sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Nimeä minut uudelleen

Elle kuvittelee olevansa keijukainen, joka lentelee katossa isän nostaessa hänet ilmaa. Elle kuvittelee olevansa normaali. Pieni tyttö tuntee silti itsensä likaiseksi ja vääränlaiseksi. Miksi isä tahto heillä olevan salaisuus? Miksi salaisuuksia pitää olla? Miksi isä tahtoo koko ajan rakastaa häntä?Vähitellen pienen tytön tunteet muuttuvat iljettävimmiksi, eikä hän tahtoisi enää olla isän apuri.

Sara Saarelan "Nimeä minut uudelleen" on hurjan taidokkaasti ja tarkasti kerrottu herkkä kertomus seksuaalisesta väkivallasta, hyväksikäytöstä ja menneisyyden seuraamisesta elämässämme eteenpäin. Se on kertomus syvästä kriisistä, jonka varjot ja vaikutukset voivat näkyä pitkälle. Siitä, kun jätetään sanomatta asioita, padotaan tapahtumat tuottaen itselle vain pahaa ja haavoja. Se on kipeä kasvukertomus.

Pidän yleisesti lukea rankkojakin kertomuksia ja tarinoita, jotka herättävät tunteita ja ajatuksia. Olin tietoinen siitä, että tämä kirja tulisi olemaan rankka. Mutta en tiennyt, millälailla se olisi. Kirja oli jaettu kolmeen eri osaan, kolmeen eri päähenkilön elämänvaiheeseen. Ensimmäinen osa oli rankin ja sitä lukiessa jouduin järjelläni pysäyttämään lukemiseni välillä. Kirja oli taidokkaasti ja tarkkanäköisesti tehty, se veti helposti mukaansa, joten halusin ottaa siihen tauoilla etäisyyttä.

Ihmiselämän kriisit ja koettelemukset voivat pohjimmiltaan olla samallaisia, vaikka teot ja tapaukset olisivat täysin eri. Siksi tällaistenkin kirjojen lukeminen voi opettaa lähes jokaiselle meistä jotakin, vaikka emme olisi kokeneet mitään tällaisiin viittaaviin. Ihminen voi reagoida silti lähes samallalailla ja kokea samanlaisia tuntemuksia, erikokemuksista huolimatta.


maanantai 6. heinäkuuta 2015

Poimulehti teeleivät

Tämän kevään lähestyessä loppuaan, havahduin pakastelokeroon katsoessani viime vuotisten villiyrttien määrään. Osa oli käytetty lähes heti loppuun, mutta muutamia rasioita löytyi vielä. Ja kuusenkerkkiä löytyy vieläkin. Voikukkien nuput käytin kätevästi smoothiehin, sekä leivänpäälle. Niihin ne toivat kivaa lisämakua ja pienestäkin määrästä saa runsaasti vitamiineja, muita hyviä ainesosia.

Poimulehdet käytin kahteen eri asiaan; poimulehti teeleipiin, sekä kasvispyöryköihin. Etenkin pyöryköistä tuli suurta herkkua meidän perheessä! Teeleivät tein sovellutusti ohjeesta ja olivat melko perinteisen leipästen makuisia. Hyvä tapa silti hyödyntää villiyrttejä näinkin.



keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kohtalona Seilin saari

"Sanotaan, että nuori emäntä ei ollutkaan sairas, apupoika jatkoi välittämättä Matiaksen jyrkästä äänensävystä. - Pappi ja Viliina-neiti olivat kai olleet samassa juonessa."

Muistan aina, kuinka pienenä tyttönä etenkin ihmettelin, kuinka julmia ihmiset olivat spitaalisia kohtaan. Luimme lasten Raamatusta 10 spitaalisesta, jotka karkoitettiin kaupungista. Ihmiset eivät saaneet olla spitaalisten lähellä. Heitä pelättiin, inhottiin ja syrjittiin. Ajateltiin ruton tarttuvan jo lähietäisyydeltä toiseen.

Vaikka Raamatun ajoista on pitkä aika, ei spitaalisten syrjintä ole niin vieras asia meille. Vasta 1700- luvulla oli Suomessakin spitaalisia. Heidän kohtalokseen tuli Seilin Saari. Jokainen sairastunut vietiin saareen mukanaan arkkulaudat. Siellä heidän olonsa tehtiin mahdollisimman raskaaksi, kurjaksi ja vaikeaksi. Näin ihmisistä päästäisin äkimmin eroon, kun elämän tarkoitus ja into riistettäisiin lopullisesti pois. Myö terveitä huijattiin saarelle kuolemaan.

