perjantai 29. huhtikuuta 2016

Päärynäinen pannari

Vaikka välillä kritisoin tiettyjä ilmiöitä ja trendejä, huomaan itsekin sortuvani moniin niistä. Lehdissä, blogeissa ja kirjoituksissa on puhuttu jo jonkin aikaa, mitä erilaisimmista letuista, pannareista, kuin vohveleista. Kuuluisista banaaniletuistakin, on tullut itselle herkku bravuuri, jos tahdon vain itselleni hyvää yhdelle iltapalalle.

Pannukakut ovat siitä nerokkaita, että niihin voi tunkea "mitä vain". Melkein sama periaate, kuin pitsassakin. Puurot, jugurtit ja rahkanjämät menevät kepeästi taikinaan, eikä silti kukaan ihmettele valmista tuotosta syödessä, mitä kaikkea siihen on laitettu. Okei, välillä leipomuksiani kyseenalaistetaan, että syödäänkö taas puuroa tai ruisleipää. Noh, onneksi olen hieman opetellut vähentämään pelkän ruisjauhon ja puuron käyttöä.

Tällä kertaa tein kuitenkin harvinaisesti, kun en keksinyt ohjetta päästäni vaan tein Kotilääkäristä löydetyssä ohjeella pannaria. Ja voin sanoa, että omasta mielestäni on paras pannariohje, minkä mukaan olen tehnyt tai millaista tehnyt. Hedelmät antoivat luonnollista makeutta ja kosteutta oli sen verran paljon, että pannarista tuli kuohkeaa ja mehevää. Iso peukku tälle!

8dl maitoa
4 kananmunaa
2rkl ruokosokeria
ripaus vaniljasokeria
ripaus suolaa
kardemummaa
5dl grahamjauhoja
0,5dl rypsiöljyä
2 kypsää päärynää

1. Sekoita maito, kanamunat, sokeri, vanilja ja suola. Lisää jauhot ja rypsiöljy ja sekoita tasaiseksi.
2. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunipellille. Viipaloi päärynät ja asettele taikinalle. Ripottele pinnalle kardemummaa.
3. Paista pannukakkua 200-asteisessa uunissa n. 30-45min.


sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Melankolia

Melankoliaa
hetken vielä melankoliaa
ja taas sä näät melankoliaa
arjen harmautta
ja tasapaksuista pölypilveä

Sitä elää vain
tietämättä paremmasta
tuntematta pärskähdyksiä
pieniä ilon pyrskähdyksiä
vaikka kerran jo nauroin
- vaiko kahdesti

Ei ole mielihyvää
ei ole mielitekoja
ei palkintomatkoja
eikä palkintoruusukkeita
on vain tätä arjen melankoliaa



Melankolia
olet vallannnut jo minut niin täysin
olet riipinyt sisälläni
ja tehnyt sinne pesän
olet tartuttanut sitä muihin
sitä
melankoliaa

 Melankolia
olet unhoittanut entisen
olet unhoittanut tulevaisuuden
olet saanut unhoittamaan tahdon paremmasta
unohtamaan,
mistä aseet saan vastaan sinun?


Melankolia
et murru hymyilystä
et hetken naurunsyistä
et kaadu vaikka tahtoisin taistella
et lähde pois, vaikka yritänkin paeta

Missä olet minä?
Missä niin kauan piileksit?
Tulisit jo esiin, 
kun sinua jo niin paljon kaipaisin.
Leikittäisiin hippaa
syötäisiin jätskiä
kikatettaisiin nurmikolla
eikä välitettäis läskistä
ja lälläteltäisiin sinulle
oi melankolia
oi melankolian peikkoni

torstai 24. maaliskuuta 2016

Mausteinen leipä

Yksi päivä alkoi houkuttamaan kahvin kanssa jotakin muuta kuin leipää tai näkkäriä (minun kahvileipäni tarkoittaa kirjaimellisesti kahviLEIPÄÄ). Alunperin haaveilen pehmeästä banaanileivästä, mutta löytäessäni hyllystä vain yhden banaani, muuttui leipä vain hieman makeammaksi leiväksi. Mutta hyvää siitä tuli! Iloitsin myös suuresti, miten äiti ihastui siihen ja sen makuun. Pientä makeutta, piristäviä mausteita ja pehmeää tuntua, loistava pari höyryävälle kahvikupposelle.




