perjantai 27. maaliskuuta 2015

Rakkauselämän Baklava

"Olipa kerran kansainväliset synttärit, joissa tarjottiin kansainvälisiä herkkuja. Herkkuja oli tehty Turkkilaisista, Brasilialaisista, Itävaltalaisista, Somalialaisista, sekä monien muiden maiden ohjeilla. Toiset näyttivät ja maistuivat tutuille, toiset olivat aivan jotain uutta. Niin emäntä parine hyvine apureineen valmisti maittavat eväät testaamatta niitä ensin ollenkaan. Jännittyneinä juhlaa ennen he vain odottivat, oliko mikään onnistunut, ja riittäisikö niistä kaikille? Vieraita tuli ja paljon. Jokainen santsasi ensin kaksi, sitten kolme kertaa. Mutta ruokaa jäi silti jäljelle. Eikä kukaan valittanut ruuan erikoisuuksista. Niin juhlat päättyivät onnellisesti. Nauraen ja tutustuen ja nauttien eksoottisista tunnelmista. "

Olin aina haaveillut kansainvälisistä juhlista ja siitä, että saisin kokeilla eri maiden ruokia. Noh, aivan ruokia en päässyt vielä kokeilemaan, pitäähän juhlissa olla sen seitsemää sorttia, eikä silloin pääruuat kävisi. Mutta leipomaan eksoottisia asioita, kyllä pääsin.

Turkista tein Baklavaa. Siihen ohjeen antoi iki-ihana "Maailman ihanimmat leivokset" - kirja, josta olin ihaillut tätä reseptiä usein. Kirjassa kerrotaan myös baklavasta:

" Baklava oli Turkin suosituin leivonnainen jo ottomaanien valtakunnan aikaan, ja sen uskottiin tekevän rakkauselämälle terää. Naisten baklava maustettiin kanelilla, miesten kardemummalla. Molempien baklaviin lisättiin vielä neilikkaa. "

Ja koska juhlissani oli sekä naisia ja miehiä, maustoin sen kanelilla ja kardemummalla. Jää nähtäväksi, muuttuiko kenenkään rakkauselämä tuon päivän jälkeen ;)



1pkt (450g) filotaikinaa
150g voita

Siirappi

1½dl ruokosokeria
1½dl sokeria
2dl vettä
2rkl sitruunamehua
1/4tl jauhettua neilikkaa
½dl hunajaa

Täyte

4dl mantelirouhetta
1dl auringonkukansiemeniä
1tl kanelia
1tl kardemummaa

1. Ota filotaikina sulaamaan huoneenlämpöön pari tuntia ennen leipomista.
2. Tee siirappi. Sekoita kattilassa sokerit, vesi, sitruunamehu ja neilikka. Kuumenna seos ja anna sen poreilla n. 10 min. Lisää lopuksi hunaja ja nosta jäähtymään.
3. Paahda täytteen mantelit, sekä siemenet, kunnes rouhe saa hiukan väriä ja tuoksuu. Voitele uunivuoka. Sulata voi. Avaa filotaikinapaketti varovasti. Taita yksi levy kaksin kerroin vuokaan laittaen. Tee toiselle levylle samoin ja aseta viereen.
4. Voitele taikinalevy voisulalla. Nosta levyjen päälle uudet kaksin kerroin taitetut levyt, voitele jälleen voilla ja ripottele päälle 1dl manteli-siemenrouhetta sekä kanelia ja/tai kardemummaa. Nosta jälleen levyt, voitele ja lisää täytettä. Jatka näin, kunnes kaikki levyt on käytetty.
5. Voitele baklavan pinta ja leikkaa päällimmäinen levy terävällä veitsellä neliöiksi. Paista baklavaa 175- asteessa n. 30min. Laske lämpö 150- asteeseen ja paista vielä n. 30min. Peitä baklava leivinpaperilla tai foliolla, jos pinta tummuu liikaa.
6. Leikkaa baklava vuoassa neliöiksi pohjaan saakka ja kaada siirappi baklavan päälle. Anna vetäytyä jääkaapissa.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Röllien reseptikansio

On maaliskuu ja minä julkaisen tekemiäni joululahjoja. Hups.

Isäni aloitti viime syksynä kokkikerhon. Nauroin kuullesani asian, koska olin pitänyt sitä vitsinä. Mutta totta se oli, ja niin hän kävi koko syksyn ja tämän kevään miesten kokkikerhossa.

Minulle lahjojen tekoon aiheuttamat inspiraatiot tulevat monesti ihmisten harrastuksista ja heidän mielenkiinnonkohteistaan. Toisinaan niihin sekoittuvat tarpeet. Tässä lahjassa yhdistin nämä kaikki kolme.
Kokkikerhossa kerholaiset käyttävät tulostettuja ohjeita, jotka he kantavat pinoina kotiinsa. Kyllästyin näkemään tuon epämääräisen paperinivaskan keittiössämme, ja uskoin sen häiritsevän myös itse kokkia etsiessään suosikki reseptejään. Päätin siis tehdä reseptikansion kaikille hänen resepteilleen.


Koska kysymys oli mieskokkaajasta, sekä sotkuisesta keittiöhommasta, päätin ottaa materiaaliksi tuon iki-ihanan farkun.

1. Aseta kansio avattuna farkkukankaan päälle. Mittaa farkusta kansionkoko+20cm molemmille puolille, sekä yläosaan 2-3cm ylimääräistä kangasta.
2. Leikkaa toisesta kankaasta haluamasi kokoiset lätkät, ja ompele niihin mahdollisimman tiheällä ompeleella haluamasi kuvio. Ompele lätkät mittaamallesi kohdalle kankaaseen.
3. Ompele jokaiseen sivuun 1-2cm päärmeet.
4. Taita sivuista 20cm kangas palat sisäänpäin ja ompele ne ylä- ja alasaumoista kiinni.
5. Viimeistele työ.
6. Kirjoita A4- kokoisille papereiden reunaan haluamasi kategoriat (Suolaiset leivonnaiset, makeat leivonnaiset, pääruuat...) ja leikkaa ylimääräinen reuna niiden alapuolelta. Nido paperit kansioon ja eikun täyttämään paperit oikeisiin kategorioihin!


Vasta nyt reilusti joulun jälkeen otin jatkoprojektiksi lajitella kaikki kerääntyneet paperit tuohon kansioon. Ihanaa näpertylyä se oli, ja omistajakin oli tyytyväinen siistiytyneeseen kansioon. Röllikansioltahan tuo näyttää, mutta niinhän me ihmisetkin olemme R - niin kuin rölli, reseptit tai me.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Yrttinen peltipiirakka

Teet jotain. Teet toista. Pitäisi tehdä sitäkin, kun ei malttaisi toistaa. Avata kone ja jälleen vaipua, tuon virtuaalimaailman pyörteisiin. Tehtävä tuo. Tehtävä tää. Enempää et ehdi tekemäänkään. 

Jos tehtäviä, ja koulua ajattelee vain, ei saa mitään aikaiseksi. Jos miettii vain päivän aikana suoritettavia juttuja, ei pysty keskittymään. Tarvitsen päivälle kivoja päämääriä, jotta voin suorittaa pakollisetkin tehtävät. Tietää tulevan palkinnon, jotta jaksaa uurastaa. 

Näinä sunnuntaihin kuuluvilla ajatuksilla lähetin viestin ihanalle ystävälleni kutsuen hänet lenkkeily ja tee- seuraksi. Minusta sunnuntaivieraissa on jotain erityisen ihanaa ja erikoista. Sellaista tunnelmaa, mitä muina päivinä ei ole. Silloin ei ylen ilakoida ja ihmetellä - ollaan vain ja rentoudutaan. 

Minusta on ihana kutsua ystäviä toisinaan vain siksi, että saan syyn leipoa jotain. Lenkkiseuran, aivojen tuuletuksen ja ystävän kanssa pulputtamisen lisäksi, on ihanaa tarjota toiselle hyvää. Tai yrittää ainakin tehdä jotain hyvää. Ja niin minä nytkin tein.


2dl neljänviljanhiutaleita
2dl ruisjauhoja
1dl  grahamjauhoha
½dl oliiviöljyä
1tl leivinjauhetta
1dl piimää
4dl vettä
1 kananmuna
1tl oreganoa
½dl voikukanvarsia
½dl maitohorsmaa
1dl juustoraastetta

1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Pilko voikukat ja maitohorsma pieniksi paloiksi. Lisää loput ainekset. Sekoita hyvin. Kaada taikina leivinpaperille. Paista 175- asteessa n. 20-25min. 

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Ruman kuoren kauneus


"Tuo vanha kirkko värähteli ja helähteli ainaista kellonsoiton riemua. Siinä tunsi aina asuvan äänen oikullisen hengen, joka kajahdutteli säveleitään kaikista noista vaskikidoista".