Sinikka Lehtisen "Kohtalona seilin saari" - kuvaa vahvasti, selkeästi ja mielenkiintoisesti yhden naisen tarinan Seilin saarella. Tarina perustuu tosi kertomukseen, mutta nimiä ja sisältöä on väritetty. Päähenkilö Maria, oli kunnollinen ja hyvä sydäminen nainen. Hän rakastui tarinan alussa Teppo Laurinpoikaa, jonka johdosta kylällä vietettiin riemukkaita häitä. Elämä kukoisti ja oli hyvää. Tulevaisuus näytti valoisalta. Oli vain rakastunut pariskunta, pian vatsassa kasvava jälkipolvi, ja hyvät rengit ja piiat tilalla. Pian kaikki muuttui, kun kateudesta lähtenyt juoni johdatti terveen Marian kuoleman saarelle - Seilin saareen.

Kirja oli mukaansatempaama. Oli mielenkiintoista lukea kertomus historiasta, jonka maailma on ollut todellisuutta. Elämä oli erilaista, epäreilua ja kovaa. Kirja herätti myös pienen matkakuumeen lähteä tutustumaan Seilin saareen. Näkyisikö siellä vielä pala menneisyyttä ja historiaa? Näkyisikö siellä leprasairaalan jäljet?


lauantai 13. kesäkuuta 2015

Aurinkoista syötävää

Villiyrtit ovat vetäisseet minut mukaansa. Jo viime vuonna koulumme yrttikurssilla sain niihin ensi kipinän, mutta tänä vuonna se on vienyt mukanaan. Kävin viime viikonloppuna Koti- ja maatalousnaisten Villiyrtti - kurssilla, joka toi uusia ideoita yrttien käyttöön. Voi, miten rakastan noita kursseja ja päiviä! Siinä on jotain viehätystä viettää päiviä ihmisten seurassa, josta minusta vanhemmat ihmiset ovat 40-80- vuotiaita. Sielunsisarukset, kun helposti löytyvät heidän seurastaan...

Tämän maukkaan "Voikukka"- leivän keksin itse. Huomasin makujen muuttuvan leivän ollessa leipälaatikossa, ja vaikka yleensä leipä on aina parasta tuoreeltaan, maistui tämä paremmalta seuraavana päivänä. Yleensä minulla ei leivän rakenne tahdo onnistua ja niistä tulee tosi murumaisia, mutta tässä koostumus pysyi yllättävän hyvin! Tein myös leipää pitkästä aikaa leipävuokaan, sillä yleensä olen vaivannut itse pyöreitä leipäsiä. Mausteena käytin fenkolia, joka osoittautui yllättävän voimakkaaksi. Joten, jos et pidä fenkolista, vähennä määrää tai jätä pois.

0,5l Vettä
1pkt Hiivaa
1tl suolaa
1tl Fenkolia
3dl Voikukan nuppuja
n.7dl jauhoja
 (N. 3dl ruisjauhoja, 2dl sämpyläjauhoja, 3dl grahamjauhoja - tee kuten tahdot)
0,5dl oliiviöljyä

1. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva ja mausteet siihen. Sekoita jauhojen joukkoon saksitut voikukan nuput. Vaivaa taikina jättäen kuitenkin hieman löysyyttä siihen. Lisää öljy sekoittaen hyvin.
2. Kohota kaksinkertaiseksi (0,5h-2h).
3. Kaada voideltuun leipävuokaan. Paista 175- asteessa n. 50min.


tiistai 9. kesäkuuta 2015

Lasipintainen elämä

Se menee ylöspäin
se tulee alas
hetkeäkään tietämättä
mistään aavistamatta
olet loukussa
tai onnessa



Hatara elämä
niin pieni ja hauras

Pelkäämättä kuljet eteenpäin
tietämättä oletko yksin
tietämättä paranetko koskaan
ja tietämättä, milloin päiväsi valkenevat taas

Hauras lasi
niin uninen ja rikkonainen

Kaipaus
kaipaus elämään
kaipaus ymmärtäjiin
kaipaus omaan minääsi
kaipaus
niin pohjaton
niin kipeä
Minä vain tahtoisin

Elät unessa jälleen
unessa, joka tuntuu todelta
unessa, joka tuntuu kuoleman ja elämän rajalta
heräätkö sinä
heitätkö unihiekkasi jo pois
heräätkö


Se on vain haurasta
haurasta elämää