissa asuvasta Jeesus Nasaretilaisesta, joka kutsui itseään Juutalaisten kuninkaaksi ja Messiaaksi.Tämä merkillinen mies kiinnosti myös nuorta Mi'kaelia, sekä hänen äitiänsä. Pakomatkallaan hän tapaa myös monia ihmisiä, jotka olivat itse nähneet ja kuulleet Jeesuksesta ja Hänen ihmeistään.

Alberta Hawsen kirjaa kuljettaa lukijaa mukana syvälle Juudean maaperälle. Hän kirjoittaa taitavasti fiktiivistä tarinaa yhdessä historiallisten totuuksien kanssa, värittäen sitä keksimillään hahmoilla ja tarinoilla. Näkökulma Raamatun kertomuksiin on erilainen ja mielenkiintoinen, kun asiaa tarkastellaan ulkoapäin ja sivullisten kertomuksina. Ne herättävät myös omia ajatuksia ja kyseenalaistavat omaa uskoa, missä roolissa todella olisin itse ollut, jos olisin elänyt tuona ajanjaksona? Mitä itse olisin ajatellut, jos olisin kuullut tapahtumista?

Hawsenin kirjasta ei puutu romantiikkaa eikä seikkailua. Kepeät ihastumiskohtaukset värittävät tarinan hurjaakin menoa ja tuovat tarinan lähemmäksi lukijaa. Kirja muistutti tyyliltään kovasti Simon Scarrowin Kladiaattoria.



maanantai 2. toukokuuta 2016

Taistelija

Minä taistelen sitä vastaan
taistelen, vaikka sattuu
lyön veitsen iskut syvälle
nauran makeasti sille pirulle
minuahan et hallitse

Menen ja teen
vaikka se pelottelisi
olen ja jään
vaikka se ahdistelisi
vaikeroin, itken ja ahdistun
mutta silti menen ja olen




Minä tahdon taistella
tahdon olla voittaja
tahdon selviytyä ja näyttää
että tämänkin voi voittaa

En tahdo jäädä enää makaamaan
en tahdo tyytyä valitukseen vakavaan
tahdon kiusata pirua
ja pelästyttää peikkoa
toimimalla vasten sen tahtoa



Vaikka se huutaa ja kiljuukin
kun olen tottelematon kulkuri
en välitä
huudan kovempaa
raivoan uudestaan
mutta sille peikolle
minä en luovuta
Minä taistelen
Yritän edes
Ja joku päivä voitan sen

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Päärynäinen pannari

Vaikka välillä kritisoin tiettyjä ilmiöitä ja trendejä, huomaan itsekin sortuvani moniin niistä. Lehdissä, blogeissa ja kirjoituksissa on puhuttu jo jonkin aikaa, mitä erilaisimmista letuista, pannareista, kuin vohveleista. Kuuluisista banaaniletuistakin, on tullut itselle herkku bravuuri, jos tahdon vain itselleni hyvää yhdelle iltapalalle.

Pannukakut ovat siitä nerokkaita, että niihin voi tunkea "mitä vain". Melkein sama periaate, kuin pitsassakin. Puurot, jugurtit ja rahkanjämät menevät kepeästi taikinaan, eikä silti kukaan ihmettele valmista tuotosta syödessä, mitä kaikkea siihen on laitettu. Okei, välillä leipomuksiani kyseenalaistetaan, että syödäänkö taas puuroa tai ruisleipää. Noh, onneksi olen hieman opetellut vähentämään pelkän ruisjauhon ja puuron käyttöä.

Tällä kertaa tein kuitenkin harvinaisesti, kun en keksinyt ohjetta päästäni vaan tein Kotilääkäristä löydetyssä ohjeella pannaria. Ja voin sanoa, että omasta mielestäni on paras pannariohje, minkä mukaan olen tehnyt tai millaista tehnyt. Hedelmät antoivat luonnollista makeutta ja kosteutta oli sen verran paljon, että pannarista tuli kuohkeaa ja mehevää. Iso peukku tälle!

8dl maitoa
4 kananmunaa
2rkl ruokosokeria
ripaus vaniljasokeria
ripaus suolaa
kardemummaa
5dl grahamjauhoja
0,5dl rypsiöljyä
2 kypsää päärynää

1. Sekoita maito, kanamunat, sokeri, vanilja ja suola. Lisää jauhot ja rypsiöljy ja sekoita tasaiseksi.
2. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunipellille. Viipaloi päärynät ja asettele taikinalle. Ripottele pinnalle kardemummaa.
3. Paista pannukakkua 200-asteisessa uunissa n. 30-45min.


sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Melankolia

Melankoliaa
hetken vielä melankoliaa
ja taas sä näät melankoliaa
arjen harmautta
ja tasapaksuista pölypilveä

Sitä elää vain
tietämättä paremmasta
tuntematta pärskähdyksiä
pieniä ilon pyrskähdyksiä
vaikka kerran jo nauroin
- vaiko kahdesti

Ei ole mielihyvää
ei ole mielitekoja
ei palkintomatkoja
eikä palkintoruusukkeita
on vain tätä arjen melankoliaa



Melankolia
olet vallannnut jo minut niin täysin
olet riipinyt sisälläni
ja tehnyt sinne pesän
olet tartuttanut sitä muihin
sitä
melankoliaa

 Melankolia
olet unhoittanut entisen
olet unhoittanut tulevaisuuden
olet saanut unhoittamaan tahdon paremmasta
unohtamaan,
mistä aseet saan vastaan sinun?


Melankolia
et murru hymyilystä
et hetken naurunsyistä
et kaadu vaikka tahtoisin taistella
et lähde pois, vaikka yritänkin paeta

Missä olet minä?
Missä niin kauan piileksit?
Tulisit jo esiin, 
kun sinua jo niin paljon kaipaisin.
Leikittäisiin hippaa
syötäisiin jätskiä
kikatettaisiin nurmikolla
eikä välitettäis läskistä
ja lälläteltäisiin sinulle
oi melankolia
oi melankolian peikkoni

torstai 24. maaliskuuta 2016

Mausteinen leipä

Yksi päivä alkoi houkuttamaan kahvin kanssa jotakin muuta kuin leipää tai näkkäriä (minun kahvileipäni tarkoittaa kirjaimellisesti kahviLEIPÄÄ). Alunperin haaveilen pehmeästä banaanileivästä, mutta löytäessäni hyllystä vain yhden banaani, muuttui leipä vain hieman makeammaksi leiväksi. Mutta hyvää siitä tuli! Iloitsin myös suuresti, miten äiti ihastui siihen ja sen makuun. Pientä makeutta, piristäviä mausteita ja pehmeää tuntua, loistava pari höyryävälle kahvikupposelle.




1 mustunut banaani
1,5dl maustamatonta jugurttia
3 kananmunaa
1,5dl kaurapuuroa (voit kokeilla myös kaurahiutaleita)
3dl grahamjauhoja
1dl vehnäjauhoja
1tl kardemummaa
2tl kanelia
1tl leivinjauhetta
1tl soodaa
1tl suolaa
1tl ruokosokeria
2rkl öljyä
3rkl mysliä

1. Muussaa banaani kulhoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää banaanisoseen joukkoon. 
2. Sekoita kananmunat, lisää kaurapuuro, sekäöljy.
3. Voitele leipävuoka. Kaada taikina siihen ja paista n. 175- asteessa 20-25 minuuttia.