1 mustunut banaani
1,5dl maustamatonta jugurttia
3 kananmunaa
1,5dl kaurapuuroa (voit kokeilla myös kaurahiutaleita)
3dl grahamjauhoja
1dl vehnäjauhoja
1tl kardemummaa
2tl kanelia
1tl leivinjauhetta
1tl soodaa
1tl suolaa
1tl ruokosokeria
2rkl öljyä
3rkl mysliä

1. Muussaa banaani kulhoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää banaanisoseen joukkoon. 
2. Sekoita kananmunat, lisää kaurapuuro, sekäöljy.
3. Voitele leipävuoka. Kaada taikina siihen ja paista n. 175- asteessa 20-25 minuuttia. 

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Nurkan takana

Se on yllättävää
se on jännittävää
hetken se ihmetyttää
kun ensin hymyilet ja reippaasti kertoilet
ja hetken päästä silmät päästä räjähtelet
huudat
raivoat
tuskaasi kaiverrat


Nurkan takana se voi piiletä
yhdestä väärästä sanasta ilmetä
et tiedä ennakkoon
mikä sitä häiritsee
et aavistaa voi
mikä sen esille laukaisee
jossakin se odottaa
vaanii ja pohtii vaan
kuka mut suututtaa vois
ja esille kutsua tois?




Täytyy tarttua hetkiin ja tilaisuuksiin
niihin pieniin elämän retkiin
kun pää on selvä
ja voimia etsiä sitä
koska koskaan ei voi tietää
milloin maailma kääntyy
milloin vaivut niin alas
ettet näe kuin mustan tulevan.


On vain tyydyttävä siihen mikä on
opeteltava elämää siinä mitä tapahtuu
hyväksyttävä se
etten tiedä hetkistä
tulevasta
tai itsestäni. 
On vain aika
odotus
ja luottamus.

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Eeva Kilpi

"Kiedo hellästi riekaleesi minun hajoamistilani ympärille,
pitele minua varovasti ihmisen poika."

Muistan, kun olin viime talvena kirkon naisten illassa yhdessä neljänkymmenen keski-ikäisen ja sen ylittäneen naisen kanssa. Muistan kun aiheena oli runot ja muut puhuivat Eeva Kilvestä. Hänen kauniista runoista, hänen huumoristansa, hänen taidostaan koskettaa naista. Mietin silloin, etten ollut lukenut varmaan yhtäkään Kilven runoa, enkä tiennyt hänestä juuri mitään. Nyt siihen tuli muutos.

"On vain yksi periaate: epätäydellisyys. 
Joka hyväksyy sen, jaksaa elää.

Kammoan täydellisyyttä. 
Luona kiitos se vaara ei minua uhkaa."

Lainasin kirjastosta "Runot"- teoksen, jossa on "Lauluja rakkaudesta" ja "Terveisin" - kokoelmat samassa kirjassa. Runot olivat mainioita! Ymmärrän täysin, miksi naiset illassa hehkuttivat Kilpeä. Hehkuttaisin itsekin enemmän, jos ikää olisi parikymmentä vuotta enemmän. Luinkin jostain Kilven aloittaneen runojen teon vasta keski-iän jälkeen, joten ei ihme että hänen teoksistaan paistoi ymmärrys naiseuden tuomiin muutoksiin vaihdevuosien ja ikä-kriisien myllerryksissä. Näihin nuorena ihmisenä en niin voinut samaistua, vaikka samalla ihailin runoilijan tyyliä pukea ajatuksiksi
 faktoja.



"Heinä kuin usvaa
hämärää päissä
utua latvojen yllä
lampien hengitys matkalla taivaaseen.
Oi pienten perhosten paljous,
yökausia kestävät häät.
Eikä muuta elämää."


Kilven aihepiirit ovat monipuolisia ja rikkaita. Hänen kirjassaan olivat aiheina niin luonto, metsä, naiseus, ikä, vanheneminen, rakkaus, sää, vuodenajat, Raamatun ajatukset, sekä kertomukset. Tyyliltään Kilven runoissa paistoi läpi vahva huumori, ironisuus, sekä huolettomuus ja rentous vakavissakin asioissa. Toisinaan Kilven runot olivat jopa härskejä. Kilveltä taipuu myös paljon hyviä sananlaskuja ja viisauksia. Näitä tekisi mieli kerätä hyviksi motoiksikin.


"Nukkumaan käydessä ajattelen:
huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun tiseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun."