keskiviikko 26. elokuuta 2015

Mene vain

Mene vain
sinua kannatellaan
mene vain
ota ensi askel
saat siitä seuraavan


Mene rohkeammin
vaikka pelottaa
mene Jumala edellä
Hän johdattaa



Älä pelkää askelia
vaikka joutuisit peruuttamaan
äläkä sitäkään
kun paha päivä valtaa

Älä pelkää
kun kuoleman varjot sinua saavuttaa
älä päivää pahaa
se sinua vain kasvattaa


Ei paha ole vain pahaa
ei hyväkään aina kaunista
sillä kasvu on kipeää
ja kipu kasvua
sinä etenet
vaikka et näe
sinä paranet
vaikka välillä pakenet.


sunnuntai 16. elokuuta 2015

Maissipaprika piirakka

Olen aina rakastanut suolaisia piirakoita. Viime talvena teinkin niitä usein hyödyntäen erinomaisesti nahistuneita kasviksia, vanhoja puuronjämiä, sekä pieniä juustopaloja. Nyt viime piirakasta oli kulunut jo liian kauan. Tämän johdosta myös huomasin, etten enää meinannut muistaa kuinka piirakka tehdään. Pohjan ohjeen otin suoraan The Good Morning - blogista, mutta täytteen keksin itse. Muuten piirakka oli erittäin onnistunut, mutta täytteeseen olisi kaivannut jotain lisää. Suosittelen siis lisäämään ainakin 1 kananmunan ja 1dl rahkaa. Plussalla merkityt ovat ne, mitkä minä unohdin mutta lisätkää te :)
Muuten erittäin virkistävä uusi piirakka ohje.

Pohja
 
1 avocado
1 muna
2,5 dl täysjyvävehnä- tai ruisjauhoja 
0,5 tl suolaa 
0,5tl yrttisuolaa
1 tl oreganoa
ripaus cayannepippuria/paprikaa

Täyte

1 punainen paprika
1 vihreä paprika
1 maissipalko
1 sipuli
n. 1dl juustoraastetta 
+ kananmuna
+ 1dl rahkaa 

1.Muussaa avocado sileäksi mössöksi ja lisää muna ja mausteet. Sekoita. Lisää jauhot ja sekoita taikina tasaiseksi. Painele taikina öljyttyyn tai leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Käytä jauhoja levittäessäsi taikinaa vuokaan, sillä se tarttuu sormiin helposti. 
2. Pilko täytteen ainekset. Sekoita ainekset keskenään paitsi sipuli ja juustoraaste. Paista 175- asteessa 10min. Lisää sitten sipuli, sekä juustoraaste. Paista loppuun n. 15min. 


sunnuntai 9. elokuuta 2015

Sateenkaaresta peikon luokse


"Äitini sanoi, että ajattelemalla kaunista tulemme itsekin kauniiksi" - Pessi

Pieni keijukaistyttö optimistien suvusta päätyi karuun maailmaan. Ajatukset virittyivät positiivisuuden kautta, ja hämmästykset ja ihmetykset tietämättömyydestä. Mikä oli maailma? Millainen paikka se olisi? Keitä siellä asuisi? Niitä ajatteli varmaankin Illusia tullessaan sateenkaaresta maanpäälle.

Kun iloinen optimisti kohtaa pessimistien suvun Pessin, ja ystävystyy tämän kanssa, voi syntyä vain mielenkiintoista jälkeä. Kuinka kaksi täysin erilaista, täysin erilaisesta tausta voi ystävystyä ja luoda jotain niin kaunista ympärilleen? Kun Illusia ei tiennyt, Pessi tiesi. Kun Pessin mieli oli nurja, oli Illusian kauneudessa ja hymyssä taika mielipahalle. Onko kauniimpaa, kuin rakkaus, jossa kumpikin tukee ja opettaa toinen toistaan?

"Puut ovat puhjenneet kukkaan, riemuitsi Illusia. 
- Eivät ne ole kukkasia. Puitten lehdet ovat paleltuneet, selitti Pessi.
- Ovatko lehdet kuolleet?
- Ovat, vastasi Pessi.
- Kuolemahan on kaunis, sanoi Illusia hiljaa."

Yrjö Kokon Pessi ja Illusia on ollut jo kauan "Tahdon lukea nämä kirjat"- listallani. Kiinnostuin kirjasta myös uudemman kerran viime talvena, kun luin Johanna Sinisalon "Ennen auringonlaskua ei voi". Siinä Sinisalo käytti pohjamateriaalina ja viittauksina useita Kokon teoksen sitaatteja.