Olen aina ajatellut, että lukukokemus on sitä parempi, kuinka nopeasti kirjan lukee. Tämän vuoksi olen aina hieman vältellyt paksuja teoksia, sillä järjen kautta tiedän, etten pystyisi lukemaan kerralla viisisataisia sivuja. Menisikö minulta koko lukukokemus ohitse, jos en voisikaan ahmita teosta reippaalla vauhdilla, vaan joutuisin pitämään taukoja? Tämä ajatuskulkuni tuli murretuksi näinä viikkoina. Joskus pätkitetty lukukokemus voi olla parempi ja intensiivisesti kokemus kuin kerralla hotkaistu.

Jo pari vuotta sitten suositteli minulle tuttavani Victor Hugon Pariisin Notre-Damea. Etsin silloin kyseistä teosta paikalliskirjastosta löytämättä sitä. Päätin unohtaa hetkeksi teoksen, vaikka jossain syvällä se kummitelikin minua aika-ajoin. Tiesin teoksen kiinnostavan minua lapsuudessa näkemäni Disneyn elokuvan "Notre Damen kellonsoittajan"- vuoksi. Ja voisiko alkuperäisteos muka olla Disneytä huonompi? 

Uudelleen tämä kirja tuli ajankohtaiseksi vuosien jälkeen äidinkielentunneillamme. Käsittelimme kirjallisuushistoriaa, jolloin äidinkielenopettajamme suositteli minulle tätä suurta kirjallisuuden klassikkoa. Ja minä päätin etsiä teoksen. Edelleenkään paikalliskirjastosta ei sitä löytynyt, ja selvisikin ettei sitä oikeasti siellä ollut. Avun kirjan saamiseen antoi lopulta siskoni pienen paikkakunnan kirjasto, josta löytyi 1954- luvun käännös. Ah, sivut tuoksuivat vanhoille, ja tuntuivat niille. Täydellisen nostalginen aloitus kirjanluvulle.


 Tarina kertoo kertomuksen kyttyräselkäisestä, kuurosta, yksisilmäisestä, vääräsäärisestä ja epämuodostuneesta kellonsoittaja Quasimodosta, sekä pursuavan kauniista mustalaistanssijasta Esmeraldasta. Kaksi toistensa vastakohtaa, luovat jo edellytykset tarinalle, joka ei voi olla normaali. Heidän välistä eroaan kuvastaa riipaisevalla tavalla kuuron Quasimodon laulu Esmeraldalle:

"Älä, neito, katso pintaa vain,
katso syvälle sydämeen.
Ruma usein on sydän kauniin nuorukaisen.
Monen sydämen rakkaus on perin petollista.

Neito, kuusi ei ole kaunis,
ei niin kaunis kuin poppeli,
mutta se viheriöi kesät, talvet.

Voi, turhaan tästä haastelen kai?
Eihän rumaa saisi ollakaan,
kaunishan rakastaa vain kauneutta,
kevät kääntää selkänsä talvelle,
On kauneus täydellistä.
On kauneus kaikkivoipa.
On kauneus ainoa, joka ei ole puolinaista.
Korppi lentää vain päivisin,
huuhkaja lentää vain öisin,
joutsen lentää päivin ja öin. "
 Sen lisäksi kirjan päähenkilöinä ovat paha pappi arkkidiakoni Claude Frollo, runoilija Gringoire, sekä kapteeni Frollo.


Kirjan tunnelma synkkä, mutta ei masentava. Se sisälsi monen eri ihmisen näkökulmasta tapahtuneita asioita, jotka mitä ihmeellisimmin nivoutuivat lopulta yhteen. Sen sisältämät ihmiskohtalot olivat karuja ja uskomattomia. Ihmisissä oli paljon pahoja, ja vain harva oli vilpittömästi hyvä. Rakkaus teki sokeaksi, rakkaus osoitti karuutensa.

 Kirja oli jaettu yhteentoista "kirjaan", joita voisi nimetä myös 11 isompaan lukuun, joiden alla oli kylläkin omat lukunsa. Tämä teki lukemisesta helpompaa, kun pystyi jaksottamaan sen "kirjoihin."

Lukukokemus oli upea. Se tarjosi oiman annoksen Pariisin historiaa, tarinoita, seikkailua, romantiikkaa ja epäoikeudenmukaisuutta. Kirja herätti myös ajattelemaan ja kyselemään; Kuinka paljon pahaa ihminen voi tehdä itsekkyydessään? Kuinka ihminen voi valehdella rakastaessaan toista rakastaessaan vain itseään? Kuinka sokea ihminen voi olla hylätessään lapsensa?

Notre Damen osoitti, kuinka anteeksiantamuksella on suuri voimansa. Kuinka rakkaudessa ihminen saa voimansa ja vahvuutensa näkyväksi. Se kertoi, miten kauneus ei ole ulkomuodossa vaan kätkettynä sydämessä.

Ps. Moni Notre Damen nähnyt tai lukenut on varmasti miettinyt, voiko Quasimodo olla todellinen henkilö ja voiko hänenlaistaan olla olemassa. Kyllä. Victor Hugosta kertova teksti kirjan lopussa, sekä vastikaan netistä löytämäni teksti historianet - sivuilta, kertovat tästä. Hugolla oli kirjan kirjoittamisen aikoihin esikuvanaan Quasimodolle kivenhakkaaja, joka oli myös epämuodostunut samoin tavoin kuin Quasimodo.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Kaksinverroin hampurilaisia

Voiko hampurilaisia syödä monella tavalla? Voiko hamppareita nautiskella viikonlopun brunssilla? Voiko täysin rukiisista sämpylöistä tulla pehmeitä, kuohkeita ja suussasulavan hyviä? Voi, voi ja voi. Ainakin meillä voi.

Minulle kamalia ruokapaikkoja ovat pikaruokalat, sekä epäterveellisyyksiä huutavat majoneesilla kuorrutetut hampurilaiset. En ole vuosiin enää nauttinut niistä, eivätkä ne ole minulle sitä harvinaista luksusta. Mutta kuka sanoi, että näitä paikkoja välttävä ei pitäisi hampurilaisista? Kuka sanoi, että niiden pitäisi aina olla epäterveellisiä? Ei kukaan, jos teemme ne erilailla.

Näihin hampurilaisiin tehtävät sämpylät onnistuivat uudella itse keksityllä reseptillä mainiosti, ja voisin tehdä näitä aivan tavalliseen leipäkäyttöön. Samoin pihvejä voi käyttää pihvien teon mukaan. Päivällisestä ylijääneet sämpylät hyödynsimme aamun brunssilla, jolloin "pihveiksi" teimme paprikamunakkaita. Mainioita yhdistelmiä!

Sämpylät

6dl ruisjauhoja
2dl kaurahiutaleita
2dl kaurapuuroa (n. 1dl kaurahiutaleita ja 2dl vettä)
2dl vettä
1ps kuivahiivaa
3/4tl suolaa
1tl leivinjauhetta
rypsiöljyä

1. Lämmitä vesi n. 42 asteiseksi. Sekoita joukkoon jauhot, kaurahiuteleet ja niiden jouhhoon sekoitettu kuivahiiva ja leivinjauhe. Lisää mausteet ja vaivaa taikina. Lisää alustuksen loppuvaiheessa rypsiöljy.
2. Kohota taikinaa 20min. Leivo sämpylöiksi ja kohota vielä 20min. Paista uunissa 175- asteessa n. 15min.


Porkkanajauhelihapihvit

400g jauhelihaa
2 porkkanaa
3/4dl ruiskorppujauhoja
1dl vettä
1 kananmuna
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
½tl chilipippuria
½tl suolaa
1tl basilikaa

1. Sekoita korppuhauho ja vesi keskenään ja anna turvota hetki. Pilko sipulit, raasta porkkanaraasteeksi.  Sekoita kaikki ainekset keskenään ja muotoile pihvejä. 
2. Paista pannulla 2-3min per. puoli. Laita pihvit leivinpaperille ja uuniin. Paista vielä 175- asteessa n. 10min.

"Paprikapihvit"

2 kananmunaa
½ tomaatti
1 sipuli
½tl basilikaa
ripaus mustapippuria
2 juustoviipaletta
1 paprika

1. Pilko sipuli. Sekoita kananmuna, pilkottu tomaati, mausteet ja sipuli keskenään. 
2. Viipaloi paprika renkaaksi. Kuumanna pannu kuumaksi ja lisää paprika renkaat siihen. Kaada kananmunataikina renkaiden keskelle. Paista molemmilta puolin kypsiksi ja lisää loppuvaiheessa juustoviipaleet sulamaan paprikoiden päälle. 
2.