Pessi ja Illusia ihastutti, opetti ja pysähdytti. Sitä ei voinut lukea luku luvulta, vaan pala palalta. Se kuvasi kauniisti luontoa, eläimiä, elämää, sekä rakkautta ja ystävyyttä. Luonnon eläimet oli kuvattu luonteenpiirteillä, ja niiden nimet olivat peräisin latinankielisistä nimityksistä. Kuinka oivallista ja kauniin kuuloista!

"Mutta kauan ei eletty näin, ja kun kaikki alkoi loppua, neiti Cuscuta siirtyi nokkospensaikkoon. Naapurit ihmettelivät, miten neiti Cuscuta saattoi menetelä näin, sillä nokkoset ovat nousukkaita, eikä niistä muutenkaan olisi seurapiireihin, koska ne ovat yksinkertaisen jöröjä ja polttavat poltinkarvoillaan kaikkia, jotka niitä koettavatlähestyä."

Teoksessa on lukuisia elämänviisauksia, joista me jokainen voimme ottaa jotakin. Jo itse ystävyys ja rakkaus on verrattavissa meidän ihmisten väliseen elämään. Tämä kirja antaa antia niin aikuiselle, kuin lapselle. Se on tarina, josta me kaikki saamme jotakin. Se voi myös kaivaa sinusta pienen keijukais tai peikkopuolesi.

"Ehkä keijukainen tuleekin ihmiseksi, kun hän alkaa tehdä työtä, sanoi Illusia mietteliäästi. - Tulevatkohan ihmiset keijukaisiksi, kun he lakkaavat tekemästä työtä? - Pessi"

"Työ muuttaa pessimistit sellaisiksi kuin sinun äitisi on. Työ tekee pessimisteistä optimisteja" - Illusia




torstai 6. elokuuta 2015

Omena kaurarieskoja

Selailin äskettäin blogini luonnos- tekstejä, joittenka joukosta löytyi vanha omenakaurarieska - ohje. Muistan hämyisästi nämä rapsakat, pehmeät rieskat, jotka etäästi muistuttivat tuttuja teeleipiä. Itse tehdyt ohjeet ovat myös yksinkertaisia. Nämäkin sinäkin osaat tehdä, varmasti.



n. 8kpl

2dl kaurahiutaleita
2dl ruisjauhoja
2dl vettä
0,5tl soodaa
0,5tl leivinjauhetta
0,5dl rahkaa
1tl suolaa
1 pieni omena raastettuna

1. Raasta omena kulhoon. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vesi. 
2. Tee leivinpaperin päälle rieskalättysiä.
3. Paista 175- asteessa n. 15min.


sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Nimeä minut uudelleen

Elle kuvittelee olevansa keijukainen, joka lentelee katossa isän nostaessa hänet ilmaa. Elle kuvittelee olevansa normaali. Pieni tyttö tuntee silti itsensä likaiseksi ja vääränlaiseksi. Miksi isä tahto heillä olevan salaisuus? Miksi salaisuuksia pitää olla? Miksi isä tahtoo koko ajan rakastaa häntä?Vähitellen pienen tytön tunteet muuttuvat iljettävimmiksi, eikä hän tahtoisi enää olla isän apuri.

Sara Saarelan "Nimeä minut uudelleen" on hurjan taidokkaasti ja tarkasti kerrottu herkkä kertomus seksuaalisesta väkivallasta, hyväksikäytöstä ja menneisyyden seuraamisesta elämässämme eteenpäin. Se on kertomus syvästä kriisistä, jonka varjot ja vaikutukset voivat näkyä pitkälle. Siitä, kun jätetään sanomatta asioita, padotaan tapahtumat tuottaen itselle vain pahaa ja haavoja. Se on kipeä kasvukertomus.

Pidän yleisesti lukea rankkojakin kertomuksia ja tarinoita, jotka herättävät tunteita ja ajatuksia. Olin tietoinen siitä, että tämä kirja tulisi olemaan rankka. Mutta en tiennyt, millälailla se olisi. Kirja oli jaettu kolmeen eri osaan, kolmeen eri päähenkilön elämänvaiheeseen. Ensimmäinen osa oli rankin ja sitä lukiessa jouduin järjelläni pysäyttämään lukemiseni välillä. Kirja oli taidokkaasti ja tarkkanäköisesti tehty, se veti helposti mukaansa, joten halusin ottaa siihen tauoilla etäisyyttä.

Ihmiselämän kriisit ja koettelemukset voivat pohjimmiltaan olla samallaisia, vaikka teot ja tapaukset olisivat täysin eri. Siksi tällaistenkin kirjojen lukeminen voi opettaa lähes jokaiselle meistä jotakin, vaikka emme olisi kokeneet mitään tällaisiin viittaaviin. Ihminen voi reagoida silti lähes samallalailla ja kokea samanlaisia tuntemuksia, erikokemuksista huolimatta.